Ensimmäiselle radalle tuomari oli viritellyt melkoisen putkiansan, joka välillä imaisee Javan kaikista käskyistä huolimatta. Nyt selvittiin ansasta pienellä pyörimisellä, jonka pelkäsin toisaalta vaikuttavan liikaa aikaamme. Kepeillä oli vähän hakemista, kun mentiin ne siltä hankalammalta puolelta, mutta puhtaasti läpi yhtä kaikki. Lopputuloksena oli kolmas sija ja toinen nousunolla! Ja kunnon aplodit tukijoukolta (kuunnelkaa videon loppu).
Tässä ratapiirros:
Putkiansa odotti radalla heti pituuden (7) jälkeen. Etukäteen suunnittelin, että teen siihen valssin, mutta eihän Javan kanssa sellaisia ehdi. Haltuunottoa vaan heti pituuden jälkeen ja onneksi Java kuunteli. Pientä hakemista ja koira putken oikeaan päähän. Seuraava ongelmapaikka tuli muurin (10) jälkeen kepeille (11) vietäessä. Rataantutustumisessa en osannut päättää kummalta puolelta vien Javan, joten päätin jättää valinnan kisatilanteeseen. Jos ehdin, teen valssin ja menen helpommalta puolelta, jos en, niin sitten hankalammalta. Enkä tietenkään taaskaan ehtinyt valssaamaan, mutta onneksi kepit menivät suht hyvin. Ainoastaan ekan välin jälkeen Javan piti ilmoittaa mielipiteensä aiheesta, mutta palasi käskystä takaisin kepeille.Palkinnoksi saimme paljon heijastintuotteita. :) Itse sain heijastinliivin ja pari vilkkuvaa heijastinta sekä lahjakortin Tamskin kisoihin (puoleen hintaan). Java sai myös heijastinliivin, nameja ja 3kg Purina One-ruokaa, jota en kylläkään aio syöttää koirilleni.
Toisella radalla ehdottomasti hankalin asia oli se, ettei Java meinannut jäädä millään lähtöön odottamaan. Käskin istumaan, mutta silti jatkuvasti vain nousi ja lähti hiipimään perään. Lopulta varasti ennen aikojaan enkä ehtinyt niin pitkälle kuin olisin halunnut. Otin tämän aiheen puheeksi myös viikkotreeneissä ja kouluttaja ehdotti, että harjoittelisin Javan kanssa paikalla pysymistä ulkokentillä yms. Hyvä ehdotus, mutta kentällä treenaamisen Java yhdistää aina tokoon ja silloin paikalla pysymisen kanssa ei ole mitään ongelmia. Ongelma on vain agilitykentällä, kun Javalla kierrokset nousevat niin paljon. Seuraavaksi lähtötilannetta olisi tarkoitus muuttaa niin, että näytän Javalle koko ajan kädellä paikka ja kun oikeasti lähdetään niin lasken käteni. Tämä olisi merkki Javalle siitä, että nyt mennään.
Kolmantena esteenä kakkosradalla oli kepit, jotka eivät meinanneet sujua. Mentiin taas hankalammalta puolelta, puolivälissä Javan nenä käväisi maassa ja meni yhden välin ohi. En pystynyt hahmottamaan, että minkä välin, joten piti aloittaa alusta. Yritin näyttää välejä, mutta lopussa Java päätti, että nyt riittää ja lähti säntäämään kohti lähellä olevaa putkea. Sain pysäytettyä ja ohi mennyt välikin oli kohdalla, joten jatkettiin suorilta loppuun. Kisatilanteessa en tätä tajunnut, mutta myöhemmin katsoin videolta, että kun pyysin Javan takaisin, se pujotteli keppejä lyhyen matkan väärään suuntaan. Ei onneksi niin paljon, että olisi tullut hylky, mutta tästä minulle huomautettiin treeneissäkin ja täytyy nyt kiinnittää huomiota, ettei Java pääse pujottelemaan väärään suuntaan.
Loppurata meni meiltä mielestäni hyvin, tosin missään vaiheessa en ollut varma, että oltiinko jo saatu hylätty kepeiltä. No, ei saatu hylkyä, vaan sijoituimme viidenneksi. Keppisekoilun takia mentiin hieman yliajalle ja lisäksi saatiin vitonen. Kukaan ei saanut tältä radalta nollaa.
Seuraava kisa on näillä näkymin taas oman seuran kisa marraskuun puolivälissä. Se saattaa olla tämän vuoden viimeinen virallinen kisa, ellen innostu itsenäisyysviikonloppuna Seinäjoelle. Turkukin oli jossain vaiheessa suunnitelmissa, mutta se jää luultavasti ensi vuoteen. Ylipäänsä kaikki riippuu niin paljon Nelen leikkausajasta, kun pientä potilasta en halua jättää yksin. Parin viikon päästä Nelekin pääsee kokeilemaan taitojaan, kun Tamsk järjestää jälleen harjoituskisat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti