Naks, naks, naksutin

Jo joulukuun puolella tuli luettua Morten Egtvedtin ja Cecilie Køsten kirja Naksutinkoulutusta koirallesi (kuva kirjasta oli täällä). Tämä kuului omalla kohdalla kirjasarjaan "miksi hitossa en ole lukenut tätä aikaisemmin". Nyt vihdoinkin ymmärrän paljon paremmin naksutinkoulutuksen periaatteita. Aiemmin niistä on kyllä lukenut erinäisiltä foorumeilta, mutta koulutusmenetelmä teorioineen on kuitenkin jäänyt pintapuoliseksi, vaikka naksutin on ollut käytössä.

Naksutin

Eniten naksutinkoulutuksessa pidän ehkä siitä, että siinä keskitytään poimimaan ja palkitsemaan niitä asioita, joita koira tekee oikein. Yleensä sitä kiinnittää huomion vain ei-toivottuun käyttäytymiseen, vaikka suurimman osan päivästä koira tekisi juuri kuin pitääkin. Lisäksi ajatus siitä, että koira oppii omatoimiseksi ja haluaa vapaaehtoisesti tarjota eri toimintoja, kuulostaa aivan mahtavalta! Tällä hetkellä oma koulutus on ollut pitkälti houkuttelua, ohjaamista ja kontaktin pyytämistä koiralta, vaikka koiran pitäisi itse haluta työskennellä ohjaajan kanssa.

Kirjan lukemisen myötä sain paremman selvyyden mitä tarkoittaa esimerkiksi capturing ja shaping. Varsinkin shapingista on kuullut useissa eri yhteyksissä, mutta vasta nyt termin merkitys selvisi kunnolla. Myös kosketuskeppiin tuli perehdyttyä tarkemmin ja nyt minulla on hieno kosketuskeppi koiria varten, kiitos isäni! Keppi on tehty radioantennista (kätevä teleskooppivarsi) ja askartelupallosta.

Kosketuskeppi

Naksutinkoulutuksessa keskeistä on ajoitus, kriteerit, vahvistamisvälit ja vahvisteen laatu. Näistä kaksi ensimmäistä vaativat enemmän harjoittelua, sillä naksuttelutarkkuuteni ei ole vielä paras mahdollinen ja kriteerien asettamista on loppujen lopuksi tullut tehtyä aika vähän. Lisäksi pitää ottaa huomioon myös se, että toistoista vähintään 80% pitää onnistua tai muuten kriteereja on muutettava. Ei varmaankaan tule yllätyksenä, että olen nyt todella innoissani naksutinkoulutuksesta ja yritän parhaani mukaan käyttää sitä koirien koulutuksessa, vaikka vanhoista tavoista on varmasti todella vaikea päästä eroon (tässä tarvitaan kärsivällisyyttä, ettei sorru houkutteluun ja huomion siirtämistä positiivisiin puoliin sen sijaan, että stressaisi jatkuvasti koirien huonosta käytöksestä - helpompi sanoa kuin tehdä!).

Kuten tavoitteissa listailin niin tänä vuonna olisi tarkoitus opetella kaikenlaista naksuttelemalla. Tänään aloitin kosketuskeppiin tutustumisella ja "high five"-tempulla. Kepin kanssa ei ollut mitään ongelmia kummallakaan koiralla, vaan oppivat heti, että sen päähän koskemalla saa namin. "High five"-tempussa käytin hyödyksi koirien osaamaa "kumpi käsi"-temppua. Javalle tämä ei tuottanut mitään ongelmia, mutta Nele ei ihan täysin pysynyt mukana. Ja nyt kun asiaa mietin niin tuo 80% sääntö ei tainnut täyttyä. Aloitin koiria varten (taas) treenivihon, joten täytyy sinne merkkailla tarkemmin kriteereitä ja onnistumisia. :)

Vuoden ekat treenit

Olin tänään pitkästä aikaa Nelen kanssa agilitytreeneissä. Jälleen kerran huomasi, että tauko tekee välillä vain hyvää, sillä Nele oli innoissaan ja teki kaiken juuri kuin pitääkin. Ainut piiiiiiitkä miinus tulee kylmyydestä, sillä vaikka Tallin sisällä oli kuulema vain -10 niin esimerkiksi putkien muovi oli jäätynyt kovaksi ja Nelen meno niihin kuulosti lähinnä siltä, että kohta menee joku jaloista alta. Ei siis uskallettu tehdä mutkaputkia. Lämmitetty treenihalli olisi näin talvella enemmän kuin hieno juttu.

