Korvaongelmista ruokamuutokseen

Viime torstaina tapahtui kaksikin erilaista juttua. Ensinnäkin työharjoitteluni päättyi ja nyt edessä on kaksi kuukautta lomaa. Huhtikuussa alkaa seuraava työharjoittelu ja siihen perään kesätyöt, jotka voivat hyvinkin kestää elokuun puoliväliin asti. Koirat selvisivät tästä harjoittelujaksosta ihan kohtuullisesti, nauhoituksissa kuului yksittäisiä haukahduksia, mutta muuten tytöt taisivat pitkälti päivisin nukkua. Nyt tammikuussa kalenterissani oli ihan liian paljon menoja arki-illoissa, jotka aiheuttivat rasittavaa säntäilyä paikasta toiseen. Välillä ei ehtinyt edes kunnon lenkille koirien kanssa, kun piti olla täällä, tuolla ja siellä.

Toiseksi kiinnitin torstaina iltalenkillä huomiota Javan pään ravisteluun. Perjantaina muistin vilkaista korvia ja vasen korva oli selvästi punainen ja siellä oli jonkin verran likaa. Laitoin korvaan kaapista löytynyttä Epi-Oticia ja toistin käsittelyn sunnuntaina. Korva kuitenkin näytti koko ajan punaiselta ja sunnuntai-iltana Java käveli pää kenossa sekä yritti kovasti ravistella. Tänään soitin suosiolla Hakametsään ja kävi kerrankin niin hyvä tuuri, että sain Javalle ajan täksi iltapäiväksi. Eläinlääkäri otti näytteet molemmista korvista ja vasemmasta korvasta myös korvalehdestä. Näytteistä paljastui hiivan aiheuttama ulkokorvan tulehdus vasemmassa korvassa. Korvakäytävä oli onneksi siisti. Hoito-ohjeeksi saatiin ulkokorvan pyyhintä Epi-Oticilla (tai vastaavalla) ennen Canofite-korvatippojen laittoa. Korvatippoja laitetaan kaksi kertaa päivässä kontrollikäyntiin asti, joka on helmikuun puolivälissä.

Heti kun huomasin, että Javan korvassa on jotain vialla, päättelin syyn olevan ruoassa. TamSKin kisoista olimme saaneet palkinnoksi Purina ONE Adult Lammas & Riisi-ruokaa, jota oli kertynyt nurkkiin kolme säkkiä. Alun perin minun piti viedä säkit ruokakeräykseen, koska ko. ruoka ei vaikuta kovin laadukkaalta ja toisaalta olin joskus syöttänyt sitä Javalle, jolla silmät alkoivat silloin vuotaa entistä enemmän. Ruokakeräyksiä ei kuitenkaan osunut kohdalle ja kun Golden Eagle-ruoka alkoi olla lopussa, päätin, että voisin syötellä palkintosäkit pois ennen koirien ruokavalion uudistamista (yksi tämän vuoden tavoitteista). Ennen Javan korvatulehdusta ehdin syöttää koirille lähes kaksi säkkiä Purinaa. Linalle ruoka ei ole aiheuttanut mitään suurempaa, mutta Nelellä silmävuoto on selvästi lisääntynyt ja tassut ovat myös värjäytyneet. Nele ei kuitenkaan nuole tassujaan, joten niissä ei toivottavasti ole hiivaongelmaa.

Java söi viimeisen kerran Purinaa perjantaiaamuna, sillä päätin vaihtaa Javan ruoan lennosta. Halusin koirille viljattoman nappulan ja ajattelin, että testataan Taste of the Wild-ruokaa. Lauantaina suuntasin heti aamusta Linnainmaan M&M:ään, josta ko. nappula oli kuitenkin päässyt loppumaan. Otin tilalle Applaws-ruokaa, joka on myös viljaton nappula. Lisäksi ostin lohiöljyä (aiemmin olen jo hankkinut pellavansiemen- ja auringonkukkaöljyä) ja kolme lihapakastetta. En ole hetkeen tehnyt koirille puuroa, mutta eilen tuli muutos tähänkin asiaan. Puuroon tuli yhteensä noin 300g riisiä ja hirssiä eli noin 4,3 dl (suurin osa riisiä, hirssiä ehkä maksimissaan puoli desiä). Laitoin mukaan myös pussin vihannessekoitusta, jonka soseuttaminen tosin onnistui vain osittain.

Ajatuksena olisi, että koirien päivän toinen ateria olisi puuroa lihalla ja toinen nappuloita. Näin ainakin alkuun, tietysti aina olisi parempi mitä vähemmän teollisia nappuloita koirat joutuisivat syömään. Purinaa on jäljellä vielä ehkä 500g ja luultavasti syötän sen Linalle ja/tai Nelelle Applaws-nappuloiden seassa. Tästä nyt opin, että enää en Purinaa koirilleni syötä, vaan joko jätän mahdollisille palkinnoille päästessä ruokapussin ottamatta tai suosiolla säilytän (tilaa vievää) pussia, kunnes voin heivata sen ruokakeräykseen. Hakametsän eläinlääkäri ei ottanut kantaa siihen, mikä hiivan on Javan korviin aiheuttanut ja tokihan koirilleni sopimaton ruoka voi olla täydellistä jollekin toiselle, mutta muita vaihtoehtoja ongelman aiheuttajaksi on aika hankala keksiä. Täytyy nyt vain toivoa, että hiivan saisi lähtemään eikä se jäisi pidemmäksi vaivaksi.