Ensin oli vuorossa Nele, sitten Java. Lina sai tyytyä vain katselemaan ja häiriköimään (oikeasti Lina oli kiltisti ja pääasiassa nukkui vieressäni). Java ja Nele olivat molemmat enemmän jumissa vasemmalta puolelta ja yllättäen Nele oli kauttaaltaan enemmän jumissa kuin Java. Mitenkään huolestuttavasti ei silti kumpikaan ollut jumiutunut ja Susanna arveli, että jatkon osalta toinen hierominen lyhyen ajan sisällä olisi riittävä tähän tilanteeseen. Näin ollen tytöt pääsevät uudellaan hierottavaksi jo tulevana perjantaina.
Jotta Linakin saisi jotain tekemistä, menimme torstai-iltana TamSKin näyttelytreeneihin. Treenit olivat Tallilla ja koirat oli jaettu isoihin sekä pieniin. Taas Linaa jännitti, mutta ei ihan niin paljon kuin näyttelyssä. Treenien pöytäosuus meni hyvin, mutta liikkeessä häntä oli yhä vieläkin alhaalla eikä se meinannut kehumisesta huolimatta nousta. Treenien järjestelyt itsessään olivat iso pettymys (minkäänlaisia ohjeita tai neuvoja ei saanut ja juuri niitä olisi kaivannut), mutta tajusin siinä entistä selvemmin, että täytyy nyt harjoitella kunnolla myös kehän liikkumisosuutta. Jos vaikka Turussa häntä olisi jo pystyssä. :)
Mutta on pakko todeta, että koirien kouluttaminen on viime aikoina jäänyt ja pahasti. Luultavasti se on tämä pimeys, joka on aiheuttanut sen, ettei ole oikein löytynyt innostusta mihinkään. Vaikka en yhtään tykkää talvesta, olisi pieni pakkanen ja vähän lunta parempi kuin pimeys ja märkyys. Tänäänkin oli niin mukava lenkkeillä, kun aurinko paistoi ja polut eivät olleet kuraisia! Mutta ensi viikoksi luvataan taas plussaa...
Lopuksi muutama kuva viime viikon reissulta Kankaanpäähän, jolloin tuli käväistyä pidemmällä metsälenkillä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti