Vasemmalla on Agility lähdöstä maaliin, jonka on kirjoittanut Inger Jalakas. Tämä on kirjoitettu vuonna 2004 ja suomennettu kolme vuotta myöhemmin eli 2007. Olin ihan yllättynyt miten hyvä tämä kirja oli! Toki kirjassa esitetyt agilitysäännöt olivat jo vanhentuneet ja luvan pyytämistä opetettiin koiralle vanhanaikaisesti niskasta nappaamalla sekä "lukemalla lakia", jos koira yritti karata ennen lupaa nameille. Mutta esteiden opetukseen annettiin hyviä vinkkejä ja vaihtoehtoja (pujottelussa mm. 2x2 - ei tosin tällä nimellä, kuja, verkot) ja palkkakin suositeltiin antamaan muualta kuin kädestä. Kirja ei myöskään voi olla huono, jos siinä kritisoidaan sekarotuisten syrjintää agilityssa (valioituminen).
Tämä kirja oli olemassa jo silloin, kun vasta aloitin Javan kanssa agilityn ja omalla tavallaan on harmi, etten lukenut sitä silloin. Toisaalta en ehkä olisi sisäistänyt sitä samalla tavalla kuin nyt, mutta aivan varmasti siitä olisi ollut enemmän hyötyä silloin! Paljon kirjassa oli sellaista, jonka itse olen oppinut vasta parin viime vuoden aikana, mutta jotka näköjään ovat olleet olemassa jo aiemmin.
--
Oikealla olevaa ei oikeastaan voi sanoa kirjaksi vaan kyseessä on enemmänkin vihkonen. Kyseessä on Risto Koposen Agility, luonnollinen ohjaus ja rutiinit liikesarjat, joka on vuodelta 1997! Pakkohan se oli katsoa mitä tuohon aikaan agilitysta kirjoitettiin... Vihkosen lukemista häiritsi suuresti useat kirjoitusvirheet ja epämääräiset piirrokset, joista ei aina oikein voinut ymmärtää mitä niissä haettiin. Mutta tuohon aikaan ei tainnut ollut Wordin oikolukua eikä agilityrataohjelmistoja. Ohjaustekniikatkin olivat välillä hieman hankalasti ymmärrettäviä, kun vihkosessa ei esim. puhuttu valssista, vaikka ymmärtääkseni sellaisesta oli kuitenkin kyse.
Jo vuonna 1997 "houkutinta" suositeltiin pitämään muualla kuin kädessä. Javaa olen hyvin pitkään palkannut treeneissä kädestä ja tämä on viime aikoina alkanut harmittaa. Näiden kirjojen lukeminen ei yhtään auttanut asiaa, kun ajat sitten on ollut tiedossa, että namien tarjoaminen kädestä ei ole kannattavaa. Aikoinaan jo alkeiskurssilla olisi pitänyt opettaa palkkaus alustalta tai lelulla ja ohjatuissa treeneissä vaatia samaa. Toisaalta Javan kanssa ongelmana on ollut karkaaminen lelu suussa, joten tämän takia olen jatkuvasti luistanut lelupalkasta. Jokohan olisi aika opettaa koiralleen, että lelu suussa karkaaminen ei ole kannattavaa?!
Tämän päivän kevennys tuli Koposen vihkosessa olleista "vaativista" kolmosluokan radoista vuodelta 1997, jotka vastasivat nykyisiä ykkösluokan ratoja. Ei kyllä yhtään haittaisi, jos nykyäänkin voisi vielä kolmosissa päästä välillä noin helpolla. :) (Paitsi että Javahan ei käsipalkkauksen takia irtoaisi kunnolla ja supersheltit terriereineen vetäisivät sellaiset ajat, että hitaampaa alkaisi jo heikottaa).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti