Hervannan epikset

Tiistaina osallistuin Nelen kanssa Takujen järjestämiin epävirallisiin agilitykisoihin Hervannassa. Ilmoitin meidät vain mölliradalle ja hyvä niin, sillä ilma oli aivan kamala. Kylmän tuulen lisäksi välillä satoi ihan reippaastikin vettä ja Nele-reppana oli kylmissään. Seuraavien ulkokisojen kohdalla täytyy kyllä varautua koiran osalta paljon paremmin, jos on yhtään samanlainen keli. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi kunnon sadetakkien ostamista koirille, sillä nykyiset Hurtan takit istuvat huonosti (varsinkin Nelelle) ja niissä on turkin kannalta todella huono vuorikangas.

Nelen lähtövuoro oli minimöllien viimeisenä ja teimme radan vain kerran. Heti kolmantena esteenä oli puomi, johon Nelen vauhti pysähtyi. Olimme maanantain treeneissä tehneet viimeisenä keinua ja luulen, että sillä oli vaikutuksensa Nelen epäröintiin vieraalle puomille menosta. Yritin kahdesti saada Nelen puomille, mutta luovutin sitten ja juostiin ohi. Loppurata meni paljon paremmin ja Nele löysi kivasti vauhtia tassuihinsa - jopa niin paljon, että meni yhden esteen ohi, kun ehti edelleni. Viimeisellä putkella sain hienosti takaaleikattua, kun Nele hakeutui hyvin putkeen, mutta eteenlähetystä pitäisi vielä treenata, jotta pitkät loppusuorat saisi mahdollisimman nopeaksi. Noin yleisesti luulen, että minun täytyy pikkuhiljaa luopua siitä ajatusmallista, että ehdin aina ohjaamaan Neleä edestä. Tosin vauhdista huolimatta Nele on vielä hyvin riippuvainen minusta eikä irtoa samaan tapaan kuin Java, mikä tuo oman haasteensa ohjaukseen. Mutta kaiken kaikkiaan episten kisasuoritus oli Neleltä ihan mielettömän hieno, kun omaa vuoroa odotellessa Nele näytti siltä, että olisi niin paljon mieluummin kotona nukkumassa.



Javan kohdalla tuli tiistaina täyteen 6 viikkoa polvileikkauksesta. Tämän kunniaksi Java pääsi pitkästä aikaa fleksissä ulos, tosin vesisateen takia ei onneksi intoutunut säntäilemään. Kuntoutusohjeissa oli, että kuuden viikon jälkeen voi aloittaa vähitellen vapaanapidon ja vapaanapito Javan kohdalla tarkoittaa nimenomaan fleksiä. Ei tulisi mieleenkään päästää Javaa vapaana metsään juoksemaan. Tarkoitus on nyt tarjota Javalle hieman lisävapautta fleksillä ja yrittää mahdollisimman usein käydä tuossa lähimetsikössä lenkkeilemässä, sillä metsikkö on kävelyalustana vaihteleva ja sieltä löytyy sopivan kokoisia ylämäkiä.

Onnistuin myös varaamaan Javalle ajan fysioterapiaan, jonne menemme vajaan viikon päästä torstaina, kun oli sopivasti tullut peruutusaika. Odotan käyntiä mielenkiinnolla, sillä fyssari sanoi, että Javalle voisi mahdollisesti kokeilla akupunktio-neuloja. Toisaalta jännittää, että mitä jos onkin jotain ongelmia...