Polvileikkaus

Javan polvileikkauksesta on nyt kolme päivää. En ole pahemmin asiasta kirjoitellut minnekään, sillä olen odottanut tilanteen kääntyvän parempaan suuntaan, että voisi kirjoittaa mukavia kuulumisia. Mitään suurta muutosta ei kuitenkaan ole vielä tapahtunut, joten pakko kirjoittaa nyt ennen kuin unohtaa.

Tiistaina vein Javan klo 12 Hakametsän eläinlääkäripalveluun ja sinne Java sitten jäikin 4 tunniksi. Itse leikkaus olisi kuulema n. parin tunnin juttu ja muu aika menisi heräämiseen. Sanoinkin, ettei mitään kiirettä, vaan mieluummin vien kunnolla heränneen koiran takaisin kotiin ja klo 16 tosiaan soittivat, että koiran voi hakea. Leikanneen eläinlääkärin vuoro oli jo loppunut, joten en kuullut miten leikkaus oli tarkkaan ottaen mennyt. Hyvin kai. Hoitaja johdatti heräämöön ja näky oli pikkuisen erilainen mitä odotin. Javalta on ajettu kaikki takapään karvat pois, minkä tiesinkin, mutta jalkojen siteet olivat isot paketit. Masin kuvien perusteella olin odottanut pieniä paketteja. Hoitaja selitti kotiutus- ja hoito-ohjeita, itse tuijotin Javaa. Tuli ihan uskomattoman kuuma, huono olo ja sanoinkin, että nyt on pakko istua, kun alkoi pyörryttää. Omien leikkausten jälkeen ihan vakiotilanne, mutta näköjään koirankin aiheuttaa saman. Onneksi en ole sairaanhoitoalalla.

Vein Javan kotiin ja olohuoneen lattialle nukkumaan. Eläinlääkärissä sanoivat, että koiran voi olla pissahätä ja että voisin yrittää käyttää vaikka heti. Jos olisin tiennyt, että pissaaminen on vielä nyt kolmantena päivänä ongelma, niin en todella olisi yrittänyt viedä Javaa ulos ekana päivänä. Ekana iltana ja seuraavana päivänä edes seisominen ulkona ei onnistunut. Kuitenkin eläinlääkäristä sanoivat, että jos seuraavana päivänä ei puoleen päivään mennessä ole pissanut, niin voisin soitella. Ja soitinkin, kun mitään ei tapahtunut. Ohjeeksi sain ottaa Javan jalkojen siteet pois, jos se helpottaisi. Siteiden irroitus oli muuten helppoa, mutta jälleen haavojen päällä oli liimalaput, jotka ovat aina yhtä perkeleestä. Jonkin aikaa irroittamisessa meni, mutta kaiken kaikkiaan tilanne oli "kivuttomampi" kuin sterilisaation liimalapun irroitus Javalta.

Kauluri on päässä siteiden irroituksen takia, muuten ollut aika paljon ilman, kun istun vieressä vahtimassa (luultavasti kohta joutuu pitämään kauluria 24h, kun tikit alkavat kiristellä)

Tässä vielä lähikuva - läheltä tassua sidettä on jo purettu, kun muistin, että kuvankin voisi ottaa

Kävin tässä vaiheessa myös hakemassa apteekista Tramal-nimistä kipulääkettä, joka on kolmiolääke ja sen verran voimakas, että voi aiheuttaa tokkuraisuutta koirassa. Siteiden poiston ja Tramalin jälkeen Java ei vieläkään pissannut, joten soitin uudestaan Hakametsään. Olisin voinut mennä näyttämään Javaa sinne, mutta jotenkin hankala automatka kipeän koiran kanssa ei innostanut. Koska tilanne ei ollut mitenkään akuutti ja välittömästi toimenpiteitä aiheuttava, päätin katsoa vielä illan ja yön yli.

