Päivällä lähdin Javan kanssa Hakametsän eläinlääkäripalveluun tapaamaan heidän silmälääkäriään, joka tarkisti Javan silmät viimeksi huhtikuussa. Aika paljon huolestutti, että millaisia uutisia nyt saataisiin.
Ensin lääkäri luki läpi päivystyksestä saamani kotiutusohjeen ja vilkaisi nopeasti Javan silmät. Tämän jälkeen mitattiin silmänpaineet, jotka olivat hyvät (Java oli aamulla saanut painetipat). Javalle laitettiin tarkempaa tutkimusta varten laajentavat silmätipat, joiden vaikuttamista sai odotella parikymmentä minuuttia.
Ja mitä silmistä löytyi? Tässä suora lainaus silmälääkärin diagnoosista: "Javan oikean silmän verkkokalvon suonesta on tullut verenpurkauma silmän lasiaistilaan. Tämä on todennäköisemmin tapahtunut ilman mitään ulkoista tekijää, ja johtuu Javalla aiemmin todetusta lasiaisen rappeumasta. Vesittynyt lasiaisgeeli liikkuu normaalia enemmän, ja siihen tulee juosteita, jotka saattavat johtaa verenpurkaumiin ja verkkokalvon irtaumiin. Sekä verkkokalvo että linssi olivat kuitenkin tänään paikoillaan."
Kysyin tosiaan olisiko trimmaus voinut aiheuttaa verenpurkauman, mutta purkaus oli niin syvällä silmässä, että eläinlääkärin mukaan ainoastaan jokin iso stressitekijä olisi voinut olla osasyyllinen purkaukseen. Hän käytti esimerkkinä trimmaussilmukkaa (koira ei pääse pakoon tilanteesta ja ahdistuu), mutta sellaista en itse käytä. Sen sijaan Java kyllä pelkää turbokuivainta (ennen trimmausta olin kuivannut Javan), joten varmuuden vuoksi kuivaan Javan tästä eteenpäin vain tavallisella hiustenkuivaajalla. Verenpurkauma paranee hitaasti ja tällä hetkellä Java näkee heikommin oikealla silmällään. Yhtään ei voi ennustaa millaista arpikudosta silmään muodostuu purkauman parantuessa ja koska arpikudoksella on tapana "kutistua", voi se aiheuttaa ongelmia verkkokalvon kanssa. Eläinlääkäri sanoi, ettei halua tässä tilanteessa lähteä kirurgisiin toimenpiteisiin, koska hyöty voi olla olematon ja tilanne saattaa jopa pahentua. Itse olen ehdottomasti samaa mieltä, koska en halua, että Javalle tehdään yhtään "turhia" leikkauksia.
Silmätutkimuksessa selvisi myös, että Javan "sarveiskalvoilla oli merkkiä silmien hienoisesta kuivumisesta." Tämä oli onneksi vielä pientä eikä ollut ehtinyt aiheuttaa enempää ongelmia. Javalla tulisi nyt käyttää painetippojen (joita annetaan kaksi kertaa päivässä molempiin silmiin - aamuin illoin) lisäksi keinokyyneliä etenkin ulos lähdettäessä, tuulisella säällä tai pakkasella. Silmänpainetipoista huolimatta Java on aina välillä hinkannut silmiään
ja mietinkin voisiko tämä tutkimuksessa näkynyt kuivuminen olla syynä
siihen. Heti eläinlääkärin jälkeen kävin hakemassa apteekista Viscotears-nimistä valmistetta, jota aletaan nyt käyttää päivittäin.
Seuraavan kerran Java pitäisi viedä silmätarkistukseen maaliskuun lopussa, jolloin katsotaan miten verenpurkauman parantuminen on edennyt. Kysyin eläinlääkäriltä pitäisikö Javan elämää jotenkin muuttaa eli lähinnä vähentää stressitekijöitä. Hän oli kuitenkin sitä mieltä, että parempi elää mahdollisimman normaalisti ja tehdä yhä niitä juttuja, joista Java tykkää kuin varoa ja pitää koiraa "pumpulissa". Ongelmia kun voi tulla, vaikka koira makaisi kaiket päivät kotisohvalla. Tämä oli hyvä kuulla, koska olen itsekin sitä mieltä, että mieluummin eletään täysillä, vaikka se tarkoittaisikin aikaisempaa lähtöä. Javakaan ei ole koskaan ollut mikään rauhallisuuden perikuva, joten olisi todella kurjaa pakottaa koira sellaiseksi.
Tästä mennään nyt eteenpäin taas päivä kerrallaan ja onneksi uutiset olivat parempia kuin mitä etukäteen pelkäsin. Positiivista oli sekin, että Tapiola suostui heti korvaamaan osuutensa eläinlääkärikäynnistä ja itselleni jäi maksettavaksi vain omavastuu.
tiistaina, joulukuuta 27, 2011
maanantaina, joulukuuta 26, 2011
Vuosi 2011
Nyt olisi aika hieman summailla kuluvaa vuotta, jota on jäljellä enää muutama päivä. Tulevan vuoden 2012 suunnitelmiin palaan loppuviikosta, kunhan ensin kuulen mitä silmälääkäri sanoo Javan silmistä. Ennen sitä ei uskalla sanoa mitään, jos saakin huonoja uutisia. :(
Muistaakseni tämän vuoden teemana oli ottaa hieman rauhallisemmin eli ilman niin suuria muutoksia kuin viime vuonna. Heti tammikuussa muutin koirien kanssa uuteen asuntoon ja siinä ollaan nyt viihdytty, vaikka naapuri muistikin valituksella. Yksinolot ovat koirilla olleet minimissä, kun olen koko vuoden vain opiskellut näitä paria työharjoittelua lukuun ottamatta.
Suurin juttu tänä vuonna oli ehdottomasti Linan muutto luoksemme. En etsinyt mitenkään aktiivisesti kolmatta koiraa, mutta kun vastaan tuli sopivalta kuulostava yhdistelmä eikä kesäksi ollut tiedossa töitäkään, päätin, että on hyvä aika pennulle. Javalla ja Nelellä kesti hetki ennen kuin hyväksyivät lauman uuden jäsenen, mutta nyt kaikki kolme tulevat hyvin toimeen keskenään. Linan pentuaika alkaa olla takana, joka on toisaalta vähän haikeaa, mutta toisaalta helpottaa elämää, kun esimerkiksi ulkona ei tarvitse käydä enää niin usein.
Agilityharrastus on tänä vuonna ollut lähes kokonaan Nelen harteilla (jos koirasta voi näin sanoa). Javakin sai luvan aloittaa taas agiliitämisen ja syksyksi Java pääsi vuorottelemaan Nelen kanssa treeniryhmässä. Kisaamaan ei tänä vuonna kuitenkaan palattu. Nelen kanssa sen sijaan kisasin 14 kertaa ykkösissä ja saatiin kerättyä kaksi nollaa. Motivaatio agilityyn on mennyt melkoista vuoristorataa, kun välillä on tehnyt mieli vaihtaa lajia ja välillä taas on jaksanut treenata hyvinkin innokkaasti. Tänä vuonna matkustelukin oli agilitypainotteista, kun heinäkuussa suuntasimme tutulla porukalla Lappeenrantaan Agirotuun. Silloin kesän kuumuus välillä tuskastutti (lähinnä koirien puolesta), mutta nyt reissua muistelee jo lämmöllä! ;)
Tokossa palasimme Javan kanssa kilpailemaan kolmen vuoden tauon jälkeen ja Java yllätti kaikki voittamalla kaksi koetta huikeilla pistemäärillä. Myös näyttelykehissä pyörähdettiin pitkästä aikaa tänä vuonna: ensin Nele kiinanharjakoirien Club Show'ssa Tampereella ja sen jälkeen Lina kahdessa pentunäyttelyssä Lahdessa ja Helsingissä. Muuhun harrastamiseen liittyen on pakko tietenkin mainita Tampereen Pikkukoirat ry, jonka perustimme muutaman ystäväni kanssa tammikuun lopussa. Tappien kautta olen koirien kanssa käynyt mm. jälkikurssilla, viehejuoksemassa ja koirauimalassa. Itse koulutin yhdistyksellemme pentutokoa ja pari agilitykurssia. Jatkoin agilitykouluttamista läpi vuoden myös TamSKilla.
Mutta ei koirien elämään pelkästään hyvää tänä(kään) vuonna kuulunut. Nele ja Lina ovat molemmat kyllä voineet hyvin, mutta Java ei. Joskus tuntuu kuin Java olisi jo vanha koira, kun vaivoja tuntuu olevan niin paljon, mutta eihän Java ole vasta kuin 5,5-vuotias! Huhtikuussa silmälääkäri totesi Javalla olevan molemmissa silmissä lasiaisen rappeumaa ja oikeassa silmässä myös lasiaisvuotoa etukammioon. Myös silmänpaineet olivat oikeassa silmässä hieman koholla, joten käyttöön otettiin painetipat. Kesällä silmät hieman vaivasivat ja pahin tilanne tuli tämän kuun alussa, kun jouduin lähtemään Javan kanssa päivystykseen äkillisen silmävaivan takia. Lähtökohdat huomiselle silmälääkärille eivät siis ole kovin hyvät, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. :(
Lopuksi voisin käydä läpi tavoitteet, jotka listasin lähes vuosi sitten (kursiivilla vuodelle 2011 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):
Java
- Palataan hiljalleen takaisin agilitykentille, jos saadaan lupa (eläinlääkäri/fysioterapeutti) siihen. Tämä aikaisintaan huhti/toukokuussa. Loppuvuodesta olisi hienoa päästä taas treeniryhmään ja osallistua virallisiin kisoihin, mutta mikään kiire näillä ei ole.
- Saatiin lupa sekä fyssarilta että eläinlääkäriltä palata agilityyn ja lokakuun alusta asti Java on vuorotellut Nelen kanssa agilitytreeneissä. Tarkoituksena oli ilmoittaa Javakin mukaan vuoden viimeiseen agilitykisaan, mutta silmäongelmien takia jätettiin se välistä.
- Tokossa harjoitellaan alokasluokan liikkeet kuntoon ja otetaan tavoitteeksi yksi koekäynti. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Maksullisella tokokurssilla ei oltu, mutta parisen kertaa treenattiin kavereiden kanssa. Palauttelin ALO-liikkeitä mieleen ennen kokeita, mutta aika vähän loppujen lopuksi tuli treenattua. Koekäynti-tavoite täyttyi ja käytiin yhteensä kolmessa kokeessa. Tulokset olivat hienot: kahdesta kokeesta ALO1 ja yhdestä ALO3.
- Ongelmakoirakouluttajalle lintuongelmasta. Tämä viimeistään maalis/huhtikuussa.
- Kävin Javan kanssa ongelmakoirakoulutuksessa. Olin aika pettynyt käyntiin eikä lintuongelmalle ole tullut tehtyä yhtään mitään, vaan Java-parka on joutunut lenkkeilemään hihnassa.
- Hyvinkään koirauimalaan luultavammin tammi/helmikuussa.
- Käytiin kahdestikin pikkukoiraporukan kanssa.
Kaikki Javalle asetetut tavoitteet täyttyivät!
Nele
- Agilityssa jatketaan virallisissa kisaamista, kun ollaan saatu keinun suoritus kisatasoiseksi ja voidaan ilmoittautua agilityradalle. Epiksissä käydään keräämässä hylkyjä ja nostamassa kisamotivaatiota namien avulla. Muuten säännöllistä treenailua ja estevarmuutta.
- Keinun kisatasoisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta agilityradoilla tuli silti käväistyä ja haettua yksi nolla (hyppäriltä toinen). Epiksissä olisi voinut käydä enemmänkin.
- Mahdollisuuksien mukaan taas Agirotuun, joka ensi vuonna on Lappeenrannassa.
- Käytiin Agirodussa ja Nele kisasi yhden hyppyradan verran, kun rotukavereita ei tänä vuonna saatu mukaan joukkuekisaan.
- En tiedä tuleeko Nelestä koskaan tokokoiraa, mutta mm. perusasento pitäisi saada kuntoon. Voisi kokeilla saisinko Nelelle opetettua vähintään pari alokasluokan liikettä. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Ei menty Nelenkään kanssa maksulliselle tokokurssille eikä oikeastaan treenattu edes kavereiden kanssa. Perusasennon opetin Nelelle ja valitsin harjoiteltavista ALO-liikkeistä luoksetulon sekä liikkeestä maahanmenon. Luoksetulon Nele osaa lyhyestä matkasta, mutta liikkeestä maahanmeno on vasta osissa.
- Harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan, jos näyttelyn aika ja paikka sopii.
- Paikka ja aika sopivat erittäin hyvin, kun Clubbari järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Nele osallistui Pet-narttuihin.
Nelen tavoitteet lähes täyttyivät, ainoastaan alokasluokan liikkeen opettaminen jäi hieman vaiheeseen.
Molemmat
- Opetellaan vieläkin vaiheessa oleva nouto ja muita temppuja naksuttimen avulla.
- Javalle olen opettanut noudon alkeita, Nelelle en yhtään. Temppuja olisi voinut opettaa paljon enemmän, nyt tämän vuoden saldo taitaa olla nopeasti laskettuna vain kolme temppua.
- Otetaan kosketuskeppi käyttöön.
- No joo, toki enemmänkin tätä olisi voinut hyödyntää.
- Ohitukset hallintaan ja hihnassa kiskominen pois (erityisesti silloin, kun mukana lenkillä vain toinen koirista).
- Ikuisuusprojekti nimeltä ohittaminen, jonka kanssa välillä sujuu ihan hyvin, kunnes joku paikallinen idiootti tunkee piskinsä väkisin meidän luokse. Hihnassa kiskomiseen en ole erityisemmin kiinnittänyt huomiota, kun koirat eivät niin paljon vedä (paitsi Java metsässä).
- Lupa vieraiden koirien tapaamiseen ja omalla paikalla (tai edes jossain muualla kuin eteisessä) odottelu, kun tulee vieraita.
- Kotona omalla paikalla odottaminen muuttui haasteelliseksi siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt keksiä missä koirat odottavat. Näin ollen en ole tehnyt asialle mitään, vaan koko lauma ryntää eteiseen, kun ovikello soi. Lupa vieraiden koirien (kaikki omaan laumaan kuulumattomat) tapaamiseen olisi aika tärkeä juttu, mutta silti en ole vielä vaatinut sitä. Osasyynä on ehkä se, että monet vain päästävät tutut koirat suoraan meidän luokse ja siinä vaiheessa pitäisi itse ilmoittaa, että odottakaahan hetki ja yrittää saada koiransa jonkinlaiseen järjestykseen. Javalle ja Linalle tämä ei ehkä olisi ongelma, mutta Nelen mielestä muutamat pojat on niin ihania, että pitäisi päästä moikkaamaan heti.
- Silmätarkki ja rabiesrokotus keväällä. Rokotuksen yhteydessä Javan polvien tarkistaminen.
- Silmätarkki ja rabiesrokotus tuli hoidettua.
- Yritetään viimeinkin keväällä tehdä jälkeä. Toivottavasti tähän löytyisi pieni vakiporukka koirakavereista.
- Osallistuttiin Tappien peltojälkikurssille ja kesän aikana tuli muutamaan otteeseen harjoiteltua. Enemmänkin olisi voinut, kun koirat tykkäsivät.
Molempien koirien tavoitteet täyttyivät nekin ihan ok, mutta jotenkin jäi fiilis, että alkuvuonna tuli tehtyä ja treenattua enemmän ja mitä pidemmälle vuosi eteni, sitä vähemmän harjoiteltiin.
Muistaakseni tämän vuoden teemana oli ottaa hieman rauhallisemmin eli ilman niin suuria muutoksia kuin viime vuonna. Heti tammikuussa muutin koirien kanssa uuteen asuntoon ja siinä ollaan nyt viihdytty, vaikka naapuri muistikin valituksella. Yksinolot ovat koirilla olleet minimissä, kun olen koko vuoden vain opiskellut näitä paria työharjoittelua lukuun ottamatta.
Suurin juttu tänä vuonna oli ehdottomasti Linan muutto luoksemme. En etsinyt mitenkään aktiivisesti kolmatta koiraa, mutta kun vastaan tuli sopivalta kuulostava yhdistelmä eikä kesäksi ollut tiedossa töitäkään, päätin, että on hyvä aika pennulle. Javalla ja Nelellä kesti hetki ennen kuin hyväksyivät lauman uuden jäsenen, mutta nyt kaikki kolme tulevat hyvin toimeen keskenään. Linan pentuaika alkaa olla takana, joka on toisaalta vähän haikeaa, mutta toisaalta helpottaa elämää, kun esimerkiksi ulkona ei tarvitse käydä enää niin usein.
Agilityharrastus on tänä vuonna ollut lähes kokonaan Nelen harteilla (jos koirasta voi näin sanoa). Javakin sai luvan aloittaa taas agiliitämisen ja syksyksi Java pääsi vuorottelemaan Nelen kanssa treeniryhmässä. Kisaamaan ei tänä vuonna kuitenkaan palattu. Nelen kanssa sen sijaan kisasin 14 kertaa ykkösissä ja saatiin kerättyä kaksi nollaa. Motivaatio agilityyn on mennyt melkoista vuoristorataa, kun välillä on tehnyt mieli vaihtaa lajia ja välillä taas on jaksanut treenata hyvinkin innokkaasti. Tänä vuonna matkustelukin oli agilitypainotteista, kun heinäkuussa suuntasimme tutulla porukalla Lappeenrantaan Agirotuun. Silloin kesän kuumuus välillä tuskastutti (lähinnä koirien puolesta), mutta nyt reissua muistelee jo lämmöllä! ;)
Tokossa palasimme Javan kanssa kilpailemaan kolmen vuoden tauon jälkeen ja Java yllätti kaikki voittamalla kaksi koetta huikeilla pistemäärillä. Myös näyttelykehissä pyörähdettiin pitkästä aikaa tänä vuonna: ensin Nele kiinanharjakoirien Club Show'ssa Tampereella ja sen jälkeen Lina kahdessa pentunäyttelyssä Lahdessa ja Helsingissä. Muuhun harrastamiseen liittyen on pakko tietenkin mainita Tampereen Pikkukoirat ry, jonka perustimme muutaman ystäväni kanssa tammikuun lopussa. Tappien kautta olen koirien kanssa käynyt mm. jälkikurssilla, viehejuoksemassa ja koirauimalassa. Itse koulutin yhdistyksellemme pentutokoa ja pari agilitykurssia. Jatkoin agilitykouluttamista läpi vuoden myös TamSKilla.
Mutta ei koirien elämään pelkästään hyvää tänä(kään) vuonna kuulunut. Nele ja Lina ovat molemmat kyllä voineet hyvin, mutta Java ei. Joskus tuntuu kuin Java olisi jo vanha koira, kun vaivoja tuntuu olevan niin paljon, mutta eihän Java ole vasta kuin 5,5-vuotias! Huhtikuussa silmälääkäri totesi Javalla olevan molemmissa silmissä lasiaisen rappeumaa ja oikeassa silmässä myös lasiaisvuotoa etukammioon. Myös silmänpaineet olivat oikeassa silmässä hieman koholla, joten käyttöön otettiin painetipat. Kesällä silmät hieman vaivasivat ja pahin tilanne tuli tämän kuun alussa, kun jouduin lähtemään Javan kanssa päivystykseen äkillisen silmävaivan takia. Lähtökohdat huomiselle silmälääkärille eivät siis ole kovin hyvät, mutta toivotaan parasta ja pelätään pahinta. :(
Lopuksi voisin käydä läpi tavoitteet, jotka listasin lähes vuosi sitten (kursiivilla vuodelle 2011 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):
Java
- Palataan hiljalleen takaisin agilitykentille, jos saadaan lupa (eläinlääkäri/fysioterapeutti) siihen. Tämä aikaisintaan huhti/toukokuussa. Loppuvuodesta olisi hienoa päästä taas treeniryhmään ja osallistua virallisiin kisoihin, mutta mikään kiire näillä ei ole.
- Saatiin lupa sekä fyssarilta että eläinlääkäriltä palata agilityyn ja lokakuun alusta asti Java on vuorotellut Nelen kanssa agilitytreeneissä. Tarkoituksena oli ilmoittaa Javakin mukaan vuoden viimeiseen agilitykisaan, mutta silmäongelmien takia jätettiin se välistä.
- Tokossa harjoitellaan alokasluokan liikkeet kuntoon ja otetaan tavoitteeksi yksi koekäynti. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Maksullisella tokokurssilla ei oltu, mutta parisen kertaa treenattiin kavereiden kanssa. Palauttelin ALO-liikkeitä mieleen ennen kokeita, mutta aika vähän loppujen lopuksi tuli treenattua. Koekäynti-tavoite täyttyi ja käytiin yhteensä kolmessa kokeessa. Tulokset olivat hienot: kahdesta kokeesta ALO1 ja yhdestä ALO3.
- Ongelmakoirakouluttajalle lintuongelmasta. Tämä viimeistään maalis/huhtikuussa.
- Kävin Javan kanssa ongelmakoirakoulutuksessa. Olin aika pettynyt käyntiin eikä lintuongelmalle ole tullut tehtyä yhtään mitään, vaan Java-parka on joutunut lenkkeilemään hihnassa.
- Hyvinkään koirauimalaan luultavammin tammi/helmikuussa.
- Käytiin kahdestikin pikkukoiraporukan kanssa.
Kaikki Javalle asetetut tavoitteet täyttyivät!
Nele
- Agilityssa jatketaan virallisissa kisaamista, kun ollaan saatu keinun suoritus kisatasoiseksi ja voidaan ilmoittautua agilityradalle. Epiksissä käydään keräämässä hylkyjä ja nostamassa kisamotivaatiota namien avulla. Muuten säännöllistä treenailua ja estevarmuutta.
- Keinun kisatasoisuudesta voidaan olla montaa mieltä, mutta agilityradoilla tuli silti käväistyä ja haettua yksi nolla (hyppäriltä toinen). Epiksissä olisi voinut käydä enemmänkin.
- Mahdollisuuksien mukaan taas Agirotuun, joka ensi vuonna on Lappeenrannassa.
- Käytiin Agirodussa ja Nele kisasi yhden hyppyradan verran, kun rotukavereita ei tänä vuonna saatu mukaan joukkuekisaan.
- En tiedä tuleeko Nelestä koskaan tokokoiraa, mutta mm. perusasento pitäisi saada kuntoon. Voisi kokeilla saisinko Nelelle opetettua vähintään pari alokasluokan liikettä. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Ei menty Nelenkään kanssa maksulliselle tokokurssille eikä oikeastaan treenattu edes kavereiden kanssa. Perusasennon opetin Nelelle ja valitsin harjoiteltavista ALO-liikkeistä luoksetulon sekä liikkeestä maahanmenon. Luoksetulon Nele osaa lyhyestä matkasta, mutta liikkeestä maahanmeno on vasta osissa.
- Harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan, jos näyttelyn aika ja paikka sopii.
- Paikka ja aika sopivat erittäin hyvin, kun Clubbari järjestettiin tänä vuonna Tampereella. Nele osallistui Pet-narttuihin.
Nelen tavoitteet lähes täyttyivät, ainoastaan alokasluokan liikkeen opettaminen jäi hieman vaiheeseen.
Molemmat
- Opetellaan vieläkin vaiheessa oleva nouto ja muita temppuja naksuttimen avulla.
- Javalle olen opettanut noudon alkeita, Nelelle en yhtään. Temppuja olisi voinut opettaa paljon enemmän, nyt tämän vuoden saldo taitaa olla nopeasti laskettuna vain kolme temppua.
- Otetaan kosketuskeppi käyttöön.
- No joo, toki enemmänkin tätä olisi voinut hyödyntää.
- Ohitukset hallintaan ja hihnassa kiskominen pois (erityisesti silloin, kun mukana lenkillä vain toinen koirista).
- Ikuisuusprojekti nimeltä ohittaminen, jonka kanssa välillä sujuu ihan hyvin, kunnes joku paikallinen idiootti tunkee piskinsä väkisin meidän luokse. Hihnassa kiskomiseen en ole erityisemmin kiinnittänyt huomiota, kun koirat eivät niin paljon vedä (paitsi Java metsässä).
- Lupa vieraiden koirien tapaamiseen ja omalla paikalla (tai edes jossain muualla kuin eteisessä) odottelu, kun tulee vieraita.
- Kotona omalla paikalla odottaminen muuttui haasteelliseksi siinä vaiheessa, kun olisi pitänyt keksiä missä koirat odottavat. Näin ollen en ole tehnyt asialle mitään, vaan koko lauma ryntää eteiseen, kun ovikello soi. Lupa vieraiden koirien (kaikki omaan laumaan kuulumattomat) tapaamiseen olisi aika tärkeä juttu, mutta silti en ole vielä vaatinut sitä. Osasyynä on ehkä se, että monet vain päästävät tutut koirat suoraan meidän luokse ja siinä vaiheessa pitäisi itse ilmoittaa, että odottakaahan hetki ja yrittää saada koiransa jonkinlaiseen järjestykseen. Javalle ja Linalle tämä ei ehkä olisi ongelma, mutta Nelen mielestä muutamat pojat on niin ihania, että pitäisi päästä moikkaamaan heti.
- Silmätarkki ja rabiesrokotus keväällä. Rokotuksen yhteydessä Javan polvien tarkistaminen.
- Silmätarkki ja rabiesrokotus tuli hoidettua.
- Yritetään viimeinkin keväällä tehdä jälkeä. Toivottavasti tähän löytyisi pieni vakiporukka koirakavereista.
- Osallistuttiin Tappien peltojälkikurssille ja kesän aikana tuli muutamaan otteeseen harjoiteltua. Enemmänkin olisi voinut, kun koirat tykkäsivät.
Molempien koirien tavoitteet täyttyivät nekin ihan ok, mutta jotenkin jäi fiilis, että alkuvuonna tuli tehtyä ja treenattua enemmän ja mitä pidemmälle vuosi eteni, sitä vähemmän harjoiteltiin.
sunnuntaina, joulukuuta 25, 2011
Pikkuneiti 7 kk
Viikko sitten lauantaina Linalle tuli 7 kk täyteen. Sen kunniaksi otin loputkin lainamatot pois ja vaihdoin tilalle omat mattoni, jotka olin siirtänyt kaappiin heinäkuun alussa. Puolisen vuotta siis meni tässä sisäsiisteysprojektissa. Koirille loppujenkin mattojen vaihtuminen on vielä yllätys, sillä koko lauma on ollut jo viikon päivät vanhempieni luona. Itse tein tällä jouluviikolla kokopäiväisesti töitä, joten oli hyvä, ettei koirien tarvinnut odotella keskenään kotona. Koirattoman viikon aikana olikin tarkoitus ehtiä tehdä kotona vaikka mitä, kun illatkin olivat vapaa-aikaa, mutta totuus on, ettei sitä saanut oikeastaan mitään aikaiseksi.
Ylläolevaan kuvaan Lina on pesty edellisenä päivänä, joten turkki on suht suora. Nyt kun pesusta on jo vähän päälle viikko, turkki on taas toivottoman kihara ja takussa. Välillä koen "pientä" epätoivoa turkin kihartumisen suhteen, mutta täytyy nyt aloittaa sopivien pesuaineiden etsiminen ja samalla aloittaa öljyjen lisääminen ruokaan. Tai onhan Linan ruokaan jo nytkin lisätty öljyä, mutta sitä voisi monipuolistaa ja miettiä tarkemmin määriä. Kuten kuvasta huomaa silmien vuotaminen on myös ongelmana ja vuoto värjää harmillisesti kuonoa. Onneksi harjakoirien kuono trimmataan näyttelyihin, joten sillä saa hieman poistettua värjäytynyttä karvaa. Luulen, että penturuoalla saattaa olla osansa värjäytymiseen, kun on kuitenkin "vahvempaa" ruokaa kuin aikuisruoka. Hyvin luultavasti vaihdan Linankin nyt syömään samaa ruokaa kuin muut koirat, mutta näistä suunnitelmista lisää myöhemmin.
Noin muuten Linalla tuntuu olevan menossa jonkinlainen mörköikä, kun kaikki vähänkin tavallisuudesta poikkeava on epäilyttävää. Lina on alkanut käyttää enemmän ääntään ja sisällä varsinkin televisiolle pitää välillä haukkua. Toivottavasti mörköilyt jossain vaiheessa häviävät, kun mieluummin ottaisin sen reippaan ja rohkean pikkuneidin takaisin.
Lina 7 kk
Ylläolevaan kuvaan Lina on pesty edellisenä päivänä, joten turkki on suht suora. Nyt kun pesusta on jo vähän päälle viikko, turkki on taas toivottoman kihara ja takussa. Välillä koen "pientä" epätoivoa turkin kihartumisen suhteen, mutta täytyy nyt aloittaa sopivien pesuaineiden etsiminen ja samalla aloittaa öljyjen lisääminen ruokaan. Tai onhan Linan ruokaan jo nytkin lisätty öljyä, mutta sitä voisi monipuolistaa ja miettiä tarkemmin määriä. Kuten kuvasta huomaa silmien vuotaminen on myös ongelmana ja vuoto värjää harmillisesti kuonoa. Onneksi harjakoirien kuono trimmataan näyttelyihin, joten sillä saa hieman poistettua värjäytynyttä karvaa. Luulen, että penturuoalla saattaa olla osansa värjäytymiseen, kun on kuitenkin "vahvempaa" ruokaa kuin aikuisruoka. Hyvin luultavasti vaihdan Linankin nyt syömään samaa ruokaa kuin muut koirat, mutta näistä suunnitelmista lisää myöhemmin.
Noin muuten Linalla tuntuu olevan menossa jonkinlainen mörköikä, kun kaikki vähänkin tavallisuudesta poikkeava on epäilyttävää. Lina on alkanut käyttää enemmän ääntään ja sisällä varsinkin televisiolle pitää välillä haukkua. Toivottavasti mörköilyt jossain vaiheessa häviävät, kun mieluummin ottaisin sen reippaan ja rohkean pikkuneidin takaisin.
Koko lauma yhteiskuvassa
perjantaina, joulukuuta 23, 2011
lauantaina, joulukuuta 17, 2011
Kisakauden päätös: nollavoitto!
Tämän vuoden agilityn kisakausi päättyi kohdallamme tänään oman seuran kisoihin Lempäälässä. Ja aika huikea päätös olikin, kun Nele yllätti ja otti hienon nollavoiton!
Keinua ei radalla ollut, mutta sen sijaan pari ansapaikkaa ja olin varma, että hyllytetään jompaan kumpaan niistä. Lähdimme radalle jo kuudentena. Ensimmäinen ansa oli A alun kolmen hypyn takana, joilta piti kuitenkin kääntyä putkeen. Etukäteen pelkäsin, että Nele kiihdyttää suoraan A:lle, mutta hyvinhän tuo lopulta kääntyi putkeen. Seuraavaksi piti selvitä kepeistä. Pelasin varman päälle ja valitsin meille helpomman puolen, vaikka se tarkoittikin takaaleikkausta pituudella. Nele haki keppien aloituksen hyvin ja pujotteli loppuun asti! Toinen ansa oli sopivasti muurin takana odottava puomi, johon ei kuitenkaan saanut mennä, vaan seuraava este oli pussi. Tässä tein vahvemman haltuunoton muurin jälkeen ja sain Nelen valitsemaan pussin. Loppurata olikin helpompaa suoraan juoksemista.
Vihdoinkin virheetön rata! Heti radan jälkeen kuulutus kertoi, että ehdittiin ihanneaikaan, joten saimme toisen LUVA-nollan. Todellinen yllätys oli se, että Nele myös voitti! Miniykkösiä oli kuitenkin kisaamassa 20 ja silti Nele voitti toiseksi tulleen parilla sekunnilla. Palkinnoksi saatiin pussi koiranruokaa ja omistajalle suklaata, teetä, kynttilä ja noutajaa muistuttava piparimuotti. Sekä lahjakortti tähän kisaan käytetyn tilalle. :)
Tänä vuonna kisasin Nelen kanssa yhteensä 14 kertaa, joista viidessä saatiin tulos. Tuloksista kaksi oli nollia, muuten oli enemmän tai vähemmän virhepisteitä. Nyt kaikki koirat saavat pitää parin viikon tauon agilitysta ja ensi vuonna jatketaan sitten uusilla suunnitelmilla.
Keinua ei radalla ollut, mutta sen sijaan pari ansapaikkaa ja olin varma, että hyllytetään jompaan kumpaan niistä. Lähdimme radalle jo kuudentena. Ensimmäinen ansa oli A alun kolmen hypyn takana, joilta piti kuitenkin kääntyä putkeen. Etukäteen pelkäsin, että Nele kiihdyttää suoraan A:lle, mutta hyvinhän tuo lopulta kääntyi putkeen. Seuraavaksi piti selvitä kepeistä. Pelasin varman päälle ja valitsin meille helpomman puolen, vaikka se tarkoittikin takaaleikkausta pituudella. Nele haki keppien aloituksen hyvin ja pujotteli loppuun asti! Toinen ansa oli sopivasti muurin takana odottava puomi, johon ei kuitenkaan saanut mennä, vaan seuraava este oli pussi. Tässä tein vahvemman haltuunoton muurin jälkeen ja sain Nelen valitsemaan pussin. Loppurata olikin helpompaa suoraan juoksemista.
Vihdoinkin virheetön rata! Heti radan jälkeen kuulutus kertoi, että ehdittiin ihanneaikaan, joten saimme toisen LUVA-nollan. Todellinen yllätys oli se, että Nele myös voitti! Miniykkösiä oli kuitenkin kisaamassa 20 ja silti Nele voitti toiseksi tulleen parilla sekunnilla. Palkinnoksi saatiin pussi koiranruokaa ja omistajalle suklaata, teetä, kynttilä ja noutajaa muistuttava piparimuotti. Sekä lahjakortti tähän kisaan käytetyn tilalle. :)
Tänä vuonna kisasin Nelen kanssa yhteensä 14 kertaa, joista viidessä saatiin tulos. Tuloksista kaksi oli nollia, muuten oli enemmän tai vähemmän virhepisteitä. Nyt kaikki koirat saavat pitää parin viikon tauon agilitysta ja ensi vuonna jatketaan sitten uusilla suunnitelmilla.
lauantaina, joulukuuta 10, 2011
Itsenäisyyspäivän mätsäri ja epäonnistunut agility
Tiistai eli itsenäisyyspäivä oli vapaata myös työharjoittelusta, joten suunnistin sen kunniaksi Linan kanssa Ylöjärvelle mätsäriin. Lina osallistui 5-8 kk pentuihin, joita paikalla oli hieman yli 40. Kehässä Linaa jännitti vieläkin, mutta nyt häntä oli välillä jo enemmän ylhäällä kuin viime pentunäyttelyssä. Pöydällä Lina antoi ihan hyvin tutkia, mutta huomasi, että hampaiden katsomista ei olla taas hetkeen tehty. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä oli sijoittuminen niin lähellä! Meidän jälkeen käteltiin vielä yksi koirakko pois ja loput kehään jääneet olivatkin ne, jotka pääsivät palkinnoille. Ei siis ollenkaan huonompi esiintyminen Linalta, nyt täytyy bongailla lisää mätsäreitä, että voidaan harjoitella ennen ensimmäistä virallista näyttelyä.
Keskiviikkona lähdin koirien kanssa Tappien yhteislenkille Hervannan Suolijärvelle. Tämä oli nyt toinen arki-illan yhteislenkkimme, kun viime viikolla suuntasimme porukalla Kauppiin. Yksin lenkkeileminen on näillä keleillä erityisen tympeää, joten on paljon kivempaa saada seuraa ja samalla jaksaa lenkkeilläkin pidemmän matkan. Nele ja Lina saivat sekä Kaupissa että Hervannassa juosta myös vapaana, kun vastaantulijoita oli vähän.
Tänään sen sijaan ei olisi pitänyt lähteä kotoa mihinkään. Ulkona on aivan mahdoton loskakeli, jota koirat eivät arvosta ollenkaan. Siitä huolimatta lähdettiin Tallille treenaamaan. Ilmoitin Nelen viikon päästä samaisessa paikassa olevaan agilitykisaan, joten ajattelin, ettei harjoittelu olisi huonosta... Tein pienen radan, jossa oli keinu ja kepit. Kepit meni molemmin puolin hyvin, varsinkin aloituksen Nele on viime aikoina hakenut hienosti. Pujottelun lopussa sen sijaan alkaa herkästi vilkuilemaan minua. Täytyy välillä treenailla niin, että laittaa loppuun verkot. Mutta jos kepit meni hyvin, oli keinu rikki. Ei konkreettisesti, vaan Nele ei enää mennyt keinua kunnolla. Tulee kyllä keinulle, mutta pysähtyy puoliväliin, jää tuijottamaan ja joko hyppää alas tai kääntyy ympäri ja tepsuttelee alas. Argh, miten voikin yksi typerä este olla näin hankala! Täytyy myöntää, että hermot alkoivat mennä itseltäkin ja senhän arvaa, että jos yhtään hermostun, niin Nele ei tee enää mitään. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tein saman radan myös Javan kanssa ja Javahan teki lentokeinun. Toivottavasti ei loukannut itseään. :( Javaa en ilmoittanut kisaamaan ja Java saa nyt viettää agiliidottoman loppuvuoden. Treenien valopilkku oli Lina, joka on agilitykentällä niin innoissaan. Tehtiin vähän putkia ja kokeiltiin lähes maahan laskettua rengasta, jonka Lina meni hienosti. Luultavasti Linakaan ei enää loppuvuonna tee "agilitya", mutta ensi vuonna on sitten ihan toiset kuviot.
Linalla on viikon päästä ikää jo 7 kk ja onhan se niin, että Linan pikkupentuaika on ohi. Kohta saa odotella ensimmäisiä juoksujakin. Lina on hienosti jaksanut pidätellä työpäiväni ajan, joka torstainakin venähti yli kahdeksaan tuntiin. Melkein voisi sanoa, että Lina on nyt sisäsiisti ja ensi viikonloppuna laitan loputkin omat matot lattialle.
Tänään koirat käväisivät vaa'alla. Java ja Lina painavat nyt saman verran, mutta lukema on kummankin kohdalla yllättävä: 3,8 kg. Javan kohdalla lukema on varmasti oikea, sillä saman verran näytti myös eläinlääkärin vaaka, kun kävimme päivystyksessä. Tämä tarkoittaa, että Java on laihtunut 400 g ja Lina on saanut painoa viime punnituksesta vain 100 g! Kovin ovat hoikkia tyttöjä molemmat. Nelekin olisi oman vaa'an mukaan laihtunut 300 g ja painoa olisi nyt 4,9 kg. Onko enää mikään ihme, jos koirat ovat sitä mieltä, etteivät saa kotona tarpeeksi ruokaa?! Onneksi näin joulun aikaan ei tule olemaan pulaa ruoasta, kun koirat näillä näkymin pääsevät porukoitteni herkkupöydän ääreen pidemmäksi aikaa kuin allekirjoittanut.