Mutta saatiin kuitenkin tehtyä mm. hyppyjä eteenlähetyksellä, keppejä ja keinua. Kepit Nele meni helpommalta puolelta kuin vanha tekijä ja keinullekin tuli yhtään epäröimättä. Seuraavaksi pitäisi alkaa totuttaa Neleä keinun kolahdukseen ja tänään otettiinkin vähän kolinatreeniä niin, että heittelin Nelelle nameja samalla, kun keinu kolahti maahan (Nele siis seisoi lähelläni). Tämän treenin jälkeen huomasin pientä epäröintiä, joten lisää tällaista.

Olen aika varma, että jos kaikki menee tämän talven ja kevään aikana treeneissä hyvin eikä tule mitään takapakkia, niin päästään kesällä agilityradoille kisoissa. Nelen ei tarvitse tehdä täydellistä keinusuoritusta, vaan riittää kun menisi keinun omatoimisesti, vaikka siinä kuluisikin muutama sekunti. Katsellaan täydellisyyttä sitten, jos joskus oikeasti päästään nousemaan kakkosiin/kolmosiin.

Ja mitäs ensi vuonna?

Vuosi sitten kirjoittelin tavoitteita ja suunnitelmia tälle vuodelle ja elokuun alussa tein niihin välikatsauksen sekä päivityksen. En nyt enää listaile vanhoja suunnitelmia tähän, sillä ollaan kaiken suhteen pitkälti samassa tilanteessa kuin välikatsauksen aikoihin. Tavoitteiden kannalta syksyn suurin juttu oli ehkäpä Nelen tokokurssi, mutta muuten aika on mennyt kaikessa muussa kuten asuntopohdinnoissa. Ensi vuonna ei luultavammin ole edessä niin suuria muutoksia kuin tänä vuonna oli, joten ehtii taas paremmin keskittymään perusasioihin. Esimerkiksi koirien kouluttaminen on jäänyt lähes tyystin eikä niiden kurittomuudesta voi syyttää kuin itseään.

Vuoden 2011 tavoitteisiin ja suunnitelmiin kuuluu seuraavaa:

Java

- Palataan hiljalleen takaisin agilitykentille, jos saadaan lupa (eläinlääkäri/fysioterapeutti) siihen. Tämä aikaisintaan huhti/toukokuussa. Loppuvuodesta olisi hienoa päästä taas treeniryhmään ja osallistua virallisiin kisoihin, mutta mikään kiire näillä ei ole.
- Tokossa harjoitellaan alokasluokan liikkeet kuntoon ja otetaan tavoitteeksi yksi koekäynti. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Ongelmakoirakouluttajalle lintuongelmasta. Tämä viimeistään maalis/huhtikuussa.
- Hyvinkään koirauimalaan luultavammin tammi/helmikuussa.

Nele

- Agilityssa jatketaan virallisissa kisaamista, kun ollaan saatu keinun suoritus kisatasoiseksi ja voidaan ilmoittautua agilityradalle. Epiksissä käydään keräämässä hylkyjä ja nostamassa kisamotivaatiota namien avulla. Muuten säännöllistä treenailua ja estevarmuutta.
- Mahdollisuuksien mukaan taas Agirotuun, joka ensi vuonna on Lappeenrannassa.
- En tiedä tuleeko Nelestä koskaan tokokoiraa, mutta mm. perusasento pitäisi saada kuntoon. Voisi kokeilla saisinko Nelelle opetettua vähintään pari alokasluokan liikettä. Mennään mahdollisesti maksulliselle tokokurssille tai yritetään löytää treeniseuraa kavereista.
- Harjakoirien Club Shown Pet-luokkaan, jos näyttelyn aika ja paikka sopii.

Molemmat

- Opetellaan vieläkin vaiheessa oleva nouto ja muita temppuja naksuttimen avulla.
- Otetaan kosketuskeppi käyttöön.
- Ohitukset hallintaan ja hihnassa kiskominen pois (erityisesti silloin, kun mukana lenkillä vain toinen koirista).
- Lupa vieraiden koirien tapaamiseen ja omalla paikalla (tai edes jossain muualla kuin eteisessä) odottelu, kun tulee vieraita.
- Silmätarkki ja rabiesrokotus keväällä. Rokotuksen yhteydessä Javan polvien tarkistaminen.
- Yritetään viimeinkin keväällä tehdä jälkeä. Toivottavasti tähän löytyisi pieni vakiporukka koirakavereista.

Siinä tekemistä ensi vuodelle. Suurin este kaikkien noiden toteutumiselle on laiska omistaja, joka ihan liian usein jää tietokoneelle eikä saa mitään aikaiseksi. Tarvitsee siis itsekin tehdä muutama uudenvuodenlupaus. :)

Vuosi 2010

Nyt olisi aika summailla kuluneen vuoden tapahtumia. Muistaakseni vuosi sitten oli sellainen fiilis, että vuosi 2010 tulee olemaan varsinainen muutosten vuosi ja niinhän siinä kävi. Omalla kohdalla kaikki muuttui, kun toukokuussa irtisanouduin vakituisesta työstäni, aloitin syyskuussa uudelleen opiskelun ja myin asuntoni lokakuussa. Tähän loppuvuoteen mahtui vielä muuttokin ja hetkellinen asunnottomuus. Mutta mitä koirien vuoteen kuului?

"Yllättäen" pitkin vuotta paljon aikaa kului taas agilityn parissa. Java nousi kolmosiin vuoden ensimmäisessä agilitykisassamme helmikuussa ja huhtikuussa meidät palkittiin TamSKin Vuoden 2009 mini agilitytulokas-tittelillä. Osallistuin Javan kanssa yhdeksään agilitykisaan ja saimme jopa yhden nollan kolmosista. Myös Nelen kanssa aloitin virallisissa kisaaminen kesäkuun alussa. Vuoden aikana osallistuimme kuudelle hyppyradalle ilman mainittavampaa menestystä. Juhannus kului (joko kohta voi sanoa "perinteisesti") Kaarinan Tuorlassa juhannuskisoissa, tosin tänä vuonna kisasimme vain yhtenä päivänä. Molempien koirien kanssa otin osaa myös M&M Cupiin Äetsässä, joka parin osakilpailun jälkeen jäi valitettavasti kesken.

Uusi juttu agilityrintamalla meille oli tänä vuonna Agirotu. Java osallistui Finnish Open-kisaan, joka oli samalla Javan vuoden viimeinen kisa ja Nele osallistui joukkuekisaan kiinanharjakoirien AgiHarjat-joukkueessa. Ihan putkeen eivät nämä karkelot menneet, mutta kivaa oli! Itse otin parin vuoden aktiivisen treenaamisen jälkeen tuntumaa myös harrastamisen toiseen puoleen ja kävin agilityn koulutusohjaajan peruskurssin. Lokakuusta alkaen olen vetänyt TamSKilla tiistaisin omaa ryhmää.

Kuitenkin tämän vuoden suurin juttu oli Javan polvileikkaus heinäkuussa. Agility ja muu harrastaminen loppui kuin seinään ja tilalle tuli toipumista sekä kuntoutusta. Oikeastaan koko leikkausta ja vajaata kuukautta sen jälkeen ei edes muistele mielellään sillä sen verran rankkaa aikaa se oli sekä koiralle että omistajalle. Tästä huolimatta olen silti tyytyväinen tekemääni päätökseen leikkauttaa molemmat polvet kerralla.

Muita mainitsemisen arvoisia juttuja tältä vuodelta on Joka Koiran Sprinttikisa kesäkuussa ja Nelen ensimmäinen tokokurssi syksyllä. Lisäksi koirat saivat tutustua fysioterapiaan ja koirahierontaan. Aikalailla vuosi sitten alkunsa sai myös pikkukoirafoorumi, jonka kautta ollaan tavattu mukavia koiraihmisiä.

Hyvää Joulua!

Kylmä!

Tänä aamuna lämpömittari näytti -32 astetta. Nyt on ihan liian kylmä!

Javalla päällä ToppaPomppa

Nelellä päällä HippieHoundin mittatilaustakki

Mitään toivoakaan ei ole nyt saada kaupasta koirille tossuja, joten apuun tuli vanhat fleecesormikkaat ja maalarinteippi. Tämä ratkaisu on pysynyt yllättävän hyvin koirien tassuissa ja selvästi auttaa, vaikka lenkit ovat vain lyhyitä pikapissatuksia.