Epäonninen vuodenvaihde

Vuosi 2016 ei todellakaan alkanut parhaalla mahdollisella tavalla. Uudenvuodenaattona ajatuksena oli ensin väsyttää koirat kunnon metsälenkillä ja sen jälkeen vain ottaa rennosti kotona. Ensimmäinen toteutui, jälkimmäinen ei niinkään.

Torstaina puolenpäivän aikaan suuntasimme Hervantajärven metsiin seurana kääpiösnautserit Minttu ja Saana omistajansa kanssa. Kolme tuntia vierähti metsäpoluilla samalla geokätköjä etsien. Nele ja Tilda juoksivat lähes koko ajan vapaana, ainoastaan Makkarajärvelle saavuttaessa otin koirat varmuuden vuoksi hihnaan. Metsässä oli hiljaista, ei kuulunut liian ajoissa ammuttuja raketteja eikä näkynyt muita liikkujia kuin vasta parkkipaikalla.

Hervantajärven kalliot

 Makkarajärven rannalla (en luottanut jään kestävyyteen, joten koirat hihnassa)

Nele ei erityisemmin kiinnitä huomiota raketteihin, mutta Tildaa ne häiritsivät. Varsinkin verhojen takana näkynyt valo sai pikkukoiran tuijottamaan ulos. Mitenkään peloissaan olevalta Tilda ei kuitenkaan vaikuttanut, vaan pystyi syömään ja nukkumaan. Ulos menimme illalla ensimmäisen kerran klo 20.30 ja toisen kerran klo 23. Todellakaan ei pitänyt mennä enää noin myöhään ulos, mutta Neleen iski ripuli ja ajattelin, että on parempi pitää molemmat koirat mukana kuin jättää Tilda yksin kotiin odottamaan. Ulkona koirat vähän ihmettelivät, Tilda enemmän, mutta keskittyivät kuitenkin pitkälti haisteluun.

Nelen ripuli ei helpottanut yön aikana ja kerran Nele oksensi ruokaa matolle. Uusi vuosi alkoikin hyvin väsyneissä tunnelmissa. Ripulointi päättyi lopulta klo 11 aikaan perjantaina, jonka jälkeen Nele oksensi iltapäivällä vielä vaahtoa. Tuosta noin tunnin päästä alkoivat taas kipukohtaukset, jotka kestivät koko illan. Nelen vatsaa kramppasi, koira oli levoton, vinkui ja läähätti. Soitin päivystykseen, josta käskettiin aloittaa uudelleen jouluna saatu lääkitys. Ensin Nele sai Antepsinin, josta tunnin päästä Litalginin ja samalla juotin Neleä ruiskulla. Ensin annoin pelkkää vettä ja sen jälkeen seitin keitinlientä, jota Nele hetken päästä joi vapaaehtoisesti. Pikkuhiljaa lääkitys ja nesteytys alkoi vaikuttaa ja klo 21 jälkeen Nele halusi ensimmäistä kertaa sitten torstai-illan syödä ruokaa.

 Tänään jatketuilla aamu-unilla

Viime yö tuli jälleen nukuttua huonosti, sillä yhä Nele vinkui pari kertaa yön aikana ja oli hieman levoton. Rauhoittui kuitenkin aina uudelleen nukkumaan. Aamulla Nele heräsi nälkäisenä eikä kipukohtauksia ole enää tullut. Aamusta yritin soittaa Hakametsän päivystykseen, mutta puhelut eivät menneet läpi ja kun Nele vaikutti pirteältä, päätin, että jään seuraamaan tilannetta. Nyt Nele on voinut hyvin ja syö hyvällä ruokahalulla. Ruoka on kevyttä (seitiä, kanaa, riisiä, raejuustoa) ja lääkitystä jatkan ainakin viikonlopun yli. On hämmentävää mistä tällainen sairastelu on Nelelle nyt yhtäkkiä tullut, kun kyseessä on ollut se kaikista tervein koira.