Korvaongelmista ruokamuutokseen

Viime torstaina tapahtui kaksikin erilaista juttua. Ensinnäkin työharjoitteluni päättyi ja nyt edessä on kaksi kuukautta lomaa. Huhtikuussa alkaa seuraava työharjoittelu ja siihen perään kesätyöt, jotka voivat hyvinkin kestää elokuun puoliväliin asti. Koirat selvisivät tästä harjoittelujaksosta ihan kohtuullisesti, nauhoituksissa kuului yksittäisiä haukahduksia, mutta muuten tytöt taisivat pitkälti päivisin nukkua. Nyt tammikuussa kalenterissani oli ihan liian paljon menoja arki-illoissa, jotka aiheuttivat rasittavaa säntäilyä paikasta toiseen. Välillä ei ehtinyt edes kunnon lenkille koirien kanssa, kun piti olla täällä, tuolla ja siellä.

Toiseksi kiinnitin torstaina iltalenkillä huomiota Javan pään ravisteluun. Perjantaina muistin vilkaista korvia ja vasen korva oli selvästi punainen ja siellä oli jonkin verran likaa. Laitoin korvaan kaapista löytynyttä Epi-Oticia ja toistin käsittelyn sunnuntaina. Korva kuitenkin näytti koko ajan punaiselta ja sunnuntai-iltana Java käveli pää kenossa sekä yritti kovasti ravistella. Tänään soitin suosiolla Hakametsään ja kävi kerrankin niin hyvä tuuri, että sain Javalle ajan täksi iltapäiväksi. Eläinlääkäri otti näytteet molemmista korvista ja vasemmasta korvasta myös korvalehdestä. Näytteistä paljastui hiivan aiheuttama ulkokorvan tulehdus vasemmassa korvassa. Korvakäytävä oli onneksi siisti. Hoito-ohjeeksi saatiin ulkokorvan pyyhintä Epi-Oticilla (tai vastaavalla) ennen Canofite-korvatippojen laittoa. Korvatippoja laitetaan kaksi kertaa päivässä kontrollikäyntiin asti, joka on helmikuun puolivälissä.

Heti kun huomasin, että Javan korvassa on jotain vialla, päättelin syyn olevan ruoassa. TamSKin kisoista olimme saaneet palkinnoksi Purina ONE Adult Lammas & Riisi-ruokaa, jota oli kertynyt nurkkiin kolme säkkiä. Alun perin minun piti viedä säkit ruokakeräykseen, koska ko. ruoka ei vaikuta kovin laadukkaalta ja toisaalta olin joskus syöttänyt sitä Javalle, jolla silmät alkoivat silloin vuotaa entistä enemmän. Ruokakeräyksiä ei kuitenkaan osunut kohdalle ja kun Golden Eagle-ruoka alkoi olla lopussa, päätin, että voisin syötellä palkintosäkit pois ennen koirien ruokavalion uudistamista (yksi tämän vuoden tavoitteista). Ennen Javan korvatulehdusta ehdin syöttää koirille lähes kaksi säkkiä Purinaa. Linalle ruoka ei ole aiheuttanut mitään suurempaa, mutta Nelellä silmävuoto on selvästi lisääntynyt ja tassut ovat myös värjäytyneet. Nele ei kuitenkaan nuole tassujaan, joten niissä ei toivottavasti ole hiivaongelmaa.

Java söi viimeisen kerran Purinaa perjantaiaamuna, sillä päätin vaihtaa Javan ruoan lennosta. Halusin koirille viljattoman nappulan ja ajattelin, että testataan Taste of the Wild-ruokaa. Lauantaina suuntasin heti aamusta Linnainmaan M&M:ään, josta ko. nappula oli kuitenkin päässyt loppumaan. Otin tilalle Applaws-ruokaa, joka on myös viljaton nappula. Lisäksi ostin lohiöljyä (aiemmin olen jo hankkinut pellavansiemen- ja auringonkukkaöljyä) ja kolme lihapakastetta. En ole hetkeen tehnyt koirille puuroa, mutta eilen tuli muutos tähänkin asiaan. Puuroon tuli yhteensä noin 300g riisiä ja hirssiä eli noin 4,3 dl (suurin osa riisiä, hirssiä ehkä maksimissaan puoli desiä). Laitoin mukaan myös pussin vihannessekoitusta, jonka soseuttaminen tosin onnistui vain osittain.

