Vihdoinkin agikisoissa!

Lauantaina pääsin vihdoin ja viimein pitkästä aikaa Nelen kanssa agilitykisoihin! Kyseessä oli Takkujen kisat Hervannassa ja kakkosille oli tarjolla sekä hyppy- että agilityrata. Nelelle nämä olivat ensimmäiset startit kakkosissa, kun emme ole kisanneet sitten maaliskuun... Tässä vaiheessa ei varmaan myöskään enää tarvitse mainita miten huonosti ehdimme kesällä treeneihin ja viime keskiviikkona jouduin jäämään kotiin kirjoittamaan lopputyötä, joten täyttä agitaukoa oli takana kaksi viikkoa. Eli varsin tyypilliset alkuasetelmat meille...

Saavuin kisapaikalle vaihteeksi sellaisella minuuttiaikataululla, että ehdin juuri saada koiran häkkiin, kun piti jo suunnata tutustumaan rataan. Ensin oli vuorossa hyppyrata, joka oli sopivan helppo ja lyhyt. Minikakkosia oli tällä radalla 16 ja Nelen vuoro oli noin puolivälissä porukkaa.

Kenttä oli märkä, joten Nelen mielestä istuminen lähdössä oli kaikkea muuta kuin kivaa, mutta muistaakseni tässä vaiheessa Nele vielä sentään suostui siihen. Alkuosa radasta lähti hyvin ja Nele oli oikein vauhdikkaalla päällä. Niin vauhdikkaalla, että kaarrotti toisen putken jälkeen hieman liian pitkälle ja näin ollen hypystä ohi (tässä olisi pitänyt käyttää sitä kuuluisaa putkijarrutusta!). Yritin kääntää Nelen hypylle, mutta Nele onnistui kiertämään koko hypyn ja hyppäsi sen väärään suuntaan eli hylätty tästä. Kepeille Nele irtosi todella hienosti ja aloitti ne oikein. Itse tein tässä takaaleikkauksen ja se ehkä hämmensi Neleä sen verran, että sekoitti pujoittelurytmin. Otettiin uusiksi ja nyt pujottelu meni hienosti loppuun asti. Takaaleikkausta kepeillä ollaan tehty hyvin vähän, joten se pitää lisätä treenilistalle. Radan lopussa Nele päätti vielä moikata muutaman toimitsijan. :)



Agilityrata tarjosi enemmän jännitystä, sillä sinne kannettiin keinu. Ykkösissä päästiin keinun suhteen helpolla eikä ko. estettä ollut yhdelläkään Nelen LUVA-radalla. Enää Nele ei suostunut istumaan lähdössä, mutta onneksi jäi sentään paikalleen seisomaan ja odottamaan lupaa. Rata sujui kivasti keinulle asti, josta Nele meni jostain syystä ohi. Otettiin uudestaan ja Nele teki hienon keinun - kertakaan keinu ei ole onnistunut kisoissa näin hyvin! Loppurata sujui oikein hyvin, mm. pujottelun Nele meni kerralla oikein ja vauhdikkaasti. Keinun ohituksesta kuitenkin harmillisesti vitonen, jolla päädyttiin sijalle neljä. Nelen etenemä oli 3,35 m/s ja meillä oli kolmanneksi nopein aika. Ilman keinun uusintaa oltaisiin voitu hyvinkin olla kärkikahinoissa.



Oli kiva pitkästä aikaa kisata. Ulkokisat olivat nyt tässä, mutta paria-kolmea hallikisaa voisi miettiä vielä loppuvuodeksi. Ihan huvin ja urheilun vuoksi, kolmosiin ei Nelen kanssa todellakaan ole kiire.