Kesä alkoi varsin kivasti, kun Java yllätti ohjaajansa saamalla ykköstuloksen tokokokeesta aivan käsittämättömällä pistemäärällä. On vieläkin vaikea ymmärtää miten Java voi yltää niin huikeaan suoritukseen, kun ottaa huomioon miten suuria vaikeuksia meillä on aiemmissa kokeissa ollut. Toisaalta jälleen sai huomata miten iso vaikutus sillä on, kun pystyy luottamaan koiransa osaamiseen. Kokeen jälkeen tokoilu on ollut pitkälti tauolla, mutta uusi koe häämöttää jo vajaan kuukauden päässä.
Agilityn osalta jätettiin tänä vuonna Tuorlan juhannuskisat välistä, mutta muuten kesän ohjelmasta ei puuttunut agia. Käytiin ohjatuissa treeneissä, omitoimitreeneissä, epiksissä ja Nele kokeili onneaan myös virallisissa kisoissa. Kisaaminen huipentui heinäkuun alussa Nelen ensimmäiseen nollaan hyppyradalta. Heti perään tehtiin myös meidän huonoin kisatulos ikinä Lappeenrannan Agirodussa. Agirotuun tiivistyi tämän kesän matkailu, mutta onneksi reissu oli pääosin loistava ja lämpöäkin yhtä paljon kuin ulkomailla. :)
Heinäkuu päättyi Nelen osalta ensimmäistä kertaa kiinanharjakoirien omaan epäviralliseen näyttelyyn ja olimme pitkästä aikaa pyörähtämässä kehässä, josta sai kirjallisen arvostelun (muun kuin mätsärien "kiva koira"-tyyppisen). Nele esiintyi hienosti pitkässä turkissaan ja vaikka arvostelu ei ihan niin hyvä ollutkaan, olen tyytyväinen, että lähdimme mukaan. Seuraavana päivänä leikkasin Nelen turkin lyhyeksi ja nyt onkin ollut melkoista totuttelua Nelen uuteen ulkonäköön...
Menneen kesän suurin juttu oli kuitenkin lauman kasvaminen Linalla ja heinäkuun puolivälistä asti onkin elätty pentuarkea. Monet ovat kysyneet oliko Lina suunniteltu juttu ja miksi hankin kolmannen koiran. Linan tulo oli suunniteltu, mutta en tällä kertaa odottanut niin pitkään ja puhunut asiasta niin paljon kuin Neleä etsiessä. Koska tiesin, että kesällä en ainakaan olisi kokoaikaisesti töissä, oli erinomainen aika ottaa pentu. Nyt en enää selaillut kaikkia mahdollisia tulossa olevia pentueita, vaan katselin rotufoorumin kautta millaisia pentueita syntyi ja jos pentue vaikutti potentiaaliselta, kyselin asiasta tarkemmin. Linan tuloa edelsi siis kyllä tiedon etsintä ja suunnittelu, mutta paljon nopeammalla tahdilla kuin Nelen kanssa (mutta ei sentään niin nopeasti kuin Javan, jonka ottamista mietin peräti tunnin).
Ja miksi kolmas koira? Kolmatta koiraa ei alun perin koskaan pitänyt tulla, vaan Javan ja Nelen piti riittää. Mutta sitten tuli Nelen alapurenta ja kaikki Javan terveysongelmat. Näyttelyinnostukseni on pysynyt koko ajan, mutta totuus on, ettei Nelen kanssa kerta kaikkiaan voi mennä näyttelyihin, paitsi jos haluaa tuhlata rahojaan hylättyyn. Javan polviongelmat jättivät minulle hetkeksi vain yhden agilitykoiran ja vaikka Java onkin nyt ok, on kylmä totuus tässäkin se, ettei Java ole enää yhtä kuin terve koira ja agilityn saattaa joutua lopettamaan ennen aikojaan. Ja Javan silmäongelmien myötä on joutunut tilanteeseen, jossa oikeasti joutuu pelkäämään jokaista tulevaa silmätarkkia, sillä koskaan ei tiedä tuleeko huonoja uutisia... Ei ole salaisuus, että Linan tulon takana ei ollut vain kiva ajatus uudesta koirasta, vaan myös toiveita, että Linasta tulisi se kaipaamani näyttelykoira ja uusi agilitylupaus. Toki vasta aika näyttää miten tällä kertaa käy, mutta tässä ne perustelut kolmannelle.
Kesäkuukaudet päättyvät sopivasti Linan tehosterokotukseen (tosin vasta syyskuun 5.päivä, mutta ei se niin tarkkaa ole) ja sen jälkeen päästäänkin jo osallistumaan erilaisiin koiratapahtumiin. Jos kalenteri oli aiemmin vähän liian usein täynnä koirajuttuja, niin nyt sinne ei kohta muuta mahdukaan, kun jokaiselle koiralle on suunnitteilla erilaisia harrastuksia loppuvuodeksi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti