Mitäs sitten?

Nele jäi agilitysta kisatauolle ja muutenkin talven mittaan tulee agiliidettyä vähemmän kuin kesällä (ainakin jos viime talvesta voi mitään päätellä). Javan agitauko jatkuu varmasti ensi kevääseen saakka. Nyt onkin ollut vähän sellainen fiilis, että mitäs seuraavaksi keksittäisiin.

Ratkaisu saattaisi löytyä tokosta. Olen monta kertaa luvannut panostaa enemmän tokoon varsinkin Javan kanssa, mutta aina se on jäänyt agilityn jalkoihin. Kuitenkin yhä haluaisin Javalle TK1-tunnuksen ja parasta olisi, jos Javakin saisi jotain tekemistä, kun Nelellä toki yhä jatkuvat agilityn viikkotreenit. Pitäisi myös jatkaa Nelen opettamista tokon saralla, sillä syksyn tokokurssin hyvän alun jälkeen jäätiin vähän vaiheeseen.

Koska en osaa harrastaa ilman tavoitetta, vilkaisin jo oman seuran tokokoetarjontaa. Helmikuun puolivälissä olisi tokokoe Tallilla, joka voisi ajallisesti olla sopivan kaukana, että ehtisimme treenailla. Iso ongelma on vain se, että jos/kun helmikuussa on hiton kylmä ja jos Tallia ei mitenkään lämmitetä, niin Java ei pysty siellä tekemään paikkamakuuta, muuten istumaan, makaamaan, jne. Tai ehkä pystyykin, mutta kuinka reilua on pakottaa koiransa paleltumaan... No, täytyy ensin katsoa miten paljon tässä innostuu treenailemaan, kun tunnetusti sitä on välillä "hieman" laiska.

Toki on tullut mietittyä myös sitä onko liian aikaista tehdä Javan kanssa mitään (leikkauksesta kohta 4kk), mutta tokoilu tuskin pahentaa mitään suuntaan tai toiseen. Lenkeillä Java menee kuten ennenkin (kiskoo, hyppii, säntäilee - ei siis mitenkään varoen) ja sisällä selkeästi tuntuu kaipaavan jotain tekemistä itselleen (kävelee perässä vinkulelun kanssa).

Agilitya ja ostoksia

Kävin tänään Tallilla omatoimitreenailemassa koirien kanssa. Java ei tietenkään varsinaisesti agiliitänyt, mutta annoin luvan mennä puomin ja kepit. Muuten keskityimme tokoilemaan. Nelen kanssa tehtiin pieni rata ja yksittäisiä esteitä. Otin digikameran mukaan, jotta saisin todistusaineistoa siitä, että Nele todella menee kepit nopeasti ja että keinun suoritus on edistynyt melkoisesti:



Matkassa mukana oli myös uusi minkkilelu ja enpä ole vielä koskaan nähnyt Nelen tapporavistelevan lelua niin rajusti kuin tänään. Pienestä harjakoirasta löytyy saalisviettiä, kun lelu on oikea. :)

Eilen poikkesin Tassutalli-nimisessä eläinkaupassa. Päädyin ostoksille selattuani ensin nettikauppaa ja ilokseni huomasin, että kauppa löytyy Tampereelta ja vieläpä melko läheltä. Kaupasta ostin Javalle 15 metrin jälkiliinan ja molemmille koirille Crescendo Aloe Vera Conditioner-hoitoainetta.

Toivon todella, ettei jälkiliina olisi liian painava Javalle. Ainakin vaikuttaa kädessä suht kevyeltä. Lukko on tietenkin isojen koirien kokoa, joten täytyy jotenkin kikkailla siihen pienempi versio. Todelliseen jälkiharrastukseen liina tuskin koskaan meillä päätyy, vaan sen avulla on tarkoitus hillitä Javan aka Suuren Metsästäjän lintujen jahtaamista.

Tekniikkatreenejä

Sunnuntain kisojen jälkeen tuli hetken mietittyä onko agilityn harrastamisessa Nelen kanssa mitään järkeä, kunnes tulivat maanantain treenit. Nele näytti aivan toisen puolen itsestään ollen agikoira, joka on innokas ja nopea. Kisojen sähläyksestä ei ollut enää tietoakaan ja esimerkiksi kepit Nele meni kerralla vauhdikkaasti ja oikein. Treenien teemana meillä oli jaakotus, joka on tekniikkana varsin kätevä, mutta jostain syystä tuollaisia ei koskaan muista/tajua käyttää. Toisaalta ykkösissä ei välttämättä pääse erityisemmin kikkailemaan tekniikalla ja Javan tauko kolmosista jatkuu vielä pitkään. Varsinaisella radalla ei jaakotusta tehty, mutta katsokaapa mikä este on kuudentena:

Kyllä, kyseessä on KEINU! En edes muista koska Nele olisi viimeksi tehnyt keinun radan osana, mutta maanantaina Nele meni keinun ja vieläpä aika hyvin. Ollaan nyt todella kivasti edistytty keinun kanssa ja keinun liikkeestä huolimatta Nele suostuu syömään nameja ja liikkumaan. Loistavaa!

Lopuksi lyhyesti vielä edellisiin agitreeneihimme. Silloin harjoittelimme pakkovalssia, joka on sekin varsin kätevä ohjaustekniikka.

Pakkovalssit tehtiin ennen hyppyjä 2, 3 ja 4. Nele suoritti sarjan varsin mallikkaasti ja enemmän tarkkuutta tämä taisi vaatia ohjaajalta. :) Tällä radalla meillä oli pitkästä aikaa myös pöytä (6) ja sunnuntain kisoissa sellainen nähtiin ykkösluokan agilityradalla.

Vuoden viimeiset viralliset

Viralliset agilitykisat on tämän vuoden osalta nyt kisattu. Tänään osallistuin Nelen kanssa oman seuran eli TamSKin kisoihin Tallilla. Kisat alkoivat vaihteeksi hyppyradalla ja rataan tutustuminen oli aamulla klo 7:30. Tuntui, että sekä koirat että ohjaajat olivat siihen aikaan vielä kirjaimellisesti ihan kuutamolla. Lähtölistojen arvonnassa meillä oli vieläpä niin hyvä tuuri, että jouduin Nelen kanssa ensimmäisenä radalle. Onneksi ykkösissä ensimmäisenä lähteminen ei ole ihan niin kamalaa kuin kolmosissa, jossa ratoja olisi niiden vaikeuden takia kiva hetken aikaa sisäistää.

Tänään hyppyrata oli jälleen helppo. Mutta tämä ei tietenkään tarkoita, että siitä voisi mitenkään selvitä ilman virheitä. Olisi luullut, että tutussa hallissa ja tutuilla esteillä agiliitäminen olisi helppoa, mutta kaikkea kanssa. Nele otti häiriötä ratahenkilöistä, selvitti kepit juuri ja juuri, juoksi ohi putkesta ja pussista sekä hyppäsi renkaan sivusta. Itsellä alkoi pinna kiristyä pussin tienoilla ja renkaalla otti jo päähän, kun Nele ei voinut kunnolla keskittyä. Mikä siinä onkin, että treeneissä Nele osaa, mutta kisoissa näyttää kuin olisimme vasta aloittaneet agilityn?! Katsokaa vaikka itse:



Tämän räpellyksen jälkeen on hyvä ja syytäkin jäädä kisatauolle. Seuraavan kerran aion kisata Nelen kanssa virallisissa vasta, kun olemme valmiit menemään agilityradalle. Keinu olisi siis saatava varmaksi ja pujottelu sujuvaksi. Oman seuran epiksissä voisin käydä nyt talven aikana palkkailemassa Neleä kisaradalla, jos Nele vaikka saisi lisää motivaatiota ja varmuutta kisamaiseen suoritukseen.

Kisoissa oli paikalla Berran myyjä ja pakkohan sitä oli vähän shoppailla. Mukaan tarttui namipussi ja motivointilelu Nelelle. Motivointilelu on valitettavasti aitoa minkkiä, mutta myyjä kertoi, että palat oli saatu turkistehtaalta ns. roskiin menevinä, joten eläintä ei tämän lelun takia tapettu.

Nollarata epiksissä

Viime sunnuntaina osallistuin Nelen kanssa Takkujen järjestämiin epävirallisiin agilitykisoihin. Menimme taas mölliradalle, mutta tällä kertaa ilmoitin Nelen virallisissa kisanneeksi, joten varsinaista sijoitusta emme saisi. Javakin pääsi mukaan kisapaikalle ja teki paikallaolonsa kaikille hyvin selväksi haukkumalla jokaisen ohikulkevan koiran.

Möllirata oli sopivan haastava ja siltä löytyi sekä A että puomi. Viimeksi Takkujen epiksissä Nele laittoi puomilla jarrut pohjaan, mutta nyt minkäänlaista epäröintiä ei ollut. Tassuissa oli vauhtia ja selvitimme radan hienosti ilman virheitä. Tuloslistauksen mukaan Nele oli ainut nollan tehnyt, joten sinänsä harmi, ettei päästy palkinnoille. Päätinkin, että tämä olisi nyt viimeinen episten mölliratamme ja seuraavissa epiksissä menemme kisaaviin. Toisin sanoen keinu pitäisi saada sujumaan.



Kisakuvia löytyy täältä.

Kaarinanpolulla

Pahoittelen piiiiiitkää taukoa postauksissa. Opiskelu on taas pitänyt kiireisenä, sillä lähipäiviä on mahtunut sekä tähän että viime viikkoon ja lähipäivät Ahlmanilla käyvät pituudeltaan työpäivästä. Toisaalta mitään erityistä ei edes ole tapahtunut kuin vasta viime viikonloppuna, kun kävimme ensin retkeilemässä Kaarinanpolulla ja sitten osallistuimme Takkujen epiksiin.

Epiksiin palaan myöhemmin, seuraavaksi hieman retkestämme. Järjestimme viime lauantaina pikkukoiraporukalla retken Kangasalan Kaarinanpolun laavulle. Otin mukaan vain Nelen, sillä Javan kanssa tällaiset retket ovat kovin hankalia, kun Javaa ei voi päästää vapaaksi ja hihnassa oleminen on yhtä kiskomista. Java pääsikin viettämään aikaansa Hervantaan. Polun lähtöpisteeseen löytäminen ei ollut niin helppoa kuin luulin, sillä erehdyin noudattamaan sokeasti navigaattorin ohjeita ja päädyin ensin Holvastin omakotitaloalueelle. Tässä vaiheessa melkein meinasin jo jättää retken välistä, mutta onneksi autossa oli myös tavallinen kartta, jonka avulla lopulta suunnistin perille.

Retkemme oli todella kiva! Ensin kävelimme jonkin matkaa laavulle ja koirat saivat lähes koko ajan juosta vapaana. Laavulla oli valmiiksi sytytetty nuotio ja pääsimme paistamaan makkaraa. Koirat pyörivät ympärillä jälleen vapaana (ja kerjäsivät) ja kaikki meni paremmin kuin hyvin. :)

Ensilumi

Makkaranpaistoa

Lauma kerjäläisiä

Laavu ja nuotiopaikka