Talvikauden aloitus

Eilen käynnistyivät talvikauden agilitytreenit ja treenipaikaksi vaihtui Niihaman sijaan Talli. Treeniryhmässäkin oli tapahtunut muutoksia ja mukaan tuli vaihteeksi myös maksikoiria. Nelen lisäksi minikoiria jäi edustamaan havannankoira Laku ja uutena ryhmäläisenä Nelen oma suosikki havannankoira Simo. Nämä muutokset saivat minut fiilistelemään agilityharrastuksen alkuaikoja, sillä kaikki silloin samassa ryhmässä aloittaneet ovat joko lopettaneet tai vaihtaneet treeniryhmää. Piti jopa lueskella vanhasta blogistaan Javan treeneistä ja lopulta katsoa muutama kisavideo menneeltä kesältä, jotta muistaisi, ettei se agility Javan kanssa oikeasti ollut niin helppoa kuin mitä nyt kuvittelee.

Agilitytreeneissä palauteltiin menneitä MM-kisoja mieleen ja osa radasta oli (muistaakseni) minien joukkueradasta. Tavoitteena oli tehdä nopeaa rataa. Tulipa pitkästä aikaa tehtyä ratapiirroskin:

Kokeilin tehdä keppejä hankalammalta puolelta, mutta parin yrityksen jälkeen päätin suosiolla vaihtaa puolta, ettei Nelen innostus loppuisi. Helpommalta puolelta sujuivat muuten mallikkaasti, mutta noin puolivälissä Nele jostain syystä menee herkästi yhden välin ohi. Ongelmallisin kohta radalla oli persjätön tekeminen hyppyjen 10 ja 11 välissä. Ensin yritin takaaleikkausta, mutta Nelelle kulma oli liian vaikea ja vauhti hidastui lähes olemattomiin. Persjättö toimi muuten hyvin, mutta jos yritin lähteä liian aikaisin etenemään radalla enkä saatellut Neleä kunnolla hypyille 8 ja 9, tuli Nele hyppyjen välistä. Koko kuvio saatiin toimimaan kunnolla vasta, kun kouluttaja houkutteli Neleä hyppyjen takana, itse ehdin kääntyä aikaisemmin ja vetää Nelen perässä kohti hyppyä 10. Sentään yksi takaaleikkauskin saatiin radalla onnistumaan hypyllä 12.

Eilisen ja edellisenkin treenin perusteella Nelen kanssa pitää nyt harjoitella irtoamisia. Irtoamisia hypyille, putkeen ja myös namittaa näistä ahkerasti, sillä nyt nameja on tullut pitkälti kontakteilta ja niillehän Nele säntää heti kun mahdollista. Aivan treenien lopuksi ehdimme tekemään myös keinua ja voin ehkä vähän hehkuttaa, että edistymistä on tapahtanut. Kisatasoinen keinu on vielä pitkän matkan päässä, mutta suunta on oikea. :)