Keskiviikkona lähdin koirien kanssa Tappien yhteislenkille Hervannan Suolijärvelle. Tämä oli nyt toinen arki-illan yhteislenkkimme, kun viime viikolla suuntasimme porukalla Kauppiin. Yksin lenkkeileminen on näillä keleillä erityisen tympeää, joten on paljon kivempaa saada seuraa ja samalla jaksaa lenkkeilläkin pidemmän matkan. Nele ja Lina saivat sekä Kaupissa että Hervannassa juosta myös vapaana, kun vastaantulijoita oli vähän.
Tänään sen sijaan ei olisi pitänyt lähteä kotoa mihinkään. Ulkona on aivan mahdoton loskakeli, jota koirat eivät arvosta ollenkaan. Siitä huolimatta lähdettiin Tallille treenaamaan. Ilmoitin Nelen viikon päästä samaisessa paikassa olevaan agilitykisaan, joten ajattelin, ettei harjoittelu olisi huonosta... Tein pienen radan, jossa oli keinu ja kepit. Kepit meni molemmin puolin hyvin, varsinkin aloituksen Nele on viime aikoina hakenut hienosti. Pujottelun lopussa sen sijaan alkaa herkästi vilkuilemaan minua. Täytyy välillä treenailla niin, että laittaa loppuun verkot. Mutta jos kepit meni hyvin, oli keinu rikki. Ei konkreettisesti, vaan Nele ei enää mennyt keinua kunnolla. Tulee kyllä keinulle, mutta pysähtyy puoliväliin, jää tuijottamaan ja joko hyppää alas tai kääntyy ympäri ja tepsuttelee alas. Argh, miten voikin yksi typerä este olla näin hankala! Täytyy myöntää, että hermot alkoivat mennä itseltäkin ja senhän arvaa, että jos yhtään hermostun, niin Nele ei tee enää mitään. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tein saman radan myös Javan kanssa ja Javahan teki lentokeinun. Toivottavasti ei loukannut itseään. :( Javaa en ilmoittanut kisaamaan ja Java saa nyt viettää agiliidottoman loppuvuoden. Treenien valopilkku oli Lina, joka on agilitykentällä niin innoissaan. Tehtiin vähän putkia ja kokeiltiin lähes maahan laskettua rengasta, jonka Lina meni hienosti. Luultavasti Linakaan ei enää loppuvuonna tee "agilitya", mutta ensi vuonna on sitten ihan toiset kuviot.
Linalla on viikon päästä ikää jo 7 kk ja onhan se niin, että Linan pikkupentuaika on ohi. Kohta saa odotella ensimmäisiä juoksujakin. Lina on hienosti jaksanut pidätellä työpäiväni ajan, joka torstainakin venähti yli kahdeksaan tuntiin. Melkein voisi sanoa, että Lina on nyt sisäsiisti ja ensi viikonloppuna laitan loputkin omat matot lattialle.
Tänään koirat käväisivät vaa'alla. Java ja Lina painavat nyt saman verran, mutta lukema on kummankin kohdalla yllättävä: 3,8 kg. Javan kohdalla lukema on varmasti oikea, sillä saman verran näytti myös eläinlääkärin vaaka, kun kävimme päivystyksessä. Tämä tarkoittaa, että Java on laihtunut 400 g ja Lina on saanut painoa viime punnituksesta vain 100 g! Kovin ovat hoikkia tyttöjä molemmat. Nelekin olisi oman vaa'an mukaan laihtunut 300 g ja painoa olisi nyt 4,9 kg. Onko enää mikään ihme, jos koirat ovat sitä mieltä, etteivät saa kotona tarpeeksi ruokaa?! Onneksi näin joulun aikaan ei tule olemaan pulaa ruoasta, kun koirat näillä näkymin pääsevät porukoitteni herkkupöydän ääreen pidemmäksi aikaa kuin allekirjoittanut.
Kuva: Tytti Käyhkö
Säkäkorkeudeltaan Lina on luultavasti samoissa lukemissa kuin viimeksi tai ainakin samoissa kuin Java. Tosin Lina kyllä usein näyttää Javaa pienemmältä, mutta se voi johtua myös siitä, ettei Linalla vielä ole massaa samalla tavalla kuin Javalla. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa taas mittailla tätäkin asiaa. Omasta mielestäni Lina on vähän liian pieni, mutta vilkaisu kiinanharjakoirien rotumääritelmään kertoo, että "Ihannesäkäkorkeus: urokset 28-33 cm, nartut 23-30 cm." Tuon mukaan Nele olisi 2 cm ihanteen yläpuolella, mutta jostain syystä Nelen koko miellyttää itseäni enemmän kuin Javan tai Linan. Useimmat näkemäni harjakoirat ovat ihannekorkeuden ylärajoilla tai yli, joten tuntuu hassulta, että rotumääritelmä hyväksyy noinkin pienet harjakoirat (tiedä sitten miten todellisuudessa näyttelytuomarit...). Agilityn kannalta Lina jäisi näillä näkymin selvästi miniksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti