Lina treeniryhmässä ja AgiWars II

Nelen lisäksi myös Lina treenaa nyt viikottain agilitya. Vuoden alusta alkoi Tapeilla treeniryhmä tasonaan alkeisjatko ja möllit, johon ilmoitin Linan mukaan. Muut ryhmän koirat ovat enemmän tai vähemmän Linaa edellä, mutta ihan hyvin Lina on pärjännyt porukassa. Itse koulutan ryhmää tämän tammikuun ajan ja tavoitteena on vahvistaa esteiden suoritusta ennen seuraavan kouluttajan vuoroa. Viime tiistaina teimme mm. kuutta keppiä ja Lina meni ne hihnassa todella hienosti. Hämmentävän nopeaa oppimista, kun ollaan tehty keppejä ehkä parisen kertaa omatoimisesti.

Linan treenejä on takana nyt neljät, joista yksi kerta meni masentavan huonosti. Lina ei tuntunut osaavan edes putkea... Luulen, että tähän vaikutti ulkona ollut loskakeli, joka aiheutti lumen tarttumisen Linan turkkiin. Lina-parka joutui sitten sulattelemaan tassuistaan kunnon lumipalloja, joten ei mikään ihme, jos sen jälkeen ei agility kiinnostanut. Linan turkki aiheuttaa muutenkin näin talvella ongelmia, kun vaatteiden pukeminen on niin ärsyttävän hankalaa. Nyt joudun kuitenkin pakosti kaivamaan Linan juoksupöksyt jostain esille, sillä Lina aloitti kolmannen juoksunsa viime torstaina. Katsotaan tuleeko agilitysta neljään viikkoon yhtään mitään, Lina tuskin arvostaa pöksyjään ja juoksut tuntuvat muutenkin sekoittavan pikkukoiran pään.

Nelen kanssa käväisin reilu viikko sitten jälleen Ylöjärvellä AgiWars-epiksissä. Tällä kertaa ilmoitin Nelen vain kisaavien radalle, josta löytyi nyt molemmat "suosikit" eli keinu ja kepit. Rata ei ollut mikään ihan mahdoton, mutta pienen hallin takia estevälit olivat aika tiukkoja. Nämä epikset aiheuttivat suuren agilitymasennuksen ja aloin katua Janakkalaan ilmoittautumista. Nele ei nimittäin millään meinannut löytää keppien aloitusta, lopetti kepit kesken tai yritti mennä vieressä olevalle A:lle. Lopulta nappasin Nelen kiinni, silitin vähän ja otettiin kepit - onnistui! Keinulle asti päästiin ihmeellisesti kaarrotellen ja taisi sieltä ainakin yksi hyppy jäädä välistäkin. Keinun Nele kiipesi puoliväliin, hyppäsi pois eikä suostunut tulemaan sen jälkeen edes lähelle keinua. Hetken jaksoin yrittää, mutta lopulta oli pakko luovuttaa ja kävellä radalta pois.

Kotimatkalla harmitti tosi paljon, kun tiedossa oli, että Janakkalassa ei ole muita kuin agilityratoja ja pahimmillaan molemmat hylkääntyvät keinuun. Viime keskiviikon treeneissä oli onneksi mahdollisuus harjoitella hieman sekä keinua että keppejä. Molemmat sujuivat eikä Nele muutenkaan kaarrotellut pitkin rataa. Ja loppu hyvin, kaikki hyvin: Janakkalassa ei näkynyt keinua.