perjantaina, joulukuuta 23, 2011
lauantaina, joulukuuta 17, 2011
Kisakauden päätös: nollavoitto!
Tämän vuoden agilityn kisakausi päättyi kohdallamme tänään oman seuran kisoihin Lempäälässä. Ja aika huikea päätös olikin, kun Nele yllätti ja otti hienon nollavoiton!
Keinua ei radalla ollut, mutta sen sijaan pari ansapaikkaa ja olin varma, että hyllytetään jompaan kumpaan niistä. Lähdimme radalle jo kuudentena. Ensimmäinen ansa oli A alun kolmen hypyn takana, joilta piti kuitenkin kääntyä putkeen. Etukäteen pelkäsin, että Nele kiihdyttää suoraan A:lle, mutta hyvinhän tuo lopulta kääntyi putkeen. Seuraavaksi piti selvitä kepeistä. Pelasin varman päälle ja valitsin meille helpomman puolen, vaikka se tarkoittikin takaaleikkausta pituudella. Nele haki keppien aloituksen hyvin ja pujotteli loppuun asti! Toinen ansa oli sopivasti muurin takana odottava puomi, johon ei kuitenkaan saanut mennä, vaan seuraava este oli pussi. Tässä tein vahvemman haltuunoton muurin jälkeen ja sain Nelen valitsemaan pussin. Loppurata olikin helpompaa suoraan juoksemista.
Vihdoinkin virheetön rata! Heti radan jälkeen kuulutus kertoi, että ehdittiin ihanneaikaan, joten saimme toisen LUVA-nollan. Todellinen yllätys oli se, että Nele myös voitti! Miniykkösiä oli kuitenkin kisaamassa 20 ja silti Nele voitti toiseksi tulleen parilla sekunnilla. Palkinnoksi saatiin pussi koiranruokaa ja omistajalle suklaata, teetä, kynttilä ja noutajaa muistuttava piparimuotti. Sekä lahjakortti tähän kisaan käytetyn tilalle. :)
Tänä vuonna kisasin Nelen kanssa yhteensä 14 kertaa, joista viidessä saatiin tulos. Tuloksista kaksi oli nollia, muuten oli enemmän tai vähemmän virhepisteitä. Nyt kaikki koirat saavat pitää parin viikon tauon agilitysta ja ensi vuonna jatketaan sitten uusilla suunnitelmilla.
Keinua ei radalla ollut, mutta sen sijaan pari ansapaikkaa ja olin varma, että hyllytetään jompaan kumpaan niistä. Lähdimme radalle jo kuudentena. Ensimmäinen ansa oli A alun kolmen hypyn takana, joilta piti kuitenkin kääntyä putkeen. Etukäteen pelkäsin, että Nele kiihdyttää suoraan A:lle, mutta hyvinhän tuo lopulta kääntyi putkeen. Seuraavaksi piti selvitä kepeistä. Pelasin varman päälle ja valitsin meille helpomman puolen, vaikka se tarkoittikin takaaleikkausta pituudella. Nele haki keppien aloituksen hyvin ja pujotteli loppuun asti! Toinen ansa oli sopivasti muurin takana odottava puomi, johon ei kuitenkaan saanut mennä, vaan seuraava este oli pussi. Tässä tein vahvemman haltuunoton muurin jälkeen ja sain Nelen valitsemaan pussin. Loppurata olikin helpompaa suoraan juoksemista.
Vihdoinkin virheetön rata! Heti radan jälkeen kuulutus kertoi, että ehdittiin ihanneaikaan, joten saimme toisen LUVA-nollan. Todellinen yllätys oli se, että Nele myös voitti! Miniykkösiä oli kuitenkin kisaamassa 20 ja silti Nele voitti toiseksi tulleen parilla sekunnilla. Palkinnoksi saatiin pussi koiranruokaa ja omistajalle suklaata, teetä, kynttilä ja noutajaa muistuttava piparimuotti. Sekä lahjakortti tähän kisaan käytetyn tilalle. :)
Tänä vuonna kisasin Nelen kanssa yhteensä 14 kertaa, joista viidessä saatiin tulos. Tuloksista kaksi oli nollia, muuten oli enemmän tai vähemmän virhepisteitä. Nyt kaikki koirat saavat pitää parin viikon tauon agilitysta ja ensi vuonna jatketaan sitten uusilla suunnitelmilla.
lauantaina, joulukuuta 10, 2011
Itsenäisyyspäivän mätsäri ja epäonnistunut agility
Tiistai eli itsenäisyyspäivä oli vapaata myös työharjoittelusta, joten suunnistin sen kunniaksi Linan kanssa Ylöjärvelle mätsäriin. Lina osallistui 5-8 kk pentuihin, joita paikalla oli hieman yli 40. Kehässä Linaa jännitti vieläkin, mutta nyt häntä oli välillä jo enemmän ylhäällä kuin viime pentunäyttelyssä. Pöydällä Lina antoi ihan hyvin tutkia, mutta huomasi, että hampaiden katsomista ei olla taas hetkeen tehty. Saimme punaisen nauhan ja punaisten kehässä oli sijoittuminen niin lähellä! Meidän jälkeen käteltiin vielä yksi koirakko pois ja loput kehään jääneet olivatkin ne, jotka pääsivät palkinnoille. Ei siis ollenkaan huonompi esiintyminen Linalta, nyt täytyy bongailla lisää mätsäreitä, että voidaan harjoitella ennen ensimmäistä virallista näyttelyä.
Keskiviikkona lähdin koirien kanssa Tappien yhteislenkille Hervannan Suolijärvelle. Tämä oli nyt toinen arki-illan yhteislenkkimme, kun viime viikolla suuntasimme porukalla Kauppiin. Yksin lenkkeileminen on näillä keleillä erityisen tympeää, joten on paljon kivempaa saada seuraa ja samalla jaksaa lenkkeilläkin pidemmän matkan. Nele ja Lina saivat sekä Kaupissa että Hervannassa juosta myös vapaana, kun vastaantulijoita oli vähän.
Tänään sen sijaan ei olisi pitänyt lähteä kotoa mihinkään. Ulkona on aivan mahdoton loskakeli, jota koirat eivät arvosta ollenkaan. Siitä huolimatta lähdettiin Tallille treenaamaan. Ilmoitin Nelen viikon päästä samaisessa paikassa olevaan agilitykisaan, joten ajattelin, ettei harjoittelu olisi huonosta... Tein pienen radan, jossa oli keinu ja kepit. Kepit meni molemmin puolin hyvin, varsinkin aloituksen Nele on viime aikoina hakenut hienosti. Pujottelun lopussa sen sijaan alkaa herkästi vilkuilemaan minua. Täytyy välillä treenailla niin, että laittaa loppuun verkot. Mutta jos kepit meni hyvin, oli keinu rikki. Ei konkreettisesti, vaan Nele ei enää mennyt keinua kunnolla. Tulee kyllä keinulle, mutta pysähtyy puoliväliin, jää tuijottamaan ja joko hyppää alas tai kääntyy ympäri ja tepsuttelee alas. Argh, miten voikin yksi typerä este olla näin hankala! Täytyy myöntää, että hermot alkoivat mennä itseltäkin ja senhän arvaa, että jos yhtään hermostun, niin Nele ei tee enää mitään. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tein saman radan myös Javan kanssa ja Javahan teki lentokeinun. Toivottavasti ei loukannut itseään. :( Javaa en ilmoittanut kisaamaan ja Java saa nyt viettää agiliidottoman loppuvuoden. Treenien valopilkku oli Lina, joka on agilitykentällä niin innoissaan. Tehtiin vähän putkia ja kokeiltiin lähes maahan laskettua rengasta, jonka Lina meni hienosti. Luultavasti Linakaan ei enää loppuvuonna tee "agilitya", mutta ensi vuonna on sitten ihan toiset kuviot.
Linalla on viikon päästä ikää jo 7 kk ja onhan se niin, että Linan pikkupentuaika on ohi. Kohta saa odotella ensimmäisiä juoksujakin. Lina on hienosti jaksanut pidätellä työpäiväni ajan, joka torstainakin venähti yli kahdeksaan tuntiin. Melkein voisi sanoa, että Lina on nyt sisäsiisti ja ensi viikonloppuna laitan loputkin omat matot lattialle.
Tänään koirat käväisivät vaa'alla. Java ja Lina painavat nyt saman verran, mutta lukema on kummankin kohdalla yllättävä: 3,8 kg. Javan kohdalla lukema on varmasti oikea, sillä saman verran näytti myös eläinlääkärin vaaka, kun kävimme päivystyksessä. Tämä tarkoittaa, että Java on laihtunut 400 g ja Lina on saanut painoa viime punnituksesta vain 100 g! Kovin ovat hoikkia tyttöjä molemmat. Nelekin olisi oman vaa'an mukaan laihtunut 300 g ja painoa olisi nyt 4,9 kg. Onko enää mikään ihme, jos koirat ovat sitä mieltä, etteivät saa kotona tarpeeksi ruokaa?! Onneksi näin joulun aikaan ei tule olemaan pulaa ruoasta, kun koirat näillä näkymin pääsevät porukoitteni herkkupöydän ääreen pidemmäksi aikaa kuin allekirjoittanut.
Säkäkorkeudeltaan Lina on luultavasti samoissa lukemissa kuin viimeksi tai ainakin samoissa kuin Java. Tosin Lina kyllä usein näyttää Javaa pienemmältä, mutta se voi johtua myös siitä, ettei Linalla vielä ole massaa samalla tavalla kuin Javalla. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa taas mittailla tätäkin asiaa. Omasta mielestäni Lina on vähän liian pieni, mutta vilkaisu kiinanharjakoirien rotumääritelmään kertoo, että "Ihannesäkäkorkeus: urokset 28-33 cm, nartut 23-30 cm." Tuon mukaan Nele olisi 2 cm ihanteen yläpuolella, mutta jostain syystä Nelen koko miellyttää itseäni enemmän kuin Javan tai Linan. Useimmat näkemäni harjakoirat ovat ihannekorkeuden ylärajoilla tai yli, joten tuntuu hassulta, että rotumääritelmä hyväksyy noinkin pienet harjakoirat (tiedä sitten miten todellisuudessa näyttelytuomarit...). Agilityn kannalta Lina jäisi näillä näkymin selvästi miniksi.
Keskiviikkona lähdin koirien kanssa Tappien yhteislenkille Hervannan Suolijärvelle. Tämä oli nyt toinen arki-illan yhteislenkkimme, kun viime viikolla suuntasimme porukalla Kauppiin. Yksin lenkkeileminen on näillä keleillä erityisen tympeää, joten on paljon kivempaa saada seuraa ja samalla jaksaa lenkkeilläkin pidemmän matkan. Nele ja Lina saivat sekä Kaupissa että Hervannassa juosta myös vapaana, kun vastaantulijoita oli vähän.
Tänään sen sijaan ei olisi pitänyt lähteä kotoa mihinkään. Ulkona on aivan mahdoton loskakeli, jota koirat eivät arvosta ollenkaan. Siitä huolimatta lähdettiin Tallille treenaamaan. Ilmoitin Nelen viikon päästä samaisessa paikassa olevaan agilitykisaan, joten ajattelin, ettei harjoittelu olisi huonosta... Tein pienen radan, jossa oli keinu ja kepit. Kepit meni molemmin puolin hyvin, varsinkin aloituksen Nele on viime aikoina hakenut hienosti. Pujottelun lopussa sen sijaan alkaa herkästi vilkuilemaan minua. Täytyy välillä treenailla niin, että laittaa loppuun verkot. Mutta jos kepit meni hyvin, oli keinu rikki. Ei konkreettisesti, vaan Nele ei enää mennyt keinua kunnolla. Tulee kyllä keinulle, mutta pysähtyy puoliväliin, jää tuijottamaan ja joko hyppää alas tai kääntyy ympäri ja tepsuttelee alas. Argh, miten voikin yksi typerä este olla näin hankala! Täytyy myöntää, että hermot alkoivat mennä itseltäkin ja senhän arvaa, että jos yhtään hermostun, niin Nele ei tee enää mitään. Asiaa ei yhtään auttanut se, että tein saman radan myös Javan kanssa ja Javahan teki lentokeinun. Toivottavasti ei loukannut itseään. :( Javaa en ilmoittanut kisaamaan ja Java saa nyt viettää agiliidottoman loppuvuoden. Treenien valopilkku oli Lina, joka on agilitykentällä niin innoissaan. Tehtiin vähän putkia ja kokeiltiin lähes maahan laskettua rengasta, jonka Lina meni hienosti. Luultavasti Linakaan ei enää loppuvuonna tee "agilitya", mutta ensi vuonna on sitten ihan toiset kuviot.
Linalla on viikon päästä ikää jo 7 kk ja onhan se niin, että Linan pikkupentuaika on ohi. Kohta saa odotella ensimmäisiä juoksujakin. Lina on hienosti jaksanut pidätellä työpäiväni ajan, joka torstainakin venähti yli kahdeksaan tuntiin. Melkein voisi sanoa, että Lina on nyt sisäsiisti ja ensi viikonloppuna laitan loputkin omat matot lattialle.
Tänään koirat käväisivät vaa'alla. Java ja Lina painavat nyt saman verran, mutta lukema on kummankin kohdalla yllättävä: 3,8 kg. Javan kohdalla lukema on varmasti oikea, sillä saman verran näytti myös eläinlääkärin vaaka, kun kävimme päivystyksessä. Tämä tarkoittaa, että Java on laihtunut 400 g ja Lina on saanut painoa viime punnituksesta vain 100 g! Kovin ovat hoikkia tyttöjä molemmat. Nelekin olisi oman vaa'an mukaan laihtunut 300 g ja painoa olisi nyt 4,9 kg. Onko enää mikään ihme, jos koirat ovat sitä mieltä, etteivät saa kotona tarpeeksi ruokaa?! Onneksi näin joulun aikaan ei tule olemaan pulaa ruoasta, kun koirat näillä näkymin pääsevät porukoitteni herkkupöydän ääreen pidemmäksi aikaa kuin allekirjoittanut.
Kuva: Tytti Käyhkö
Säkäkorkeudeltaan Lina on luultavasti samoissa lukemissa kuin viimeksi tai ainakin samoissa kuin Java. Tosin Lina kyllä usein näyttää Javaa pienemmältä, mutta se voi johtua myös siitä, ettei Linalla vielä ole massaa samalla tavalla kuin Javalla. Pitäisi kuitenkin jossain vaiheessa taas mittailla tätäkin asiaa. Omasta mielestäni Lina on vähän liian pieni, mutta vilkaisu kiinanharjakoirien rotumääritelmään kertoo, että "Ihannesäkäkorkeus: urokset 28-33 cm, nartut 23-30 cm." Tuon mukaan Nele olisi 2 cm ihanteen yläpuolella, mutta jostain syystä Nelen koko miellyttää itseäni enemmän kuin Javan tai Linan. Useimmat näkemäni harjakoirat ovat ihannekorkeuden ylärajoilla tai yli, joten tuntuu hassulta, että rotumääritelmä hyväksyy noinkin pienet harjakoirat (tiedä sitten miten todellisuudessa näyttelytuomarit...). Agilityn kannalta Lina jäisi näillä näkymin selvästi miniksi.
sunnuntaina, joulukuuta 04, 2011
Pesä
Eilen harkitsin hetken, josko olisin lähtenyt Nelen kanssa agilityn epiksiin SDP:lle. Nelen kanssa pitäisi harjoitella keppejä ja keinua kisatilanteessa, joten sinänsä epikset olisivat tehneet hyvää, mutta yhtään ei innostanut se, että epiksissä menisi taas useampi tunti ja vain yksi koira saisi tekemistä. Joten episten sijaan suuntasin koirien kanssa ensin shoppailemaan (tämä tarkoitti koirille tylsää autossa odottelua) ja sen jälkeen metsälenkille.
Ostin koirille M&M:stä Bio-Groomin Silk Cream Rinse hoitoaineen, jota olen aiemminkin käyttänyt turkkeihin. Täytyy kokeilla sitä huomenna Linan turkkiin, vaikka totuus on, että kohta Linaa varten pitää ostaa ihan kunnon pesuaineet. Käväisin myös M&M:n lähellä olleessa Hong Kong-myymälässä ja mukaan tarttui peti, jollaista olen etsinyt Javalle:
Javan lisäksi myös Lina on välillä nukkunut pesässä, Nele sen sijaan ei ole tainnut mennä sinne kertaakaan. Tällä hetkellä koirillani on viisi erilaista petiä, joten tässähän voisi hyvin lisätä laumaa vielä kahdella. :)
Laitetaan tähän samaan vielä kuva tossuista, jotka ostin jo aiemmin. Bongasin tossut harjakoirafoorumin kirppikseltä ja onneksi kukaan muu ei ollut vielä ehtinyt varata niitä. Kuvassa tossut ovat Javalla vain nopeassa testissä, joten vasta pakkasilla selviää onko niistä mihinkään vai tippuvatko heti tassuista.
Tänään treenailin kaikkien koirien kanssa hieman agilitya. Nelen kanssa otin keinua, joka ei ehkä mene ihan niin hyvin kuin pari viikkoa ennen kisoja voisi toivoa. Välillä Nele menee keinun oikein hienosti, välillä taas jää empimään. Tuntuu, että keinulla on nyt tullut ehkä vähän takapakkia. Java sai juosta muutaman esteen ihan huvin vuoksi, täytyy nyt katsoa ilmoitanko Javaa kuitenkaan kisaamaan tänä vuonna. Silmätippojen varoaika ehtii loppua ennen kisoja, mutta.... Linan kanssa tein putkea, johon yhdistettiin myös pari hyppyä (luonnollisesti ilman rimoja). Lisäksi otettiin eteenlähetystä. Linan innokkuus on aivan ihanaa katseltavaa, kunpa ei nyt hukattaisi sitä mihinkään!
Ostin koirille M&M:stä Bio-Groomin Silk Cream Rinse hoitoaineen, jota olen aiemminkin käyttänyt turkkeihin. Täytyy kokeilla sitä huomenna Linan turkkiin, vaikka totuus on, että kohta Linaa varten pitää ostaa ihan kunnon pesuaineet. Käväisin myös M&M:n lähellä olleessa Hong Kong-myymälässä ja mukaan tarttui peti, jollaista olen etsinyt Javalle:
Lämmin pesä Javalle
Javan lisäksi myös Lina on välillä nukkunut pesässä, Nele sen sijaan ei ole tainnut mennä sinne kertaakaan. Tällä hetkellä koirillani on viisi erilaista petiä, joten tässähän voisi hyvin lisätä laumaa vielä kahdella. :)
Laitetaan tähän samaan vielä kuva tossuista, jotka ostin jo aiemmin. Bongasin tossut harjakoirafoorumin kirppikseltä ja onneksi kukaan muu ei ollut vielä ehtinyt varata niitä. Kuvassa tossut ovat Javalla vain nopeassa testissä, joten vasta pakkasilla selviää onko niistä mihinkään vai tippuvatko heti tassuista.
Näyttää kuin Java liikkuisi...oikeasti Java jäi tähän asentoon, kun tossut laitettiin
Tänään treenailin kaikkien koirien kanssa hieman agilitya. Nelen kanssa otin keinua, joka ei ehkä mene ihan niin hyvin kuin pari viikkoa ennen kisoja voisi toivoa. Välillä Nele menee keinun oikein hienosti, välillä taas jää empimään. Tuntuu, että keinulla on nyt tullut ehkä vähän takapakkia. Java sai juosta muutaman esteen ihan huvin vuoksi, täytyy nyt katsoa ilmoitanko Javaa kuitenkaan kisaamaan tänä vuonna. Silmätippojen varoaika ehtii loppua ennen kisoja, mutta.... Linan kanssa tein putkea, johon yhdistettiin myös pari hyppyä (luonnollisesti ilman rimoja). Lisäksi otettiin eteenlähetystä. Linan innokkuus on aivan ihanaa katseltavaa, kunpa ei nyt hukattaisi sitä mihinkään!
lauantaina, joulukuuta 03, 2011
Java päivystyksessä
Torstaina Java sai minut pelästymään oikein kunnolla. Silloin oli koirien pesupäivä, joka päättyi yllättäen siihen, että lähdin Javan kanssa vauhdilla päivystykseen.
Ilta alkoi ihan normaalisti ja ensin pesulle pääsi takkuinen pentu, joka myös Lina-nimellä tunnetaan. Pesuväli oli kaikkien kiireiden takia venynyt puoleentoista viikkoon ja sen kyllä huomasi takkujen laadusta ja määrästä. En tiedä onko Lina jo aloittanut pentuturkin vaihtamisen, mutta ainakin turkki on paljon pidempi kuin Nelellä samassa iässä. Ja tietysti nämä sadekelit vain pahentavat takkujen muodostumista. Linan jälkeen pesin heti perään Javan, jolla turkki on kasvanut jo niin paljon, että menee vaatteista herkästi takkuun. Päätin tuossa jokin aika sitten, että voisin tänä talvena kokeilla sellaista, että pidän Javan turkin suht lyhyenä ja ulkoillessa Javalla olisi aina vaatetusta päällä. Puolipitkä turkki nimittäin takkuuntuu vaatteista heti eikä edes lämmitä kunnolla. Java vaikuttaa usein olevan kylmissään ulkona, joten kokeillaan, josko kunnon manttelit ja haalarit auttaisivat tänä talvena asiaan.
Javan pesun jälkeen kaivoinkin isomman trimmerin kaapista ja ajoin turkin 13 mm leikkuukammalla. Korvat ja hännän jätin ajamatta enkä muutenkaan vetänyt turkkia niin tarkasti lyhyeksi kuin elokuussa. Samalla trimmasin myös Javan naaman. Lopuksi katsoin vielä kammalla läpi, ettei jäänyt yhtään takkuja ja vaihdoin Linan kampaamiseen, jossa menikin hetki. Välillä Lina makaa kiltisti paikallaan kammatessa, mutta suurimman osan ajasta yrittää vaihtaa asentoa, nousta ylös, pureskella kampaa, yms. Takkujen aukaisemisesta Lina ei tykkää yhtään, mutta pitää nyt olla tarkempi pesuvälin kanssa, ettei se enää veny liikaa. Lopulta oli molemmat koirat valmiit ja aika lähteä iltalenkille.
Tässä vaiheessa huomasin, että Java siristelee oikeaa silmäänsä. Ajattelin, että silmään on varmaan mennyt karvoja naaman trimmauksen yhteydessä. Iltalenkin jälkeen aloin puhdistamaan silmää ja yllätys oli melkoinen! Oikean silmän mustaa keskustaa ja värillistä osaa ei enää erottanut, vaan silmä oli punainen ja samea. En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa. Kokeilin näkeekö Java ja tuntui, ettei oikein reagoinut oikealla silmällä. Heti ensimmäinen ajatus tilanteessa oli, että Javalta on irronnut linssi ja koiralla kipuja. Tässä vaiheessa paniikki oli jo melkoinen ja soitin nopeasti päivystykseen.
Kello oli noin 23.15, kun lähdin Javan kanssa kohti Tuhatjalan päivystystä. Nele ja Lina pääsivät myös mukaan, mutta saivat odotella autossa. Ilta oli onneksi hiljainen ja pääsimme samantien eläinlääkärille. Eläinlääkäri katseli silmää pitkään ja tutki ensin onko sarveiskalvossa haavoja - ei onneksi ollut. Seuraavaksi mitattiin silmänpaineet, jotka olivat normaalit. Tässä vaiheessa silmän musta keskusta alkoi jo pikkuisen erottua ja Java piti silmää vähän enemmän auki. Lopulta diagnoosiksi tuli akuutti oikean silmän sidekalvon tulehdus, johon saatiin lääkkeeksi antibioottia sisältävät silmätipat. Lisäksi eläinlääkäri kehotti varaamaan ajan silmälääkärin kontrolliin.
Päivystyksestä kotiuduimme kello yhden aikoihin ja siinä vaiheessa Javan silmä oli jo enemmän palautunut normaalin näköiseksi. Tällä hetkellä oikeassa silmässä on pientä punoitusta silmän valkoisessa osassa, mutta muuten silmä näyttää samalta kuin vasenkin. Reissu päivystykseen tuli maksamaan vähän päälle 180e, josta Tapiola toivottavasti korvaa osan. Perjantaina soittelin myös Hakametsään, mutta silmälääkärille aikoja oli vapaana vasta joulun jälkeen. Koska kuitenkin haluaisin nimenomaan heidän silmälääkärilleen, odottelemme nyt Hakametsän antamaan aikaan, ellei mitään hälyyttävää tapahdu.
