Allerginen reaktio ampiaisen pistoksesta

Mainitsin aiemmin, että koirien kanssa ei ole tylsää. Elämästä ei myöskään puutu jännitystä ja suhteellisen tylsä sunnuntai-iltapäiväkin voi muuttua yllättäen pieneksi jännitysnäytelmäksi.

Olin koirien kanssa kaikessa rauhassa lenkillä, kun yhtäkkiä Java meni maahan ja alkoi nuolla tassuaan. Menin katsomaan mikä oli hätänä, mutta en nähnyt tassussa mitään. Java hieman inisi ja meni kyljelleen makaamaan, mitä ei todellakaan tapahdu ulkona kuin harvoin. Siinä vaiheessa tajusin, että jotain on pahasti vialla, joten koira syliin ja pikakävelyä kotia kohti. Onneksi emme olleet kaukana, sillä Java oli aivan vetelä ja välillä piti tarkistella, että onko koira hengissäkään. Puolimatkassa Java alkoi oksentamaan sylistäni ja laskin sen maahan, jossa kakoi useamman kerran.

Kotiin päästyäni laskin Javan olohuoneen lattialle, johon jäi seisomaan sen näköisenä, että kaatuu ihan juuri suorilta jaloilta maahan. Ikenet olivat harmaat ja koira täysin apaattinen. Soitin samantien päivystävälle eläinlääkärille ja hain kyypakkauksen autosta, mutta päivystyksestä neuvoivat, ettei kyytablettia välttämättä kannata antaa vatsaärsytyksen takia, kun hengitysvaikeuksia ei ollut. Kuulema noin tunnin päästä kivun pitäisi helpottaa, käskivät seurata tilannetta ja soittaa uudestaan, jos kunto romahtaa tai tunnin päästä olisi vielä samanlainen.

Tunnin päästä Java oli kuin olikin vähän parempi ja ikeniin oli tullut väriä. Tosin punaista väriä oli tullut myös muualle ja selkeästi Javalle tuli allerginen reaktio pistoksesta. Kuono turposi, suupielet + silmien ympärykset + korvat olivat punaiset ja kutisivat, vatsaan tuli punaisia läikkiä. Tässä vaiheessa selailin hieman Googlea ja päätin katsoa lähteekö reaktio laskemaan itsestään. Nyt turvotus, punoitus ja kutina ovat hävinneet, mutta tassua aristaa yhä. En ole aiemmin pahemmin stressannut ampiaisista, mutta näköjään täytyy olla vähän tarkempi, kun Javalle tulee noin voimakas reaktio pistoksesta.

Lopuksi vielä ihan toiseen asiaan eli Nelen aamuiseen agilityyn. Jälleen löytyi ihanasti intoa ja kepit Nele meni helpolta puolelta omaan tasoonsa nähden todella nopeasti!! Lisäksi pystyin jo vähän häivyttämään kepit-käskyä ja silti Nele jatkoi omatoimisesti eteenpäin pujottelua. Ollaan edistytty uskomattoman nopeasti pujottelussa sen jälkeen, kun otin naksuttimen käyttöön. Lisäksi renkaalla naksutin on kätevä, kun oikeasta suorituksesta tulee selkeä palkka ja väärät suoritukset jäävät aivan huomiotta. Tänään jälkimmäisiä ei edes enää tullut. Mutta keinu...miksi sitä ei vain voitaisi ottaa agilitysta kokonaan pois?! Vaihdettiin taas kerran vähän tyyliä, kun tuntuu, ettei keinun päähän kiipeämisestä ole mitään hyötyä, kun ongelma on siinä, että Nelen pitäisi tottua keinun liikkeeseen. Tänään kokeilimmekin sitä, että Nelelle syötetään nameja keinun kontaktilla ja keinua samalla vähän liikutetaan. Nele suostui syömään nameja ihan kohtuullisesti, vaikka liike vähän jännittikin. Kunpa saisin meille harjoituskeinun jostakin.