Agilitykoulutusohjaajan peruskurssia varten tuli pohjatietona lukea ensimmäinen kuvan kirjoista eli Pertti Vilanderin ja Hannele Nykäsen Agility alkeista huipulle-kirja. Ensin harkitsin kirjan ostamista itselle, mutta onneksi katsoin myös kirjastot ja sieltä löytyikin yksi vapaana oleva kappale. Hyvä näin, sillä en usko, että palaisin tämän kirjan pariin, vaikka se olisi jatkuvasti omassa hyllyssä.
Kirjassa oli paljon mielenkiintoista asiaa, mutta toisaalta se oli kirjoitettu MM-kisat tähtäimessä ja tarkasteli mm. oikean pennun valintaa ja ohjaajan omaa kunto-ohjelmaa. Eipä niissä muuten mitään, mutta kun seuraavaksikin aikoo valita harjakoiran (vertaa bordercollien hankintaan, joka on todellinen agikoira) ja kun pelkkä hölkkäämisen aloittaminen on hankalaa, niin enpä usko, että alan puolihulluna syynätä pentulaatikkoa tai tehdä itselleni tiukkaa päivittäistä kunto-ohjelmaa. Lisäksi kirjassa oli rankempi harjoittelu- ja kilpailupainotus kuin meillä (esim. kesällä useampia startteja melkein joka viikonloppuun, kun Javan kanssa kisaan vain silloin tällöin).
Muutama poiminta kirjasta:
"Laumavietti aiheuttaa myös eniten ongelmia silloin, kun lauman johtajuus on väärä tai epäselvä. Melko usein näkee tilanteita, joissa koira johtaa ohjaajaansa agilitykentällä. Koira saattaa jopa puraista huonosti ohjaavaa omistajaansa. Pureminen tässä tilanteessa on hyvin luonnollista koiralle, joka mieltää olevansa lauman johtaja. Laumanjohtajan velvollisuushan on rangaista huonoa lauman jäsentä."
Hmm, Javalle on tullut paha tapa radalla napata kiinni housun lahkeestani tai tänään jopa hihasta. Usein tämä tapahtuu niissä tilanteissa, joissa Java voisi vaikuttaa turhautuneelta epäselvään ohjaukseen. Johtajuus käsitteenä on toisaalta ristiriitainen ja negatiivista väritystä saanut, mutta toisaalta taas tällainen näkökulma ratakäytökseen on mielenkiintoinen.
"Huipulle tähtäävän aloittelevan koirakon on hyvä opetella ensin viereltä ohjaus (hallinnan ja tarkkuuden vuoksi), sitten edestä ohjaus (ahtaissa paikoissa haltuunoton ja ohjaamisen takia) ja lopuksi takaa ohjaus (vauhdin lisäämisen takia)."
Tämä lause kuului ohjaustekniikoiden alle. En ole pahemmin asiaa aiemmin ajatellut, kunnes sähläsimme totaalisesti edellisten Hervannan kisojen hyppyradalla.Yksi ohjaustekniikka ei kerta kaikkiaan enää toimi, sillä en voi pysyä Javan vauhdissa mukana.
"Positiivisten poikkeusten löytyminen mahdollistaa sen, että niitä voi alkaa tietoisesti toistaa. Kun löydät yhtäläisyyksiä toimintatavoissasi onnistuneiden kilpailujen kohdalla, testaa niitä seuraavissa kilpailuissa. -- Aina kun onnistut, mieti miksi onnistuit, ja toista se!"
Käytännössä pitäisi kirjoittaa muistiin millainen oli omaa kilpailusuoritusta edeltänyt tilanne. Lähtikö kotoa kiireessä, matkustiko kisapaikalle kauan, millaisen lämmittelyn teki, missä koirat odottivat, mitä tunsi ennen omaa vuoroa (jännitystä, yms.), miten sanoi käskyt, jne. Esimerkiksi itse huomasin M&M Cupin kisassa, että kun Java ei näe muiden suorituksia, käyttäytyminen on paljon rauhallisempaa ja kierrokset eivät heti nouse taivaisiin. Tästä edes Java saakin odotella vuoroaan aina peitetyssä häkissä.
Toinen kuvan kirjoista on Pamela Greenin kokoama Clean Run Exercise Sourcebook 2. Sain tämän synttärilahjaksi Tytiltä, kiitos erittäin hyödyllisestä lahjasta! :) Kuuleman mukaan saman sarjan kirjat 1 ja 3 ovat myös tarpeen vaatiessa lainattavissa. Varsinaista luettavaa ei kirjassa ole vaan kyseessä on yli 100 sivun verran erilaisia ratapiirroksia, joissa teemoina ovat hypyt, pujottelu ja kontaktit. Tänään kokeilinkin omatoimiharjoituksissa yhtä kirjan pujotteluharjoituksista, jotta saisin Javan kanssa otettua erilaisia tulokulmia kepeille. Kirjan ainut vika on, että siellä on liian paljon kivoja ratoja, joita tekisi mieli kokeilla, mutta kun määräänsä enempää ei voi treenata koirien kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti