Lauantaiaamuna Java pissasi taas kynnysmatolle pidäteltyään ensin 48 tuntia putkeen. Lisäksi lauantaista alkaen kauluria on joutunut pitämään koko ajan, sillä paniikkisäntäilyvaihe alkoi. Samanlainen vaihe Javalla oli sterilisaation jälkeen ja luultavammin tämä johtuu tikkien/haavojen kiristelystä, tms. Java siis säntää eteenpäin vauhdilla ja säntäys päättyy nuolemisyritykseen. Sterilisaatioon verrattuna tilanne on tällä hetkellä sen verran paha, että Java joutuu pitämään kauluria ulkonakin, koska muuten joudun koko ajan kyttämään vieressä ja kieltämään sekä estämään nuolemisen. Viikonloppu meni näissä merkeissä ja yritin käyttää Javaa ulkona, mutta vasta sunnuntai-iltana suostui siellä liikkumaan ja silloinkin houkuteltuna (ja turha kuvitella, että olisi silloin suostunut pissaamaan).
Kipulaastarin poistaminen selvästi hieman piristi Javaa ja Tramalia annoin viimeisen kerran sunnuntaiaamuna. Siitä alkoikin Javan palautuminen lääketokkurasta tähän maailmaan ja maanantaina muisti jo ilmoittaa postinjakajalle, ettei rappukäytävässä sovi kolistella. Ja ennen tätä suostui viimeinkin pissaamaan ulos! Hätä oli varmasti valtava, sillä oli pidätellyt taas yli 48h. Aloin myös laskemaan koska Java oli viimeksi tehnyt isomman asian ja siitä oli jo 6 vuorokautta. En ensin ajatellut asiasta mitään ihmeellistä (kipulääkkeet hidastavat suoliston toimintaa eikä Java ollut syönyt mitenkään erityisen paljon), mutta erehdyin googlettamaan asiasta ja netissä jo päivän ummetus tuntui aiheuttavan porukalle päänvaivaa (sinänsä huvittavaa, sillä esim. Nele voi ihan muuten vaan pidättää isompaa asiaa 24h enkä todellakaan ole ollut huolestunut kuin korkeintaan mattojeni puolesta, jos jouduin lähtemään töihin). Soittelin Hakametsään ja hekin sanoivat, että pari päivää voi ihan hyvin vielä odottaa ja ehdottivat antamaan vähän Levolacia. Hainkin sitä apteekista ja annoin n. puolet siitä määrästä mitä Hakametsästä sanottiin. Ja aine taisikin tehota, sillä muutaman tunnin päästä isompi hätä iski. Ei ehkä ollut Javalle kovin mieluinen toimitus, sillä sisälle päästyään meni sängyn alle piiloon.
Ulkona Java on suostunut eilisen ja tämän päivän aikana liikkumaan jo jonkin verran. Valitettavasti liikkuminen on kovalla vauhdilla eteenpäin menoa ja hihnassa kiskomista. En ole ihan varma saisiko Java tehdä niin, mutta juuri asioinnin kannalta on pakko liikkua. Eilen Java hieman kuopi tassuillaan maatakin, mikä on jokseenkin outoa, kun ottaa huomioon, että on juuri ollut polvileikkauksessa. Olen myös pari kertaa yrittänyt tehdä ojennus-koukistusjumppaa Javan kanssa, mutta en todellakaan ole varma, että ollaanko tehty sitä ollenkaan kuten pitäisi. Haavojen punoitus on laskenut ja näyttävät mielestäni hyvältä:
Oikea
Vasen
Kaiken kaikkiaan aika on mennyt todella nopeasti. Ihan vastahan leikkaus oli ja nyt jo parin päivän päästä on tikkien poisto. Menemme Hakametsään perjantaina heti aamusta ja jos hyvin käy, pääsemme lähtemään iltapäivästä Kankaanpäähän, jossa Nele on lomaillut kohta pari viikkoa.
3 kommenttia:
Voi pientä potilasta! Onneksi kuitenkin on mennyt ilmeisen hyvin eikä ole tarvinnut tulehduksia tai muita kammotuksia pelätä. Haavat ainakin näyttävät oikein siisteiltä.
Aika tuntuu menneen näin ulkopuolisenkin silmin nopeasti. Vastahan kerroit täällä että polvissa on ongelmia!
Rapsutuksia potilaalle!
Reagoiko Java polvien koukistamiseen vai onko se rentona? Jos ei pistä jumppaa pahakseen, niin koukista ja ojenna polvia vaan ihan reilusti - toisella kädellä kiinni reisiluusta ja toisella säärestä, samaan tyyliin kuin takaraajojen venytyksissä. Jumppailla kannattaa muutaman toiston satseissa pari-kolme kertaa päivässä. Tikkien poiston jälkeen kuntoutuskin on helpompaa, kun ei tarvitse huolehtia niiden kiristelyistä.
Ei Java ihan hirveästi häiriintynyt mun jumppayrityksistä, ainut vaan, että saattaa tosiaan yhtäkkiä lähteä säntäilemään. Onneksi huomenna pitäisi päästä tikeistä eroon.
Lähetä kommentti