Jokohan olisi aika aloittaa?

Viimeisestä tokoilustamme on näköjään kuukausi. Pitäisiköhän sitä oikeasti ryhdistäytyä, kun alkaisi olla jo kiirekin. TamSK järjestää 19.4. agilityn alkeiskurssikarsinnat, jonne haluaisin mennä Nelen kanssa. Nele ei kuitenkaan tällä hetkellä osaa kuin istua ja unohtaa senkin aina välistä. Maahan-käsky tuntuu unohtuneen, kun ei olla harjoiteltu. Eilen luin, että pari vuotta sitten karsinnassa koiran piti hallita luoksepäästävyys, paikallaolo, leikkiminen ja uskaltaa mennä hyppy ja putki. Viimeistä kohtaa ollaan Nelen kanssa pariin otteeseen harjoiteltu ja Nele uskaltaa mennä putkesta, kunhan vain muistaa, että tämä oli se juttu mistä sai herkkuja. Luoksepäästävyyttä voisi nyt harjoitella aina, kun näkee koirakavereita, paikallaolo pitäisi treenata ensin kotona ja sen jälkeen häiriössä. Leikkiminen...jaa-a, tämä voi olla haasteellista, kun Nele ei ole niin saalisviettinen kuin Java. Oikeastaan kun miettii miten vähän olen kouluttanut Neleä, niin voi olla, ettei meillä ole toivoakaan päästä karsinnasta läpi.

Javan kanssa on kyllä harjoiteltu valtavan paljon, pentukursseista kisavalmiisiin. Kun Java oli pentu, tuntui, että sille piti opettaa kaikki heti. Ihan kuin myöhemmin ei ehtisi ja koira on pilalla, kun se ei osaa 10-viikkoisena istua. Nelen kanssa olen tehnyt aivan toisin. Tai ehkä jos omistaisin vielä yhtä paljon vapaa-aikaa kuin opiskelijana, olisin varmaan vienyt Neleäkin kursseille. Nele on kohta vuoden enkä tosiaan ole opettanut kuin istumisen ja senkin vähän niin ja näin. Tai no, ollaan me otettu paljon kontaktia. Java on opettanut, että kaksi asiaa, jotka koiralle kannattaa opettaa ennen mitään muuta, ovat kontakti ja luoksetulo. Ei ole mitään iloa siitä, että koira osaa kentällä esimerkiksi liikkeestä maahanmenon, mutta metsässä karkaa välittömästi hihnasta päästyään. En ole opettanut Nelelle niin paljon luoksetuloa kuin aiemmin lupasin, mutta silti Nele osaa sen paremmin kuin Java. Tosin Nele ei ole ollenkaan niin kiinnostunut linnuista kuin Java, muut koirat ja oudot ihmiset sen sijaan pitää käydä haukkumassa.

Haukkumisesta tulikin mieleen, että katselin viikonloppuna ohituskursseja. Java ja Nele ovat välistä aivan mahdottomia räyhääjiä ja silloin tekisi kyllä itse mieli vajota maan alle. Ratkaiseva tekijä on välimatka: riittävällä matkalla molemmat ovat hiljaa. Javan kanssa ongelma ei ole niin suuri, mutta Nele on välillä aivan mahdoton. Ja olin vielä mielestäni niin tarkka, ettei Java pääse näyttämään Nelelle mallia! Luulen, että Nelellä suuri vaikuttava asia on sen epävarmuus, jota yrittää peittää räyhäämällä. Hmm, onkohan meillä johtajuusongelma, kun Nele ei usko, että pystyn puolustamaan laumaani vierailta koirilta. :) Katselemieni kurssien hinnat lähtivät 100€ ylöspäin ja turhahan tuollaista on lähteä maksamaan, kun ensimmäinen asia mitä sanotaan on: lenkkeilytä koirat erikseen. Ei tule tapahtumaan niin kauan, kun vapaa-aika on muutenkin kortilla. En ehtisi iltapäivisin muuta kuin juoksemaan ulkona! Se siitä, mutta ilmojen parantuessa voisi ainakin viikonloppuna yrittää viedä molemmat lyhyellä iltalenkille erikseen.

Jotta sitä pääsisi eteenpäin, voisin tänään tehdä pienen koulutussuunnitelman kevääksi. Ensi viikolla todennäköisesti julkaistaan TamSKin tokokurssit ja täytyy miettiä, jos yrittäisin mennä johonkin niistä. Toisaalta jos kalenterissa on jo Javan agitreenit ja mahdollisesti myöhemmin Nelenkin, niin mihin väliin sopisi tokokurssit. Ei kuitenkaan viitsi joka illalle ottaa jotain, ettei mene taas motivaatio.