Saalisvietistä

Olen jälleen sivistänyt itseäni koirakirjallisuudella ja tällä kertaa lukuvuorossa oli Salme Mujusen Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirja. Aivan uskomattoman hyvä kirja ja sellainen, joka olisi pitänyt lukea jo ajat sitten. Suosittelen ehdottomasti varsinkin saalisviettisen koiran omistajia lukemaan tämän kirjan. Valitettavasti en itse vielä hankkinut kirjaa omaan hyllyyni, vaan opus oli lainassa kirjastosta.

Kirjassa käsiteltiin mm. saalisviettiä terminä, viettivireen merkitystä ja sen hallintaa, vietin patoamista, saalisleikitystä, pakotteita ja niihin liittyen VPV-koulutusta, puolustusviettiä ja saalisvietin ottamista avuksi eri lajeissa. Kirjaa lukiessa tuntui jatkuvasti oppivan uutta ja mielenkiinto säilyi viimeiselle sivulle asti. Javahan on tunnetusti rotuisekseen erittäin saalisviettinen koira enkä ole osannut huomioida tätä asiaa kunnolla koulutuksessa tai ylipäänsä elämässä. Saalisviettinen koira on hyvä harrastuskoira, mutta haastava arjessa ja tämän olen todella saanut kokea. Näistä syistä johtuen olisi voinut toivoa lukeneensa tämän kirjan jo ajat sitten, mutta olisinko kuitenkaan osannut sisäistää kirjan informaatiota ilman nykyisiä kokemuksia? (Tosiasiassa kirja ilmestyi vasta vuonna 2009, joten kovin paljon aikaisemmin en sitä olisi voinut lukea.)

Kuten suurin osa blogin lukijoista tietää on Javalla melkoinen ongelma lintujen jahtaamisen kanssa ja yllättäen tähänkin ongelmaan annettiin kirjassa neuvoja! Mujunen toteaa luonnonolosuhteissa hallinnan pettämisen alkavan niin, että nuori koiraa kohtaa metsälenkeillä eläimiä, joita pääsee jahtaamaan ja oppii näin käyttämään saalisviettiään. Check! Vietti nousee toistojen kautta maksimiin, kun koira saa itsenäisesti saalistaa eikä välttämättä anna ohjaajansa myöhemmin vaikuttaa vietin laskemiseen. Check! Ongelmaksi muodostuu se, ettei ohjaaja pysty antamaan palautetta oikea-aikaisesti ts. koiran aloittaessa jahtaamisen. Check! Pennun kohdalla luonnossa tapahtuva saalistaminen pitää estää heti ja tarjota koiralle toisenlainen tapa käyttää saalisviettiään (saalisleikitys). Koska luonnossa tapahtuva saalistaminen vahvistaa koiran saalistuskäyttäytymistä nopeasti ja pysyvästi, pitäisi Mujusen mukaan koiralta estää kokonaan metsäneläinten jahtaaminen kahden ensimmäisen vuoden aikana.

No, Javan kohdalla tämä on myöhäistä, sillä vahinko on jo päässyt tapahtumaan ja useasti. Mujusen mukaan tämä ei ole maailmanloppu, vaan nyt pitäisi määrätietoisesti alkaa korjata ongelmaa harjoittelun avulla. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että koiran vire täytyy metsässä laskea alemmaksi, niin että koira pystyy reagoimaan käskyihin (täysillä kierroksilla ollessaan Java ei kuule eikä näe mitään). Vireen pysyminen alhaalla varmistetaan käyttämällä koiralla liinaa (20-30m), jotta epätoivottu käytös saadaan katkaistua ja koiralta voidaan vaatia välitöntä reagointia. Jahtaamaan lähtenyttä koiraa kutsutaan ensin omalla nimellä (mahdollisuus totella) ja jos koira ei reagoi tähän, annetaan tiukka käsky EI ja pysäytetään koiran eteneminen liinan avulla. EI-käskyä seuraa iloinen käsky tulla luokse ja palkkaus superherkulla sekä kehuilla. Mujusen mukaan erityisen haitallista on, jos koira oppii olemaan reagoimatta käskyihin. Ei ehkä tule enää tässä vaiheessa yllätyksenä, että juuri näin on käynyt Javan kanssa, kun olen huudellut sen perään luoksetulokäskyjä koiran välittämättä niistä tippaakaan.

Toinen kirjassa ollut koulutusmenetelmä, josta voisi olla hyötyä meillekin, liittyy tokoon. Mujunen esittelee harjoitusohjelman, jolla pyritään koekestävyyteen ja motivaatioon suorittaa tottelevaisuuskokeen liikkeet halukkaasti ja väsymättä. Javan kanssa kisatessa ongelmana oli juuri liian matala viettivire, joka johti koiran sijaiskäyttäytymiseen ja kuormittumiseen. Luulenpa, että kokeilen vielä Mujusen ehdottamaa ohjelmaa, kun vain ensin saan työstettyä alokasluokan koeliikkeet teknisesti koevalmiiksi.

Kaiken kaikkiaan sain Saalisvietti koiraharrastuksessa-kirjasta valtavan paljon hyödyllistä tietoa ja ymmärrän nyt taas vähän paremmin omia koiriani. Varsinkin Javaa, jonka koen jatkuvasti luonteeltaan valtavaksi haasteeksi. Välillä niin helppo ja välillä niin uskomattoman vaikea. Kunpa vain olisi tiennyt näitä asioita jo silloin kun Java tuli, mutta ensimmäinen koira on aina se, jonka kanssa suurin osa virheistä tehdään. Toivon, että olen kuitenkin oppinut Javalta jotain ja osaan tulevaisuudessa paremmin käsitellä korkean saalisvietin omaavaa koiraa.