Ajatuksena olisi, että koirien päivän toinen ateria olisi puuroa lihalla ja toinen nappuloita. Näin ainakin alkuun, tietysti aina olisi parempi mitä vähemmän teollisia nappuloita koirat joutuisivat syömään. Purinaa on jäljellä vielä ehkä 500g ja luultavasti syötän sen Linalle ja/tai Nelelle Applaws-nappuloiden seassa. Tästä nyt opin, että enää en Purinaa koirilleni syötä, vaan joko jätän mahdollisille palkinnoille päästessä ruokapussin ottamatta tai suosiolla säilytän (tilaa vievää) pussia, kunnes voin heivata sen ruokakeräykseen. Hakametsän eläinlääkäri ei ottanut kantaa siihen, mikä hiivan on Javan korviin aiheuttanut ja tokihan koirilleni sopimaton ruoka voi olla täydellistä jollekin toiselle, mutta muita vaihtoehtoja ongelman aiheuttajaksi on aika hankala keksiä. Täytyy nyt vain toivoa, että hiivan saisi lähtemään eikä se jäisi pidemmäksi vaivaksi.

Paluu Turkuun

Löysin harjakoirafoorumin kautta muutaman videon Turun näyttelystä. Kaikki videot on kuvannut Mari Sammal.

Lina yksilöarvostelussa:



Narttupennut:



ROP-pennun valinta:

Oon iso tyttö jo

Tasan viikko sitten Linalle tuli ikää 8 kk ja lauantaina huomasin, että Lina aloitti ensimmäisen juoksunsa. Ulkona Lina on merkkaillut enemmän tai vähemmän innokkaasti tapaninpäivästä lähtien, kun palasimme maalta takaisin Tampereelle. Java ja Nele juoksivat molemmat ensimmäisen (ja Java samalla viimeisen) kerran noin 8 kk iässä, joten jostain syystä ennakoin, että Lina seuraisi samaa kaavaa.

Juoksuun päättyy Linan pentuaika, vaikka tuntuukin, ettei siitä ole pitkä aika, kun Lina muutti luoksemme. Junnuiän Lina saavuttaa 17.2., kun 9 kuukautta tulee täyteen ja meille avautuu näyttelyjen viralliset kehät.

Java on steriloitu ensimmäisen ja Nele toisen juoksun jälkeen, joten Linan kanssa saa taas totutella siihen, ettei juoksuisen nartun kanssa noin vain lähdetä kaikkialle tai kaikkia koirakavereita tapaamaan. Pentuagilityyn osallistuminen onneksi onnistuu, kunhan koiralla on pöksyt jalassa. Tiedän jo millaiseksi housujen käyttö tekee turkin, mutta pakko kai sellaiset on käydä ostamassa, kun pentuagiakin on vielä neljä kertaa jäljellä.

Juoksut tarkoittavat myös sitä, ettei Linan säkäkorkeus juurikaan enää muutu. Ruoka on maistunut Linalle (vielä) entiseen tapaan ja eilen käytinkin koirat vaa'alla. Javan ja Linan kohdalla lukemat olivat muuttuneet sitten viimekertaisen. Nyt Lina painoi 4,1 kg (+ 300 g), Java 3,9 kg (+100 g) ja Nele 4,9 kg (ei muutosta).

Turku KV

Tänään oli vuorossa Linan viimeinen esiintyminen pentuluokassa. Tarkoitus oli lähteä kohti Turku KV:ta klo 6.30 aamulla ja olin laittanut kännykän herättämään hyvissä ajoin, mutta niinhän siinä kävi, että nukuin lahjakkaasti pommiin ja herätessä kello näytti 6.20. En olekaan hetkeen joutunut lähtemään niin vauhdikkaasti kuin tänä aamuna. Java ja Nele pääsivät hoitoon Hervantaan ja matkaseuraksi Turkuun lähti harjakoira Sony omistajansa kanssa. Menomatka ei sujunut aivan kivuttomasti, kun matkalla räpsähti liikennekamera, joita Turun tien varressa oli enemmän kuin tarpeeksi...

Harjakoirien pentu- ja junnukehä alkoi klo 10 ja olin kehän laidalla noin 9.55 eli ehdittiin kuitenkin "ajoissa". Paikalla oli onneksi yksi urospentu, joten ehdin hetken laittaa panikoivaa Linaa ja sitten mentiinkin jo kehään. Linan lisäksi paikalla oli kaksi muuta narttupentua.

Tuomarina Robert Dunlop, Iso-Britannia

Linaa jännitti niin paljon, ettei suostunut syömään juustoa, joka on Linan kohdalla aivan poikkeuksellista. Liikkeessä häntä nousi todella vähän, mutta pöydällä Lina oli ihan kiltisti ja antoi tuomarin tutkia. Kaikesta kiiresäntäilystä johtuen en itsekään ollut parhaalla mahdollisella tuulella enkä tsempannut Linaa niin paljon kuin olisin voinut. Jostain syystä tuomari kuitenkin tykkäsi Linasta ja sijoitti meidät ensimmäiseksi kunniapalkinnolla, joka tarkoitti sitä, että pääsimme kilpailemaan pentujen ROP-tittelistä. Urospentu esiintyi reippaammin kuin Lina, joten se valittiin rotunsa parhaaksi ja Lina sai VSP:n (vastakkaisen sukupuolen paras).

Arvostelu oli mukavaa luettavaa:

Nice shape, pleasing head, good muzzle length, clean cheeks, good mouth, lovely eye, large erect ears, enough neck, well-angulated front & rear, good bone, well set tail, low hocks, nice picture in standing, moved well.

Katselin jonkin aikaa harjakoirien kehää, kun myös Sony käväisi esiintymässä. Ensi kerralla Linakin on jo junnuissa. :) Näyttelyreissun lopuksi piti tietenkin käydä nopeasti shoppailemassa. Ostin Linalle Isle of Dogs-sarjan N50 Light Management-hoitoaineen ja Isle Straighten-viimeistelysuihkeen. Kehän laidalla olin katsellut millaisia trimmauspöytiä ihmisillä oli koirilleen ja bongannut varsin kätevän näköisen pienen kokoontaittuvan pöydän. Tokihan sellainen piti sitten hommata itsellekin, kun en tykkää harjata Linaa lattialla ja vanha trimmauspöytäni on turhan painava kuljettaa.

Uuden kisakauden aloitus

Viime sunnuntaina osallistuin Nelen kanssa kahdelle agilityradalle oman seuran kisoissa Lempäälässä. Tällä kertaa paikkana oli SDP, jossa viimeksi kisatessa asiat eivät menneet ihan putkeen... Miniykkösiä oli poikkeuksellisesti ilmoittautunut vähän yli 30 ja Nelen kanssa startattiin radalle ryhmän puolivälissä.

Ensimmäisellä (ja kepittömällä!) radalla Nele oli aika vallattomalla päällä. Alku lähti hyvin, mutta A:n jälkeen Nele kaarrotti muurin ohi. Pian tämän jälkeen tuli hylätty keinulta, kun Nele pysähtyi ylösmenokontaktille. Yritin painaa keinun alas, mutta Nele oli niin alkupäässä keinua, että hyppäsi samantien maahan. Ennen puomia Nele meni kurkkimaan aidan raosta yleisöön, se nyt olisi vielä puuttunut, että tyyppi olisi karannut radalta! :) Mutta vauhtia oli hyvin. Nelekin selvästi kaipaisi välillä vähän tiukempaa ohjausta, koska treeneissä on näkynyt samaa vallattomuutta ja pitkiä kaarroksia. Keinua olin tehnyt Nelen kanssa viimeksi loppiaisena (eli perjantaina) eikä silloin ollut mitään ongelmia, mutta kisatilanteeseen tarvitaan vielä paljon enemmän varmuutta.



Toiselta radalta löytyi meidän molemmat suosikit eli keinu ja kepit. Koska ennakoin hylättyä taas keinulta, päätin, ettei tehdä keppejä siltä "helpommalta" puolelta. Ennen keppejä olisi kuitenkin pitänyt hieman hidastaa, sillä Nele meni sen verran vauhdikkaasti, että jätti ensin toisen välin pujottelematta. Uusintayrityksellä saatiin kuitenkin kepit menemään kerrasta oikein! Ja oli muuten ensimmäinen kerta, kun Nele teki kisoissa kepit "vaikeammalta" puolelta. Seuraavaksi piti selvitä keinusta ja nyt Nele meni sen, mutta unohti jarrut jonnekin ja teki lentokeinun. Välillä on kyllä vaikea pysyä Nelen ajatusmaailmassa mukana... Loppurata meni virheittä. Tuloksena kymppi, mutta silti ihanneajan alle jopa -3,88 sekuntia! Sijoitus taisi olla 12 tai jotain sinnepäin.



Ihan hyvä aloitus uudelle kisavuodelle. Seuraavan kerran kilpaillaan luultavasti vasta maaliskuun alussa, koska tämä talviharrastaminen ei oikein innosta itseäni. SDP:lle täytyy tosin antaa paljon plussaa uudesta lämmittimestä, sillä hallissa oli kisapäivänä kivan lämmin, vaikka ulkona olikin pakkasta -15.

Javan haalari

Kävin torstaina M&M:ssä ostamassa Javalle pakkasia varten Hurtta Pro-haalarin. Tämä haalari päällä Java suostui heti liikkumaan suht normaalisti verrattuna edelliseen Hurtan haalariin, jossa oli niin kireät resorit, että varmasti tuntui tassuissa epämukavalta. Linalle ostin agilityleluksi Skinneez-sarjan pesukarhun ja itselleni Hurtta Motivation-malliston mini-herkkupussin (Berran vastaava on ollut muuten hyvä, mutta siitä hajosi sisäosan kalvo ja rasva tulee kankaan läpi).

 Nelelle iski unikohtaus ja nukahti lelu suussa

Lina (nyt 7,5 kk) pestynä ja harjattuna