Lyhyeksi trimmatut

Kaikki koirat pääsivät jälleen trimmauskoneen käsittelyyn, kun turkit alkoivat takkuuntua. Sinänsä en olisi halunnut trimmata koiria vielä näin aikaisin, vaan vasta joskus maaliskuun puolella, mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ollut.

Ensimmäisenä turkistaan luopui Tilda. Luultavasti Tilda vaihtaa tällä hetkellä pentuturkkiaan, sillä turkki oli todella pahassa takussa, vaikka edellisestä harjauskerrasta ei ollut pitkä aika. Jouduinkin ajamaan ja saksimaan Tildan lähes nakumalliin, kun turkki oli huopaantunut melkein ihoon asti. Trimmauksesta lähtien Tilda onkin ollut ulkona lähes aina mantteli päällä ja pari kertaa puin pikkuneidille Javan vanhan haalarin, joka tosin teki kamalat huopatakut Tildan tassuihin. Nyt Tilda on kasvatellut turkkiaan takaisin kohta jo kuukauden päivät, mutta voi olla, että joudun pitämään turkin kuitenkin hyvin lyhyenä tämän pahimman takkukauden ajan.

Seuraavaksi käsittelyyni pääsi Java, jolle oli kasvanut jo yllättävän pitkä turkki. Javan turkki on pysynyt talven ajan suhteellisen takuttomana, mutta iän, lääkityksen tai molempien seurauksena turkki on selvästi harventunut ja iho tulee nopeasti näkyviin. Tämän huomaa varsinkin pesun aikana. Java myös palelee koirista eniten ja manttelien käyttö alkoi näkyä takkuina siellä täällä, joten ajelin turkin pois 13 mm leikkuukammalla ennen eläinlääkärireissuamme.

Viimeisenä turkkinsa menetti Nele, jonka kohdalla jouduin hetken jo miettimään, että ajanko turkkiaan ollenkaan pois. Nelen turkki on ollut koko talven todella hyvässä kunnossa eikä siinä ole ollut erityisemmin takkuja ja ne muutamat harvatkin on saanut helposti kammattua pois. Nele olisi ihastuttava pitkällä turkilla, mutta toisaalta pitkän turkin hoitamiseen menee aikaa, jota juuri nyt ei ole. Nele myös rakastaa metsässä juoksemista ja olisi sääli, jos metsälenkit menisivät risujen nyppimiseen turkista, jolla koira ei lopultakaan tee mitään, kun näyttelyihin ei olla menossa. Helpomman elämän takia ajelin myös Nelen turkin 13 mm leikkuukammalla.

Laskiaisretki Katajajärven laavulle

Laskiaissunnuntaina lähdettiin perinteisesti retkeilemään muiden tappilaisten kanssa ja kohteena oli tällä kertaa useilta laavuretkiltä tuttu Katajajärven laavu Kangasalla. Saimme mitä parhaimman ulkoiluilman, kun aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja lämmitti niin, että aamun kylmä pakkanen lauhtui noin -5 asteeseen. Mikäpä siinä vapaapäivää viettäessä!

Java jäi kotiin lepäämään ja mukaan retkelle pääsivät Nele ja Tilda, jotka molemmat saivat ToppaPompat päällensä. Retkeilemässä oli yhteensä kymmenen pikkukoiraa, joista suurin osa oli tuttuja. Nele ja Tilda käyttäytyivät todella hyvin koko retken ajan eivätkä edes haukkuneet, kun laavulle tuli lisää ihmisiä. Lopulta paikalla olikin melkoinen sekamelska koiria, lapsia ja aikuisia paistamassa makkaraa ja nauttimassa alkukeväästä.

Tilda ja uusi tuttavuus Klaara-seropi, kuva: Jenny Piittinen

Nuotiota viritellessä huomasin yhtäkkiä Tildan loukanneen tassunsa, josta tuli verta. Ensimmäinen epäilys oli, että jossain on lasinsiruja, johon Tilda on kävellyt, mutta onneksi näin ei ollut. Olisi voinut tulla kiirelähtö eläinlääkäriin... Tarkemmin tutkiessa näytti, että verta tuli kynnen vierestä. Matkalla laavulle Tilda oli mennyt melkoista vauhtia, joten en yhtään ihmettele, jos loukkasi tassunsa lumen jäiseen pintaan. Pikkuneiti pääsi hengailemaan viereeni laavulle ja verentulo loppui nopeasti. Paluumatkalla autoille Tilda kuitenkin näytti ontuvan, joten pääsi suurimman osan matkasta sylikyydillä.

