Takaisin agilitytreeneihin

Olen saanut nauttia Tildan kanssa agilitytreeneistä jo parin kuukauden ajan, kun koronan aiheuttama tauko päättyi toukokuun alussa. Alkuun tuntui jotenkin hämmentävältä mennä kentälle: mihinkään ei saanut koskea, ratapiirros oli vain kännykässä ja kaikki yrittivät enemmän tai vähemmän vältellä toisiaan. No, kaksi jälkimmäistä pätee yhä, mutta nyt saamme jo nostaa rimoja koirakoiden välissä, joka hieman parantaa treenien sujuvuutta. Saa nähdä mitä syksy tuo tullessaan, mutta toivotaan, ettei tilanne pahene enää uuteen keskeytykseen asti.

Olenko jo maininnut, että Tilda on superpätevä agilitykoira! Tildaa ei yleensä voisi vähempää kiinnostaa lämmittely- ja jäähdyttelylenkki, mutta radalla Tildasta kuoriutuu kuin eri koira ja silloin mennään lujaa. Esteistä meillä on yhä vaiheessa kepit ja keinu. Puomin kanssa koettiin myös pientä takapakkia, kun seinän viereen sijoitettu puomi oli Tildasta epäilyttävä eikä pikkukoira suostunut kiipeämään ylös. Tehtiin pientä puomin mieleenpalautustreeniä ja viime kerralla Tilda meni jo sellaista vauhtia, että allekirjoittaneella oli vaikeuksia pysyä mukana. Keppien kotitreenejäkin olemme jatkaneet, tosin niitä haittasivat pahasti sekä nurmikon kylvöyritys että helteet puhumattakaan yleisestä aikaansaamattomuudesta. Tavoitteena olisi saada kepit mahdollisimman pian luontevaksi osaksi rataa: opettaa Tildalle erilaisia sisäänmenokulmia ja tuoda suoritukseen varmuutta kuitenkaan vauhtia unohtamatta.

Keinu on esteenä siitä hankala, että sen harjoittelu jää aina treeneihin. Mitään keinukammoa Tildalla ei ole ja olemme opetelleet keinua nyt ihan perinteisellä "alusta loppuun"-menetelmällä. Muihin koiriini verrattuna Tilda on lähempänä Javan keinusuoritusta eli keinulle mennään vielä sen verran lujaa, että saa olla tarkkana lentokeinun kanssa. Keinun harjoittelu ratavalmiiksi voisi olla yksi syksyn tavoitteemme, jos vain treeneissä tarjoutuu mahdollisuus sen harjoitteluun.

Muuten agilitytreeniemme suurin ongelma taitaakin olla ohjaaja. Unohdan katsoa koiraa, saattelen turhan paljon, olen myöhässä, mitä milloinkin. Paljon on unohtunut vuosien varrella enkä kyllä osaa enää suorittaa tai nimetä kaikenmaailman ohjauskuvioita, vaikka niitä joskus koulutuksissa on käyty läpi ahkerasti. Ylipäänsä välillä on tuntunut, että onko aika ajanut jo agilityharrastuksenkin ohi, kunnes tulee keskiviikkoilta ja Tildan kanssa tehdään superhieno suoritus. Sen jälkeen jaksaa taas harjoitella keppejä takapihalla ja katsella tulisiko jostain meille epikset. Kohta edessä on treenien kolmen viikon kesätauko, joka tarkoittaa toivottavasti Tildalle hierontaa ja itselleni matkailua Suomessa. Tauon jälkeen olen suunnitellut siirtyä astetta haastavampaan ratapiirrustukseen tai ainakin kokeilla sellaista - aina voi palata takaisin helpompaan, jos siltä tuntuu.

Nele 12v

Nyt on aihetta juhlaan! Nele täyttää tänään 12v ja on samalla koiristani se, joka on elänyt pisimpään. Tällaisen kunniaksi voi hyvin syödä vähän herkkuja ja saada runsaasti lisärapsutuksia. Ja nauttia pitkistä päiväunista kevätauringon paisteessa.

