tiistaina, helmikuuta 01, 2011

Javalle lupa palata agilityyn!

Kävin tänään Javan kanssa fysioterapiassa Elina Karhumäen luona. Ensin katsottiin Javan liikkeitä ulkona ja heti perään sisällä tasapainolaudalla, jota väänneltiin ja käänneltiin joka suuntaan. Fyssarin mukaan kaikki näytti varsin hyvältä ja laudalla Java oli kuin pieni apina. :)

Toki jumejakin tarkemmassa tutkimuksessa löytyi, esimerkiksi etuosassa selkärangan paikkeilla oli selkeä jumitus. Java pääsi nauttimaan laserkäsittelystä ja oli pääosin taas nätisti paikallaan, mutta reagoi kyllä kipukohtiin. Laserkäsittelyä Java sai juuri selkärangan alueelle ja takajalkoihin sekä vielä spesiaalina polviin. Kotona pitäisi jatkaa harjoittelua kavaleteilla eli käytännössä tehdä korkeita askelia, joissa Java koukistaa polvensa. Javalla kun tuntuu olevan paha tapa tasaisella alustalla alkaa liikkua suorilla takajaloilla.

Uutta aikaa Javalle ei varattu, vaan seuraavaksi käydään Hakametsässä leikanneen eläinlääkärin juttusilla (luultavasti huhtikuussa) ja sen jälkeen, jos on tarvetta, niin voidaan käydä taas fyssarilla. Kaikkein parasta tämän päiväisessä käynnissä oli kuitenkin se, että fyssarin mielestä voin jo hiljalleen palailla Javan kanssa agilityn pariin! Käytännössä tämä tarkoittaa vähän kuin alkeista lähtemistä: ensin tehdään yksittäisiä esteitä (ja saadaan tehdä kaikkia esteitä!), sitten pieniä ratoja ja ehkä käydään episten putkiluokassa, pidempiä ratoja ja ehkä käydään episten mölli/kisaavien luokassa, ohjauskuvioita ja ehkä joskus ajan X päästä mennään taas virallisiin. Tällä hetkellä tuntuu, että olen ihan itsekin jo pudonnut kolmosten ratojen ohjauskiemuroista ja siitä millaista on ohjata kunnolla nopeaa koiraa, jonka vauhti ei hyydy kisoissakaan.

Vaikka olisi ihana sännätä heti kunnolla agiliitämään, yritän edetä rauhallisesti. Näin talvella treenaaminen ei muutenkaan ole kaikista mukavinta, joten voidaan hyvin odotella lämpimämpiä ilmoja ennen suurempia treenailuja. Luulen, että suurin ongelma tässä Javan agilityradoille paluussa tulee olemaan allekirjoittanut, joka pelkää koiran hajoavan heti, kun liikkuu vähänkin vauhdikkaammin radalla. Pitäisi vain muistaa, että yhtälailla Java hyppii kotona ja riehuu metsässä (varsinkin jos vapaana). Eli jos kovin helposti menisi rikki, niin se olisi tapahtunut jo ajat sitten.

2 kommenttia:

Noora kirjoitti...

Ihan mahtavaa! Kuulostaa tosi hyvältä toi sun suunnitelma paluusta kisakentille. Ja kyllähän sä fiksuna ihmisenä sitten huomaat, jos tulee vaikeuksia. Eikä ne lääkäritkään huvikseen sitä lupaa sitten anna, jos koira ei ole kuntoutunut kunnolla. Onnea agilitykuntoutukseen! :)

Tanja kirjoitti...

Kiitos! :) Niin mäkin uskon, ettei lupaa olisi ihan tuosta vaan annettu. Ja kun aloittelee hiljakseen niin lihakset ehtii vahvistua entisestään ennen kuin kunnolla lähtee pidempää rataa.