Kuva otettu juuri ennen kuin huomasin verta tassussa (näkyy kuvassa)

Tilda pääsi hengailemaan laavuun, kuva: Jenny Piittinen

Illan Nele ja Tilda olivat aivan poikki ja lähinnä nukkuivat. Parin lenkin ajan käytin Tildalla tossua kipeässä tassussa eikä siitä ole onneksi retken jälkeen enää vuotanut verta. Maanantaiaamuna näytti, että Tilda hieman ontuisi, joten ollaan otettu nyt rauhallisemmin. Täytyy seurailla tassua, toivottavasti se paranisi ilman ongelmia.

Kaverikuvassa Nele ja Femma-spanieli

Makkaroiden tarkkailua, kuva: Jenny Piittinen

Lisää retkikuvia löytyy Tappien galleriasta.

Orbiloc

Koko talven olen katsellut muiden koirilla Orbiloc-valoja ja pohtinut pitäisikö itsekin ostaa sellaiset. Ostopäätös varmistui viime viikon yhteislenkillä, jossa kaikilla muilla koirilla oli valot valjaissaan ja omistajat pysyivät valon perusteella katsomaan missä koirat juoksevat. Itse sain arvailla Nelen ja Tildan sijantia, kun kummallaan ei ollut minkäänlaista valoa eikä edes heijastimia, kun manttelit piti lumen takia ottaa pois. Heti ehtiessäni suuntasinkin kuluttamaan Mustin ja Mirrin lahjakorttini ja nyt harjakoirat eivät enää ole pimeitä!

Oranssi valo Nelelle, kirkas Tildalle

Javan vointi ja Tildan pentuagility

Javan vointi on hiljalleen kohonnut ja tänään olisi innostanut jo leluilla leikkiminen. Valitettavasti jouduin kuitenkin nostamaan lelukorin kaapin päälle, kun vielä ei voi alkaa riehua pehmeilläkään leluilla. Ulkoilukin on pikkuhiljaa alkanut maistua kivemmalta, mutta kovin pitkälle ei olla vielä lähdetty. Ihan vain sen verran, että Java saa tehtyä asiansa. Olen torstain jälkeen vienyt koiria yhtä kertaa lukuun ottamatta kahdessa erässä ja alkaa tuntua, että vähempikin rappukäytävässä ravaaminen riittäisi. Onneksi voinen lyhyille lenkeille viedä nyt koko lauman ja vain pidemmiltä lenkeiltä Java jää pois. Harmillisesti tämä tulee tarkoittamaan Javalle (liian) paljon yksinoloa työpäivinä, kun ensin olen yhdeksän tuntia töissä ja sen jälkeen vielä joudun erikseen lähtemään Nelen ja Tildan kanssa pidemmälle lenkille.

 Perjantaina Java jaksoi hetken olla aurinkopaikalla

Rimadyl-tulehduskipulääke loppui tänään, mutta hain Javalle apteekista vatsakipuun tarkoitettua Litalgin-kipulääkettä, joka aloitetaan huomenna. Javalle määrätty annostus 1/8-tablettia aiheutti apteekissa hämmennystä ja itseäni taas ärsytti 30 tabletin purkki, josta suurin osa jää käyttämättä. Voisin kohta perustaa ylijäämälääkkeiden myyntipisteen...

Terveyshuolista mukavampiin asioihin eli agilityyn. Tammikuun alussa aloitin Tildan kanssa SDP:n omalla pentuagility-kurssilla ja eilen oli viimeinen kerta. Kurssiin sisältyi kuusi treenikertaa ja paikalla oli viisi koirakkoa. Kaksi ensimmäistä kertaa Tilda oli kovin jännittynyt ja kurssin kouluttaja sanoikin eilen, että hän oli Tildan nähtyään miettinyt, että joudun tekemään todella paljon töitä, jotta pikkuneidin saa innostumaan. Mutta Tilda päätti yllättää kaikki! Kerta kerralta Tilda alkoi reipastua ja pelokkaasta harjakoirasta kuoriutui kuuden viikon aikana urhea hurjaharja, jolta onnistui jo pienten ratapätkien suorittaminen.

 Tänään Näsijärvellä Ella-koikkerin kanssa

Harjoittelin Tildan kanssa hyppyjä, putkia, rengasta, pöytää, keppejä ja kontaktia. Tilda oppi kurssin aikana yllättävän hyvin hakeutumaan hypyille eikä esimerkiksi takaakierroissa ollut mitään ongelmia. Putkesta Tilda aluksi traumatisoitui pahasti, mutta eilen tumma mutkaputki sujui ilman kieltämistä. Pöytä, rengas ja puomin kontaktin 2on2off sujuivat ilman ongelmia. Pujottelun opetuksessa halusin jälleen kokeilla hihnatekniikkaa ja hyvin Tildalta onnistuivat alkeisharjoitukset. Jos vain pääsisin harjoittelemaan, uskoisin, että Tilda oppisi pujottelun rytmin nopeasti.