Javan vasen polvi keskiviikkona (1 päivä leikkauksesta)

Pieni potilas ja nykyisin myös puoliksi naku

Ensimmäisen yön Java lepäsi rauhallisen oloisesti, mutta toisena yönä itki n. neljästä eteenpäin. Annoin tässä vaiheessa uudestaan Tramalia, kun ajattelin itkun johtuvan kivuista. Tosiasiassa Javalla taisi olla melkoinen pissahätä, mutta ei vain suostunut tekemään ulos. Torstaiaamuna lähtikin ensimmäisen kerran sen verran liikkumaan, että vihdoinkin pissasi kynnysmatolle. Hakametsästä olivat pyytäneet joka tapauksessa soittamaan Javan voinnista ja onneksi oli antaa vähän parempia uutisia asioinnin suhteen. Lisäksi kysyin lääkkeiden antamisesta, mutta hoitaja ei osannut vastata ja iltapäivästä sainkin puhelun leikanneelta eläinlääkäriltä, joka käski antamaan Tramalia vielä tämän päivän 8h välein ja viikonloppuna esim. aamuisin ja iltaisin. Totesi myös, että parin päivän päästä pitäisi toivon mukaan alkaa helpottamaan.

Varsinainen siteiden poistopäivä olisi ollut vasta tänään, mutta koska otin ne pois jo keskiviikkona, olen parin päivän ajan hautonut leikkausalueita kylmäpussilla (pyyhkeessä toki). Enää sitä ei tarvitse tehdä, mutta suihkuttelu haalealla vedellä edistäisi paranemista. Harmi vain, että Java vihaa tätä toimenpidettä ja itse pelkään koko ajan, että kuivaan haavat liian huonosti. Näistä huolimatta olen nyt pari kertaa suihkutellut haavoja. Tänään piti myös poistaa kipulaastari, joka olikin uskomattoman tiukassa. Java-paran iho on nyt ihan vereslihalla ja muutenkin irroitus aiheutti koirassa rimpuilua ja karkuun lähtemistä. Ei hyvä ollenkaan, kun muutenkin sattuu. :(

Viattoman näköinen kipulaastari, joka on vaarallinen nuoltuna ja nieltynä sekä hengenvaarallinen lapsille, lisäksi omaa ihan uskomattoman vahvan liimapinnan

Javan oikea polvi tänään perjantaina (3 päivää leikkauksesta), punoittaa enemmän kuin vasen, mutta ei kai tästä tarvitse vielä olla huolissaan...eihän?

Tramalin lisäksi Java syö jo aiemmin saatua Metacam-tulehduskipulääkettä ja kaksi kertaa päivässä antibioottia. Jälkimmäisten kanssa ongelmia aiheuttaa Javan syömättömyys, sillä antibiootteja ei saisi antaa tyhjään vatsaan. Olen yrittänyt houkutella Javaa kaikenlaisilla herkuilla, mutta huomaa kyllä miten kurjassa kunnossa koira on, kun herkutkaan eivät maistu. Saa nähdä miten tilanne muuttuu, kun kipulaastarin vaikutus pikkuhiljaa poistuu, sillä lääketokkurassa oleminen ei varmasti innostaisi ketään syömiseen. Aika paljon Java onkin vain nukkunut tai muuten makaillut. Itse olen nukkunut yöt Javan seurana olohuoneessa, koska makuuhuoneen matoilta pissan siivoaminen on hankalaa enkä uskalla ottaa riskiä nyt, kun saattaa äärimmäisessä hädässä pissata mihin vain. Vähitellen alkaa kyllä kaivata omaa sänkyään, sillä olohuoneen lattia on...hmm...ei niin mukava paikka nukkua ja univelkaisena koko tämä tilanne tuntuu entistä kurjemmalta. Ylipäänsä olen tässä parin päivän aikana manannut kaikkea mahdollista ja pakko jälleen sanoa, että oma piha helpottaisi elämää niin paljon. Myös se, että kaiken joutuu tekemään ja kaikesta selviytymään yksin, on melkoisen tympeää.

Toivottavasti tämä tilanne alkaisi kohentua ja paraneminen lähtisi vauhdilla käyntiin. Tikkien poistoon olen varannut ajan ensi perjantaiksi ja leikkauksen hintaan kuuluva fysioterapia on elokuun alussa. Kovin montaa ajatusta en ole vielä koko kuntoutukselle uhrannut, mutta toivon mukaan voisin käyttää Javaa mahdollisimman paljon uimassa. Mutta mennään nyt ensin päivä kerrallaan.