Kaikenlaista agilitya

Viime torstaina suuntasin kaikkien kolmen koiran kanssa Sastamalaan viimeiseen M&M Cupin osakilpailuun. Cup-pisteiden kerääminen ei ollut mielessä, kun ensimmäisestä osakilpailusta Java ja Nele saivat molemmat hylätyt ja kahdessa seuraavassa ei käyty ollenkaan. Ilmoitin koirat (Linaa lukuun ottamatta tietysti) huvin ja urheilun vuoksi mölliradalle ja Nelen myös kisaaviin.

Möllirata oli mukavan helppo ja molemmat koirat selvittivät sen ilman virheitä. Java oli Neleä lähes neljä sekuntia nopeampi, tosin Nelelle tuli pari ylimääräistä mutkaa radalla. Kisaavien rata oli kuitenkin syy miksi ajoimme Sastamalaan ja olipa onni, kun radalle kannettiin sekä kepit että keinu. Olin etukäteen päättänyt palkita Nelen molempien jälkeen, mutta saatiin hylätty jo paljon aiemmin radalla muurin ohituksesta. Kepit Nele meni vauhdikkaasti ja kerralla oikein. Sama tapahtui keinulla, joka on aivan mahtavan hieno juttu, kun kyseessä oli kuitenkin kisatilanne ja vieras keinu.

Kisavideo on laadultaan huono, mutta minkäs teet, kun uudet kamerat hajoavat heti ja ikivanha digipokkari vuodelta 2004 on ainut videointiväline, joka toimii:



Keinukokeilut eivät päättyneet tähän vaan perjantaina vuorossa oli Pirkkalan Piskien keinu. Oli vuoroni vetää teemakoulutus Tapeille, joten samalla Nele pääsi kätevästi mukaan harjoittelemaan. Ensin mentiin koko rata ja keinu meni samaan tapaan kuin Sastamalassa. Pelkkää keinua otettaessa Nele hyppäsi kolme kertaa sivusta, mutta kun nameja ei tällaisesta saanut niin tuli koko keinun ja omatoimisesti koko ajan pyrki keinulle.

Lina oli mukana sekä Sastamalassa ja Pirkkalassa harjoittelemassa kevythäkissä olemista (sujuu jo aika hyvin) ja totutteli samalla muiden koirien haukkumiseen sekä muuhun hälinään. Lauantaina Lina oli ensimmäistä kertaa virallisissa agilitykisoissa kisaturistina, kun menimme katsomaan Takujen kisoja Hervantaan. Aluksi Linaa ihan pikkuisen jännitti, mutta nopeasti tottui siihen, että ympärillä oli jatkuvasti ihmisiä ja koiria. Kisoja katsellessa Lina nukkui päiväunet, kaivoi kentälle kuopan, varasti pentukaveri Naavan herkut ja hurmasi buffetin myyjät sekä ohikulkijat. Olen oikein tyytyväinen Linan reippauteen ja siihen, että osasi myös rauhoittua nukkumaan.

Agilitypainotteinen viikko huipentui Tappien järjestämään Anne Huittisen koulutukseen SDP:llä. Osallistuin koulutukseen sekä Nelen (möllit-ykköset) että Javan (kakkoset-kolmoset) kanssa. Koulutus oli oikein hyvä ja radalla tuli kokeiltua ohjaustekniikoita, jotka usein unohtuvat, kun aina päätyy niihin perinteisiin valsseihin. Muutamia huomioita:

Nele
- pitää kannustaa enemmän + opettaa leikkimään
- kepeillä namiboksin pitää olla tosi huippujuttu + kep-käskyn voisi vielä pitää mukana suorituksen aikana
- muista odottaa koiraa putkesta
- ohjauskuviot sen mukaan, että pysyy hieman Nelen edessä tai vieressä (esim. takaaleikkaus hidastaa)
- harjoittelun lopettaminen ajoissa niin, että koiralla hyvä fiilis

Java
- hakee hyvin esteet
- tehtiin jaakotus, poispäinkäännös, persjättö, sylkkäri/valssi ja puolivalssi
- Java osasi, ohjaaja ei ihan aina :)

Eilen kävin ohjatuissa treeneissä kokeilemassa Nelen kanssa lelupalkkausta ja kep-käskyä kepeillä. Ja tietenkin tehtiin keinua. Kepit meni suorastaan erinomaisesti molemmilta puolilta eikä keinunkaan kanssa ollut mitään ongelmaa (nyt sitten vain luotan Neleen, että osaa ne myös kisoissa). Leluna käytin minkkilelua ja ihan kivasti se toimi, kun ensin vähän houkutteli, sitten lähti radalle lelu kädessä ja lopuksi antoi Nelen ravistella lelua. Nele vain ei jaksa tämäntyyppistä palkitsemista kovin pitkään, kun saalisvietti ei ole niin vahva.

Lina teki eilen ensimmäistä kertaa putkea ja se meni todella hienosti. Juurikaan ei tarvinut houkutella, kun Lina jo ampaisi putkeen turhia epäröimättä.