Tämä on nyt toinen kerta, kun Javan naaman trimmaamisen yhteydessä tapahtuu tällainen yllättävä terveysongelma. Joko kyseessä on todella huono sattuma tai Java jostain syystä on alkanut reagoida trimmaukseen vahvasti. Päätinkin, etten enää trimmaa Javan kuonoa ihan lyhyelle karvalle, vaan annan karvan nyt kasvaa ja katsoo sitten mikä olisi hyvä pituus. Ehkä Javasta tulee kohta enemmän terrierin kuin kiinanharjakoiran näköinen...
Ilta alkoi ihan normaalisti ja ensin pesulle pääsi takkuinen pentu, joka myös Lina-nimellä tunnetaan. Pesuväli oli kaikkien kiireiden takia venynyt puoleentoista viikkoon ja sen kyllä huomasi takkujen laadusta ja määrästä. En tiedä onko Lina jo aloittanut pentuturkin vaihtamisen, mutta ainakin turkki on paljon pidempi kuin Nelellä samassa iässä. Ja tietysti nämä sadekelit vain pahentavat takkujen muodostumista. Linan jälkeen pesin heti perään Javan, jolla turkki on kasvanut jo niin paljon, että menee vaatteista herkästi takkuun. Päätin tuossa jokin aika sitten, että voisin tänä talvena kokeilla sellaista, että pidän Javan turkin suht lyhyenä ja ulkoillessa Javalla olisi aina vaatetusta päällä. Puolipitkä turkki nimittäin takkuuntuu vaatteista heti eikä edes lämmitä kunnolla. Java vaikuttaa usein olevan kylmissään ulkona, joten kokeillaan, josko kunnon manttelit ja haalarit auttaisivat tänä talvena asiaan.
Javan pesun jälkeen kaivoinkin isomman trimmerin kaapista ja ajoin turkin 13 mm leikkuukammalla. Korvat ja hännän jätin ajamatta enkä muutenkaan vetänyt turkkia niin tarkasti lyhyeksi kuin elokuussa. Samalla trimmasin myös Javan naaman. Lopuksi katsoin vielä kammalla läpi, ettei jäänyt yhtään takkuja ja vaihdoin Linan kampaamiseen, jossa menikin hetki. Välillä Lina makaa kiltisti paikallaan kammatessa, mutta suurimman osan ajasta yrittää vaihtaa asentoa, nousta ylös, pureskella kampaa, yms. Takkujen aukaisemisesta Lina ei tykkää yhtään, mutta pitää nyt olla tarkempi pesuvälin kanssa, ettei se enää veny liikaa. Lopulta oli molemmat koirat valmiit ja aika lähteä iltalenkille.
Tässä vaiheessa huomasin, että Java siristelee oikeaa silmäänsä. Ajattelin, että silmään on varmaan mennyt karvoja naaman trimmauksen yhteydessä. Iltalenkin jälkeen aloin puhdistamaan silmää ja yllätys oli melkoinen! Oikean silmän mustaa keskustaa ja värillistä osaa ei enää erottanut, vaan silmä oli punainen ja samea. En ole koskaan aiemmin nähnyt vastaavaa. Kokeilin näkeekö Java ja tuntui, ettei oikein reagoinut oikealla silmällä. Heti ensimmäinen ajatus tilanteessa oli, että Javalta on irronnut linssi ja koiralla kipuja. Tässä vaiheessa paniikki oli jo melkoinen ja soitin nopeasti päivystykseen.
Kello oli noin 23.15, kun lähdin Javan kanssa kohti Tuhatjalan päivystystä. Nele ja Lina pääsivät myös mukaan, mutta saivat odotella autossa. Ilta oli onneksi hiljainen ja pääsimme samantien eläinlääkärille. Eläinlääkäri katseli silmää pitkään ja tutki ensin onko sarveiskalvossa haavoja - ei onneksi ollut. Seuraavaksi mitattiin silmänpaineet, jotka olivat normaalit. Tässä vaiheessa silmän musta keskusta alkoi jo pikkuisen erottua ja Java piti silmää vähän enemmän auki. Lopulta diagnoosiksi tuli akuutti oikean silmän sidekalvon tulehdus, johon saatiin lääkkeeksi antibioottia sisältävät silmätipat. Lisäksi eläinlääkäri kehotti varaamaan ajan silmälääkärin kontrolliin.