Kaiken kaikkiaan pentuagility oli Tildalle oikein hyvä tutustumisretki agilityyn. Vielä olisi hetki aikaa ennen sterilisaatiota, mutta saa nähdä saanko aikaiseksi minkäänlaisia omitoimitreenejä. Työt häiritsevät niin kovin paljon harrastamista ja pentuagilityyn (klo 20-21) ehtiminenkin työpäivän jälkeen oli aina siinä ja siinä. Eilen jouduin vielä tylysti jättämään Javan ja Nelen kotiin Tildan treenien ajaksi, vaikka koirat olivat olleet jo koko päivän keskenään kotona. Aiemmin raahasin koko porukan hallille, mutta nyt Java oli pakko jättää kotiin ja Nele sai jäädä seuraneidiksi. Ilmeet olivat todella surkeat, kun koirat tajusivat, että olen taas lähdössä, mutta ne eivät pääse mukaan.

Haimatulehdus

Torstaina oli vihdoin Javan hammaslääkärin vuoro. Hammasongelmien lisäksi selvitin eläinlääkärille kauttaaltaan Javan viimeaikaisen voinnin: liikkumishaluttomuus, takatassujen pureskelu, vetäytyminen omiin oloihin, ärähtely muille koirille (erityisesti Tildalle) ja noin puolitoista viikkoa kestänyt ripuli, joka ei yrityksistäni huolimatta tuntunut parantuvan, vaan paremman vaiheen jälkeen uusiutui herkästi. Halusin, että nyt tutkitaan mikä Javaa oikein vaivaa ja onko kyseessä eläinlääkärissä hoidettava kipu vai esimerkiksi jumiutuminen, joka hoidettaisiin koirahierojalla.

Eläinlääkäri kävi Javan tarkasti läpi ja totesi, ettei Java oikeastaan arista mitään paikkaa. Sekä sydän- että hengitysäänet olivat normaalit. Pitkittynyt ripuli sai eläinlääkärin epäilemään ongelmia haimassa ja sovittiin, että Javalle tehtäisiin haljenneen hampaan poiston ja luustokuvauksen lisäksi haimatulehdustesti. Jätin esirauhoitetun Javan Hakametsän eläinlääkärien ja hoitajien hellään hoivaan ja lähdin kotiin palatakseni kolmen tunnin päästä takaisin. Hoitaja oli jo etukäteen puhelimessa varoittanut tulevasta ja paikan päällä eteeni tuotiin viiden paperin pituinen diagnoosi/kotihoito-ohje sekä pussillinen lääkkeitä:

"CPL-haimatulehdustesti oli positiivinen."

"Hammastarkastuksessa Javalla todettiin useita poistoa vaativia hampaita. Javalta poistettiin hampaat nrot 306, 308, 309. Hampaat poistettiin hampaan kiinnityskudoskadon eli parodontiitin takia tai kruununmurtuman vuoksi. -- Tulevaisuudessa tulisi poistaa n. 12 kk kuluttua seuraavan hammaskiven poistossa väliposkihampaita (hampaat nrot 408 juuret [kruunu poissa], 105, 106, 107, 206, 207), joissa alkavia parodontiittimuutoksia, poistot eivät ole kiireellisiä."

"Javan vatsaontelo tutkittiin ultraäänellä. Pernakudos normaali, maksakudos tasakoosteinen, sappirakko normaali. Mahalaukun limakalvo erittäin voimakkaasti paksuuntunut, kauttaaltaan 2-3 cm paksuinen. Haiman alueella korostunut tiiviys viitaten haimatulehdukseen."

"Javalta röntgenkuvattiin selkä, polvet ja lonkat. Selkäranka normaali. Polvissa ja lonkissa ei mainittavaa nivelrikkomuutosta. -- Mahalaukku kookas, etenkin mahanportin alueelta laajempi röntgenkuvassa."

"Mahakivut voivat olla kovia ja aiheuttaa liikkumishaluttomuutta. Mahalaukun paksuuntuminen voi johtua limakalvon liikakasvusta (hypertrofia), reaktiivisesta muutoksesta tulehdukseen (krooninen gastriitti) tai kasvainsairaudesta. -- Haimatulehduksen voi laukaista lääkeaineet (mm. kortisoni), rasvainen ruoka, immunologiset tekijät, olla seurausta muusta infektiosta (suolisto) tai olla kasvainperäistä."

Positiivista on, että Javalla ei ole nivelrikkoa, spondyloosia tai mitään muutakaan luusto-ongelmaa. Haimatulehdusta en olisi osannut odottaa, vaan epäilin aluksi ripulin alkaneen siitä, että annoin Javalle vahingossa liikaa ruokaa. Kun ripuli palasi uudelleen, epäilin vain siirtyneeni takaisin nappuloihin liian aikaisin. Tämän jälkeen olin paljon tarkempi ja aloin palautella nappuloita hyvin vähitellen, mutta viimeksi maanantaiaamuna Java oli taas ripulilla. Tässä vaiheessa alkoi jo ihmetyttää miksi tila ei mene ohi, vaikka olen toiminut juuri kuin kaikissa ohjeissa neuvotaan. Ruokahalu Javalla pysyi kuitenkin hyvänä, mutta muuten koira oli selvästi väsynyt. Hakametsässä vaaka näyttikin Javalle enää 4,1 kg, kun kolme viikkoa aiemmin se oli ollut 4,7 kg. Toki Java joutui nukutuksen takia paastoamaan, mutta silti pudotus on näin pienellä koiralla todella iso.

Lääkepussista Javalle löytyi kolme erilaista lääkettä ja kasa reseptejä. Yhden reseptilääkkeen hain illalla apteekista, loput olivat "tarvittaessa"-reseptejä. Tällä hetkellä Java saa Rimadyl-tulehduskipulääkettä, Synolux-antibioottia, Antepsin-mahansuojalääkettä ja Pepcid-mahahaponeritystä vähentävää lääkettä. Ja tietenkin myös entiset lääkkeet eli kortisoni ja painetipat. Rimadyl kestää vielä kolme päivää, sen jälkeen voin hakea Javalle Litalgin-kipulääkkeen mahakipuun. Yksi resepteistä oli meille jo tuttuun Tramaliin, opioidikipulääkkeeseen, jonka käyttöä yritän kuitenkin viimeiseen asti välttää. Annoin sitä Javalle polvileikkauksen jälkeen ja tuntui, että koko koira oli täysin sekaisin. Vasta kun lopetin Tramalin, alkoi Java voida paremmin ja saatiin jotain tolkkua muutenkin vaikeaan tilanteeseen. Tällä hetkellä vaikuttaisi onneksi siltä, että Rimadyl riittää ja päivä päivältä tilanne kivun suhteen toivottavasti vain helpottuu.

Lääkityksen lisäksi koko Javan ruokavalio pitää muuttaa vähärasvaiseksi. Hampaiden poiston takia ruoan tulee olla pehmeää parin viikon ajan. Ostin Javalle Hakametsästä Royal Caninin Gastro-Intestinal Low Fat-ruokaa, samaa jota Linakin söi. Tästä eteenpäin Java ei enää syö kovia luita (todennäköisesti ne kaikki ovat liian rasvaisiakin) ja kaikki kovat muovilelut otin pois. Javan hammastilanne on nyt niin huono, että täytyy yrittää varjella niitä vähäisiä hampaita. Myös liikunnan suhteen pitää ottaa rauhallisesti ja käydä vain lyhyillä remmilenkeillä. Tänään Java itsekään ei erityisesti halunnut liikkua ulkona, mutta suostui onneksi sen verran kävelemään, että kävi 24 tunnin pidättelyn jälkeen pissalla.

Sain myös käskyn madottaa kaikki koirat kahden viikon päästä normaalia pidemmällä Axilur-kuurilla, jotta voidaan sulkea pois Giardia-alkueläimen mahdollisuus mahalaukun paksuuntumisen taustalla.

Ienkontrolliin menen Javan kanssa kahden viikon kuluttua ja kuukauden päästä pitäisi kontrolloida haimatulehdusarvo. Samalla Javalle tehdään varjoainekuvaus mahalaukun tilanteen selvittämiseksi.

"Reaktiivinen tulehduksesta johtuva paksuuntuminen mahalaukun seinämässä tulisi kuukaudessa lääkityksin lieventyä, kasvainsyystä limakalvohypertrofiatapauksessa lääkityksin ei muutosta ja tehdään sitten tarvittaessa mahalaukun tähystys. Mahalaukun seinämä oli kauttaaltaan yhtä paksu, paikallista usein enempi kasvainmaiseen viittaavaa massamuutosta ei todettu."

Vuoden Agilityharjis 2014

Nelen alkuvuosi on ollut yhtä juhlintaa ja nyt viimeisimpänä voitimme vielä Suomen Kiinanharjakoirat ry:n Vuoden Agilityharjis-kilpailun! Kilpailuun otettiin mukaan viisi parasta tulosta Suomessa järjestetystä agilitykilpailusta ja pisteitä sai sijoituksen mukaan. Nele voitti toiseksi tulleen kymmenen pisteen erolla.