Nyt mikään ei liiku

Vielä kaksi viikkoa sitten elettiin suhteellisen normaalia elämää ja suunnitteilla oli kaikenlaista menoa. Sen jälkeen kaikki yhtäkkiä muuttui ja nyt olen ollut kohta kaksi viikkoa lähes täysin kotona. Tildan agilitytreenit on peruttu kuukaudeksi eikä luotto ole kovin korkealla sen suhteen, että treenit palaisivat kalenteriin huhtikuun puolivälissä. Kaiken tämän pysähtyneisyyden takana on korona - kiitos vain kiinalaisille siitä.

Ilmeesi, kun kuulet, että agilitytreenit on peruttu pitkäksi aikaa

Onneksi sentään kevät on edistynyt sen verran, että sain laitettua Tildalle kepit takapihalle, sillä meidän pitäisi harjoitella ylipäänsä keppien suoritusta että erilaisia sisäänmenokulmia. Lisäksi Tähtitekniikka tarjoaa tauon ajaksi erilaisia verkkokursseja hallitreenien tilalle, joista valitsin perustaitojen harjoittelua olohuoneessa. Vielä kun tulisi tehtyä niitä harjoituksia, mutta aina tuntuu jostain syystä unohtuvan... Ennen koronataukoa pääsimme jo hyvään vaiheeseen agilitytreeneissä: aloitettiin taas keinun treenailu ja Tilda toimi rohkeammin sekä hallilla että kentällä. Tosin pientä takapakkiakin oli, kun eräs ohjaaja yritti juosta koiransa yli.

Juuri ennen kuin koronatilanne kunnolla alkoi, ehdin käydä Nelen kanssa Hakametsän eläinlääkäriasemalla sydänkontrollissa. Kuten aina eläinlääkärissä, Nele oli jälleen aivan paniikissa. Perustutkimuksessa asiat olivat muuten ok (tai kuten ennen), mutta syke oli 168. Viimeksi se oli ollut samassa tilanteessa jossain 120 paikkeilla. UÄ-tutkimuksessa asiat olivat ennallaan lukuun ottamatta vasenta eteistä, joka oli laajentunut lisää (normaali arvo alle 1,5-1,7 ja Nelen arvo nyt 3,0). Lääkitys päätettiin pitää yhä samana, mutta sykettä tulisi mitata kotona. Jos se olisi myös kotona yhtä korkea kuin eläinlääkärissä, pitäisi tätä selvitellä tarkemmin. Sykkeen mittaaminen ei ollut ihan helpoin tehtävä, koska Nelen mielestä tilanne oli vähintäänkin epäilyttävä, mutta luvut saatiin eivätkä ne olleet laisinkaan niin korkeat kuin eläinlääkärissä mitatut. Korkea syke menee siis paniikin piikkiin ja seuraava kontrolli häämöttää ennen heinäkuuta, ellei tässä välissä tule mitään erikoista.

Nele ystävänpäivänä

Toistaiseksi tiedossa on enemmän tai vähemmän kotipäiviä eikä voi kuin toivoa, että koko lähipiiri välttyisi koronalta tai sairastaisi sen lievänä. Paljon olisi ajatuksia koko aiheesta, mutta pidetään koirien blogi vapaana niistä. Ja koronan väistyessä jossain vaiheessa kotona olemista riittää itselläni koko vuodeksi, sillä ilmoitin jääväni hoitovapaalle vuoden loppuun.

Hei taas me harrastetaan!

Me palattiin agilityyn! Taukoa tuli lähestulkoon puolitoista vuotta, mutta minkäs teet, kun ensin parantelet koiraa, sitten itseäsi ja kaiken päälle tulee vielä talvikin. Vuodenvaihteen jälkeen alkoi kuitenkin tuntua siltä, että tilanteeseen on tultava muutos.

Olen pitänyt paljon Anne Huittisen treeneistä SDP:llä, mutta fakta on, että täältä on Lempäälään matkaa, vaikka moottoritietä pitkin sen ajaa nopeasti. Olenkin katsellut vaihtoehtoja lähempää kotia, koska varsinkin näin talviaikaan pitkä ajomatka mahdollisesti huonossa kelissä huolestuttaa. Yhä vieläkään en koe, että vapaa-aikaa olisi riittävästi talkoiden tekemiseen, joten päätin kysyä löytyisikö ryhmäpaikka Tähtitekniikalta, jonka treenihalli sijaitsee Ylöjärvellä.

