Syksyinen kurinpalautus

Syyskuu. Nyt voi sanoa kesän olevan virallisesti ohi. Pitkästä aikaa kesä tuntui oikealle lomalle eikä sellaiselle, jossa kaikki tekeminen pitää tunkea neljään viikkoon ja toivoa samalla, että sille ajalle osuisi myös sopivat ilmat. Ei edes erityisemmin tunnu siltä, että jotain tärkeää olisi jäänyt kesällä tekemättä, vaikka yleensä tässä vaiheessa haikailee niiden suunnitelmien perään, joita teki ennen kesää. Oikeastaan tänä kesänä oli aika ennen ja jälkeen Javan polvileikkauksen, sillä sen verran suuren yhtäkkisen muutoksen leikkaus teki elämäämme. Onneksi pikkuhiljaa kaikki alkaa taas palautua normaaliksi, tosin vasta huomenna saa kuulla miten Javan toipuminen leikkauksesta on edennyt.

Mutta nyt kai pitäisi aloittaa taas arkeen palaaminen. Sitä en vielä tiedä mitä se omalla kohdallani tarkoittaa, mutta koirille ajattelin syyskuun teemaksi ottaa kurinpalautuksen. Viime aikoina on alkanut tuntua, että liian usein hihnojen päässä on kahden koiran sijasta kaksi perseilevää paviaania, joita saa jatkuvasti hävetä. Taisin jo aiemminkin luvata tehdä tälle asialle jotain, mutta yllättäen aika on taas kiitänyt eteenpäin eikä ole saanut mitään aikaiseksi.

Yksi viime aikoina suuresti ärsyttäneistä asioista on se, että koirani reagoivat ulkona nimeensä, kun niitä sattuu huvittamaan. Itse olen mokannut tässä hokemalla koirien nimiä turhissa paikoissa ja vielä monta kertaa peräkkäin. Eli nyt lopetan turhan hokemisen ja koirat saavat luvan alkaa totella kerrasta. Jostain syystä luulen, että tämä tulee tuottamaan itselleni suuria vaikeuksia (pitäisi käyttää vaikka niitä aiemmin mainittuja lempinimiä, jos on pakko höpistä koiran nimeä ilman järkevää syytä).

Ohitukset ovat menneet meillä vähän niin ja näin. Välillä onnistuvat, välillä eivät ja varsinkin Javalla on pari koiraa, joita se vihaa syvästi ja joiden ohittamisessa mikään välimatka ei auta (pelkästään koirien haju saa Javan räyhäämään). Pitkälti kuitenkin välimatka määrittää onnistuuko ohitus vai ei. Viime aikoina olen pyytänyt erityisesti Nelen istumaan, kun näen toisen koirakon ja olemme sopivasti syrjässä, jotta voimme päästää koirakon ohi. Nele on aika hyvin tajunnut tämän ja välillä tarjonnut itse jo istumista. Mutta porukassa tyhmyys tiivistyy ja jos Nele onkin aloittanut ohittamistilanteen nätisti niin Javan räyhääminen saa Nelenkin osallistumaan. Javalla on todella huono tapa tuijottaa toista koirakkoa varmasti äärimmäisen provosoivasti ja tästäkin pitäisi päästä eroon.

Ohittamistilanteisiin ja muuhun koulutukseen saakin nyt tulla sama kuin nimiasiaan eli käskyjäni on noudatettava (nimenomaan ensimmäisellä käskyllä - ei toisella tai kymmenennellä) ja niissä pysytään, kunnes toisin sanon. Esimerkiksi istumista ei siis lopeta kesken silloin, kun koiraa sattuu itseä huvittamaan, vaan vasta kun annan vapaa-käskyn. Lisäksi kontaktia täytyy vahvistaa reilusti ja erityisesti sitä oikeaa kontaktia, joka lähtee koirasta itsestään eikä siitä, että minä pyydän/vaadin/rukoilen koiraa katsomaan suuntaani.

Javan lintuongelmaan ajattelin käydä käsiksi Mujusen esittämällä tavalla, josta kirjoitin viime postauksessa. Käytännössä tämä tarkoittaisi, ettei Javalle voi antaa enää yhtäkään tilaisuutta jahdata lintuja ja unohtaa siinä samalla kokonaan omistajan kuunteleminen. Saa nähdä tulenko pitämään Javan tästä eteenpäin "vapaana" pelkästään liinassa vai onko kiusaus päästää koira kokonaan vapaaksi liian suuri. Tietysti tilanteessa missä vaara jahtaamiseen on minimaalinen (esim. talvella jäällä) voi Java olla ilman liinaa. Lintuongelman korjaaminen näin ei kuitenkaan ole vielä ajankohtaista, sillä ensin täytyy varmistua missä kunnossa Javan polvet ovat ja vapaanapito saa rajoittua fleksiin. Toki myös fleksissä tehdään harjoituksia eikä Java saa kiskoa lintujen perään miten haluaa.

Tiivistäen voisi sanoa, että työn alla on nyt perustotteleminen, joka on ollut hukassa ja aiheuttanut sen, että välillä lenkit koirien kanssa ovat todella raivostuttavia. Saan itsekin mennä katsomaan peiliin ja opetella laskemaan kymmeneen (tai sataan), sillä oma ärsyyntyminen tekee asioista pelkästään vaikeampia. Ja luonnollisesti mikään yllämainituista muutoksista ei tapahdu yhdessä yössä sormia napsauttamalla (miten helppoa se olisikaan!), vaan vaatii paljon harjoittelua ja toistoja. Lupaan lokakuussa kertoa miten syyskuun teema toteutui ja muuttuiko mikään.