Säkäkorkeudeltaan Lina on luultavasti samoissa lukemissa kuin viimeksi tai ainakin samoissa kuin Java. Tosin Lina kyllä usein näyttää Javaa pienemmältä, mutta se voi johtua myös siitä, ettei Linalla vielä ole massaa samalla tavalla kuin Javalla. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa taas mittailla tätäkin asiaa. Omasta mielestäni Lina on vähän liian pieni, mutta vilkaisu kiinanharjakoirien rotumääritelmään kertoo, että "Ihannesäkäkorkeus: urokset 28-33 cm, nartut 23-30 cm." Tuon mukaan Nele olisi 2 cm ihanteen yläpuolella, mutta jostain syystä Nelen koko miellyttää itseäni enemmän kuin Javan tai Linan. Useimmat näkemäni harjakoirat ovat ihannekorkeuden ylärajoilla tai yli, joten tuntuu hassulta, että rotumääritelmä hyväksyy noinkin pienet harjakoirat (tiedä sitten miten todellisuudessa näyttelytuomarit...). Agilityn kannalta Lina jäisi näillä näkymin selvästi miniksi.
Keskiviikkona lähdin koirien kanssa Tappien yhteislenkille Hervannan Suolijärvelle. Tämä oli nyt toinen arki-illan yhteislenkkimme, kun viime viikolla suuntasimme porukalla Kauppiin. Yksin lenkkeileminen on näillä keleillä erityisen tympeää, joten on paljon kivempaa saada seuraa ja samalla jaksaa lenkkeilläkin pidemmän matkan. Nele ja Lina saivat sekä Kaupissa että Hervannassa juosta myös vapaana, kun vastaantulijoita oli vähän.
Tänään sen sijaan ei olisi pitänyt lähteä kotoa mihinkään. Ulkona on aivan mahdoton loskakeli, jota koirat eivät arvosta ollenkaan. Siitä huolimatta lähdettiin Tallille treenaamaan. Ilmoitin Nelen viikon päästä samaisessa paikassa olevaan agilitykisaan, joten ajattelin, ettei harjoittelu olisi huonosta... Tein pienen radan, jossa oli keinu ja kepit. Kepit meni molemmin puolin hyvin, varsinkin aloituksen Nele on viime aikoina hakenut hienosti. Pujottelun lopussa sen sijaan alkaa herkästi vilkuilemaan minua. Täytyy välillä treenailla niin, että laittaa loppuun verkot. Mutta jos kepit meni hyvin, oli keinu rikki. Ei konkreettisesti, vaan Nele ei enää mennyt keinua kunnolla. Tulee kyllä keinulle, mutta pysähtyy puoliväliin, jää tuijottamaan ja joko hyppää alas tai kääntyy ympäri ja tepsuttelee alas. Argh, miten voikin yksi typerä este olla näin hankala! Täytyy myöntää, että hermot alkoivat mennä itseltäkin ja senhän arvaa, että jos yhtään hermostun, niin Nele ei tee enää mitään. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tein saman radan myös Javan kanssa ja Javahan teki lentokeinun. Toivottavasti ei loukannut itseään. :( Javaa en ilmoittanut kisaamaan ja Java saa nyt viettää agiliidottoman loppuvuoden. Treenien valopilkku oli Lina, joka on agilitykentällä niin innoissaan. Tehtiin vähän putkia ja kokeiltiin lähes maahan laskettua rengasta, jonka Lina meni hienosti. Luultavasti Linakaan ei enää loppuvuonna tee "agilitya", mutta ensi vuonna on sitten ihan toiset kuviot.
Linalla on viikon päästä ikää jo 7 kk ja onhan se niin, että Linan pikkupentuaika on ohi. Kohta saa odotella ensimmäisiä juoksujakin. Lina on hienosti jaksanut pidätellä työpäiväni ajan, joka torstainakin venähti yli kahdeksaan tuntiin. Melkein voisi sanoa, että Lina on nyt sisäsiisti ja ensi viikonloppuna laitan loputkin omat matot lattialle.
Tänään koirat käväisivät vaa'alla. Java ja Lina painavat nyt saman verran, mutta lukema on kummankin kohdalla yllättävä: 3,8 kg. Javan kohdalla lukema on varmasti oikea, sillä saman verran näytti myös eläinlääkärin vaaka, kun kävimme päivystyksessä. Tämä tarkoittaa, että Java on laihtunut 400 g ja Lina on saanut painoa viime punnituksesta vain 100 g! Kovin ovat hoikkia tyttöjä molemmat. Nelekin olisi oman vaa'an mukaan laihtunut 300 g ja painoa olisi nyt 4,9 kg. Onko enää mikään ihme, jos koirat ovat sitä mieltä, etteivät saa kotona tarpeeksi ruokaa?! Onneksi näin joulun aikaan ei tule olemaan pulaa ruoasta, kun koirat näillä näkymin pääsevät porukoitteni herkkupöydän ääreen pidemmäksi aikaa kuin allekirjoittanut.
Kuva: Tytti Käyhkö
Säkäkorkeudeltaan Lina on luultavasti samoissa lukemissa kuin viimeksi tai ainakin samoissa kuin Java. Tosin Lina kyllä usein näyttää Javaa pienemmältä, mutta se voi johtua myös siitä, ettei Linalla vielä ole massaa samalla tavalla kuin Javalla. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa taas mittailla tätäkin asiaa. Omasta mielestäni Lina on vähän liian pieni, mutta vilkaisu kiinanharjakoirien rotumääritelmään kertoo, että "Ihannesäkäkorkeus: urokset 28-33 cm, nartut 23-30 cm." Tuon mukaan Nele olisi 2 cm ihanteen yläpuolella, mutta jostain syystä Nelen koko miellyttää itseäni enemmän kuin Javan tai Linan. Useimmat näkemäni harjakoirat ovat ihannekorkeuden ylärajoilla tai yli, joten tuntuu hassulta, että rotumääritelmä hyväksyy noinkin pienet harjakoirat (tiedä sitten miten todellisuudessa näyttelytuomarit...). Agilityn kannalta Lina jäisi näillä näkymin selvästi miniksi.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