Ja niin siinä kävi, että saatiin paikka. :) Kouluttajana meillä on Johanna Wüthrich ja treeneissä käydään keskiviikkoisin. Virallisesti ryhmäpaikka on meidän maaliskuussa, mutta jo nyt sain ostettua koko helmikuun treenit ryhmäpaikastaan luopuvalta. Tällä viikolla oli ensimmäiset treenit ja täytyy sanoa, että vähän jännitti. Uusi paikka, uusi kouluttaja, uusi ryhmä ja pitkä tauko. Mutta kaikki meni hyvin ja Tilda oli kuin mitään taukoa ei koskaan olisi ollutkaan.

Valitsin Tildalle helpoimman radan ja teimme sen pienissä osissa. Keinua emme kokeilleet ollenkaan, mutta kepit Tilda suoritti kahdesti oikein enkä joutunut ottamaan hihnaa ollenkaan avuksi. Uskomatonta! Radan suorittamisen kanssa ei ongelmia ollut, paitsi mitä nyt joku ohjasi hieman huonosti. Olen aika innoissani tästä omasta ajasta Tildan kanssa ja jos kaikki menee hyvin, voisimme kokeilla epiksissä starttaamista jossain vaiheessa.

Vuosi 2019

Viime vuosi oli jo koirien osalta hiljainen ja tänä vuonna tehtiin uusi ennätys asiassa. Nyt ei voi syyttää töitä, sillä jäin pois töistä jo toukokuun lopussa eikä vielä ole mitään suurempaa intoa palata takaisin. Vauvan tulo talouteen onkin tuonut tälle vuodelle ihan uudet kuviot: ennen kesäkuuta ei pahemmin jaksanut koirien kanssa kuin kevyttä lenkkiä ja kesäkuun jälkeen uusi muuttuja perheessä on vienyt oman aikansa. Hetken aikaa kyllä haaveilin agilitypaluusta jo syksyllä, mutta lääkärin kehoituksesta jätettiin homma nyt vielä tauolle loppuvuodeksi.

Mutta jos joku on meillä vakio niin terveyshuolet. Tilda aloitti tämän vuoden serklaasi leuassaan, mutta onneksi se saatiin pois jo heti tammikuun alussa. Nyt Tilda käyttää suutaan ihan normaalisti enkä ole huomannut mitään aristelua esimerkiksi purutikkujen kanssa. Tilda myös hierottiin kevätpuolella muutaman kerran, koska pikkukoira on ollut kovin jumissa ja tietysti puremakohtiin on tullut arpikudosta, jota hierojamme on työstänyt. Keväällä sain käräjäoikeuden päätöksen Tildan tapaukseen, joka oli hyvin yksiselitteinen vastapuolen syyllisyydestä. Asia on nyt edennyt ulosottoon. Koko tämä tapaus on opettanut itse kunkin pelkäämään tietynlaisia isoja koiria ja olemme tänä vuonna kohdanneet aivan liikaa vapaana olevia isoja koiria (suurin osa täällä Nokialla, jossa tuntuu asuvan yllättävän välinpitämättömiä koiranomistajia). Ja todellakin nimenomaan isoja koiria, sillä yksikään luoksetulleista ei ole ollut pieni...

Nele kävi tänä vuonna kahdesti sydänkontrollissa. Ensin toukokuussa ja toisen kerran joulukuussa. Pientä etenemistä näkyi molemmilla kerroilla ja nyt joulukuussa Nelen sydänlääkkeen, Cardisuren, annostusta päätettiin hieman nostaa. Tällä eläinlääkärikäynnillä Nelen syke oli poikkeuksellisen korkea ja sitä tulisi myös tarkkailla kotona, ettei toistuvasti olisi lähempänä 150:tä. Nelen kohdalla parikin eläinlääkäriä on nyt maininnut Cushingin taudin liittyen sekä iho-ongelmiin että lisääntyneeseen ruokahaluun, mutta toivottavasti mitään sellaista ei ole kehittymässä. Seuraava kontrolli sydämen osalta on edessä jo maaliskuussa.

Tulevan vuoden osalta toivon paluuta agilityyn Tildan kanssa ja Nelelle leppoisia eläkepäiviä ilman suuria terveyshuolia. Toivottavasti pääsemme taas palaamaan kunnolla retkeilyn pariin, tosin Nelen osalta kaikenlaiset pitkät lenkit on nykyisin aikalailla poissuljettu juttu.

Joulun juhlinta on raskasta

Hyvää Joulua!