Nele päivystyksessä

Tässä on nyt ollut niin paljon kiirettä ja menoa, huolta ja murhetta, että ei ole ehtinyt blogiakaan päivittää. Kun tulin tiistaina töistä kotiin, täällä odotti oksennusta lattialla ja koira, jolla oli tulenpalava kiire päästä ulos. Lisäksi yllätin koirat kesken ulvontakonsertin, naapurit varmasti tykkäävät. Koirat eivät edes huomanneet, että tulin kotiin, kun olivat niin keskittyneet kuorolauluunsa.

Tiistaista alkoi Nelen vatsatauti ja mikä sen ihanampaa kuin turkkikoira ripulilla. Jäin keskiviikoksi ja torstaiksi etätöihin ja syötin Nelelle Canikur-kuurin, jonka aikana tilanne näytti jo vähän paranevan. Perjantaina oli pakko mennä taas työpaikalle asti ja kotiin tullessa lattialla oli oksennusta ja ripulit. Onneksi tuuletusikkunat olivat olleet auki! Javan ilme oli syvästi järkyttynyt ja luulen, että se oli hengaillut koko päivän eteisessä, kun ei voinut mennä olkkariin. Eilen tilanne ei ollut yhtään sen parempi: aamulla Nele oksensi tyhjää mahaansa, mutta ei kuitenkaan suostunut syömään mitään, vettä ei juonut, joten aloin pakkojuottamaan tyttöä ruiskulla ja sisällä vain nukkui. Illalla onnistuin mittaamaan Nelen hieman alilämpöiseksi (37.7) ja päätin soittaa päivystykseen, kun olin niin kovasti huolissani toisesta. Päivystyksestä sanoivat, että voisi olla hyvä tulla käymään, koska ripuli on jatkunut jo niin pitkään ja lähdinkin sitten hieman ennen yhdeksää Hatanpäälle.

Päivystyksessä oli yllättävän paljon porukkaa ja jouduin odottamaan aika kauan ennen kuin Nelen vuoro tuli. Lääkäri laittoi tytölle tipan ja otti verinäytteen. Lisäksi Nele sai pahoinvoinninesto- ja mahansuojalääkkeen. Neleä tutkiessaan lääkäri totesi, että nyt on ollut paljon ripulipotilaita ja meidän lisäksi paikalla olikin ainakin toinen pieni koira, joka kärsi samasta. Voisikohan helteillä olla vaikutusta tähän? Tipan laiton jälkeen menimme takaisin käytävään istumaan, kun kaikki huoneet olivat varattuja. Paikalla oli myös pentuja odottava koira, jonka synnytyksen käynnistymisessä oli ollut ongelmia. Jonkin aikaa ehdin istumaan paikallani, kun pääsin näkemään ensimmäistä kertaa koiran synnytyksen. Yksi pentu tuli maailmaan siinä käytävässä, voi miten se oli pikkuinen! Tosin oli kyllä sen verran suurikokoinen pikkukaveri, että lääkärin piti auttaa emoa. Tämän jälkeen saivat onneksi oman huoneen ja ainakin toinen pentu näki päivänvalon sinä aikana, kun olin vielä Hatanpäällä. Toisaalta sain käytävässä todistaa myös elämän toisen ääripään, kun paikalle tuotiin 15v kissa melkoisen huonossa kunnossa. Omistajat lähtivät tyhjän häkin kanssa, joten luulen, että kissavanhus jäi sille tielle.

Tiputuksen loppuvaiheessa Nele alkoi käydä hyvin ahdistuneeksi ja läähätti ja tärisi sylissäni. Vein sen kerran ulos, mutta letku jalassa ja veri karvoissa olivat sen verran kiinnostavia, ettei Nele keskittynyt muuhun. Käytävässä vieressä istui toinen koira tiputuksessa ja se pissasi suoraan omistajiensa syliin, mutta Nelestä tiesin, ettei tekisi niin kuin äärimmäisessä hädässä. Joten tyttö pidätti ja tärisi ja heti, kun tippa otettiin pois, vein Nelen ulos. Melko pian tuon jälkeen päästiin lähtemään 156 euron laskun ja hoito-ohjeiden kanssa. Kello oli tässä vaiheessa 0:30.

Eläinlääkärin tutkimuksen mukaan Nele oli lievästi kuivunut ja tulehdusarvot olivat hieman koholla. Hoito-ohjeeksi saatiin hyvinsulavan ruoan syöttäminen pieninä annoksina useita kertoja päivässä, kunnes ripuli on ohi. Lisäksi kahdesti päivässä on annettava antibiootti. Myös Canikur-kuurin voin vielä toistaa. Tänään olen antanut Nelelle riisiä ja kanaa ja viimeinkin Nele on myös syönyt! Muuten tyttö on aika paljon vain nukkunut, mitä en sinänsä ihmettele eilisen kokemuksen ja antibiootin takia. Yritän tehdä ainakin alkuviikon taas etätöitä, että voin valvoa Nelen tilaa ja samalla myös antaa ruokaa pitkin päivää.

Lopuksi on pakko kehua Treen pieneläinklinikka Tuhatjalan päivystystä! Kerran aiemmin olen soittanut päivystykseen Javan pentuaikana ja silloin vastasi niin vihainen mies, että nytkin pelkäsin jo valmiiksi päivystäjien negatiivista asennetta. Mutta vielä mitä! Jo puhelimessa hoitaja oli todella mukava ja myös Hatanpäällä oli hyvää palvelua, vaikka kaikilla olikin kiire. Jopa kotiuttamisohjeessa toivoteltiin Nelelle pikaista paranemista.