Päivystyksestä kotiuduimme kello yhden aikoihin ja siinä vaiheessa Javan silmä oli jo enemmän palautunut normaalin näköiseksi. Tällä hetkellä oikeassa silmässä on pientä punoitusta silmän valkoisessa osassa, mutta muuten silmä näyttää samalta kuin vasenkin. Reissu päivystykseen tuli maksamaan vähän päälle 180e, josta Tapiola toivottavasti korvaa osan. Perjantaina soittelin myös Hakametsään, mutta silmälääkärille aikoja oli vapaana vasta joulun jälkeen. Koska kuitenkin haluaisin nimenomaan heidän silmälääkärilleen, odottelemme nyt Hakametsän antamaan aikaan, ellei mitään hälyyttävää tapahdu.
Tämä on nyt toinen kerta, kun Javan naaman trimmaamisen yhteydessä tapahtuu tällainen yllättävä terveysongelma. Joko kyseessä on todella huono sattuma tai Java jostain syystä on alkanut reagoida trimmaukseen vahvasti. Päätinkin, etten enää trimmaa Javan kuonoa ihan lyhyelle karvalle, vaan annan karvan nyt kasvaa ja katsoo sitten mikä olisi hyvä pituus. Ehkä Javasta tulee kohta enemmän terrierin kuin kiinanharjakoiran näköinen...
tiistaina, marraskuuta 29, 2011
Hiljaisempaa
Blogiin saattaa tulla nyt hieman hiljaisempi jakso, kun aloitin viikko sitten työharjoittelun ja päivät kiitävät taas vauhdilla eteenpäin eikä ehdi enää niin paljon istua tässä tietokoneella. Ainakin ensimmäisen viikon aikana olin iltaisin ihan poikki eikä koirienkaan kanssa tullut tehtyä mitään erityistä. Alkuviikko on aina iltaisinkin yhtä säntäilyä, kun maanantaisin on Javan / Nelen agilitytreenit ja tiistaisin oma koulutusvuoroni.
Java ja Nele ovat jo aiemmin saaneet osansa siitä, että olen monta tuntia päivässä pois, mutta Linalle tämä on uusi juttu, että olen joka päivä tietyn ajan pois. Viime viikolla nauhoitin koiria kahdesti, tällä viikolla vasta kerran. Viime viikon nauhoituksissa ei kuulunut kuin muutama yksittäinen Linan komentohaukku, mutta tänään nauhoituksessa kuului jo paljon levottomampi pikkupentu. Komentohaukkujen lisäksi Lina haukkui jotain mielestään jännittävää. Toivon todella, ettei koirien yksinolon kanssa tule ongelmia, ei nyt yhtään jaksaisi mitään sellaista...
Tämän postauksen kuvat ovat Tesomalta jo reilun viikon takaa. Silloin oli sopiva pikkupakkanen ja aurinko paistoi pitkästä aikaa. Koirat nauttivat täysillä menosta, kun tassut pysyivät kuivana ja kuraa ei ollut joka paikassa. Lisää tällaisia päiviä eikä vesisadetta!
Kuva: Tytti Käyhkö
Java ja Nele ovat jo aiemmin saaneet osansa siitä, että olen monta tuntia päivässä pois, mutta Linalle tämä on uusi juttu, että olen joka päivä tietyn ajan pois. Viime viikolla nauhoitin koiria kahdesti, tällä viikolla vasta kerran. Viime viikon nauhoituksissa ei kuulunut kuin muutama yksittäinen Linan komentohaukku, mutta tänään nauhoituksessa kuului jo paljon levottomampi pikkupentu. Komentohaukkujen lisäksi Lina haukkui jotain mielestään jännittävää. Toivon todella, ettei koirien yksinolon kanssa tule ongelmia, ei nyt yhtään jaksaisi mitään sellaista...
Kuva: Tytti Käyhkö
Tämän postauksen kuvat ovat Tesomalta jo reilun viikon takaa. Silloin oli sopiva pikkupakkanen ja aurinko paistoi pitkästä aikaa. Koirat nauttivat täysillä menosta, kun tassut pysyivät kuivana ja kuraa ei ollut joka paikassa. Lisää tällaisia päiviä eikä vesisadetta!
Kuva: Tytti Käyhkö
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
