Omatoimitreenit Takkulassa

Tiistaina oli piiiiitkästä aikaa agilityn omatoimitreenit. Varasin tunnin vuoron Takkulasta, joten ajelin koirien kanssa heti aamupäivästä Pirkkalaan. Valitettavasti keinu oli jo siirretty Hervannan kentälle, joten jouduin "tyytymään" kaikkiin muihin esteisiin. Toisaalta en varannut vuoroa niinkään Nelen vaan Tildan takia.

Tildan edellinen kerta agilitykentällä oli pentuagissa helmikuussa, joten hetki jos toinenkin on ehtinyt vierähtää tässä välissä. Aloitettiin heti pujottelulla: kuusi keppiä hihnassa. Pientä hakemista, mutta vikoilla toistoilla Tilda alkoi jo paikoitellen löytää oikeaa rytmiä. Tästä siirryttiin suoralle putkelle, joka oli aluksi vähän epäilyttävä, mutta pian Tilda tajusi, että tämä olikin kiva juttu. Sen jälkeen sujui jo mutkaputkikin.

Tildan taukojen aikana tein lyhyttä ratapätkää Nelen kanssa ja otettiin muutama kerta pujottelua. Pujottelun viimeiset välit ovat haastavia, kun Nele niin herkästi lopettaa liian aikaisin. Viime vuoden lopussa saatiin jo hyvää edistymistä tämän ongelman suhteen, mutta toki tauko ja harvoin tapahtuva harjoittelu ovat taas tehneet tehtävänsä.

Ihan uutena juttuna otin Tildan kanssa puomia. Ensin kokeilin perinteisellä tavalla, mutta siinä meno pysähtyi jo ylösmenokontaktille. Aloitettiin uudestaan, mutta tällä kertaa alasmenokontaktin luota ja siirryttiin hiljalleen puomia taaksepäin, kunnes Tilda teki puomin ylösmenokontaktin puolivälistä. Ehkä ensi kerralla menee jo koko este. Lopuksi tehtiin vielä hyvin lyhyt rata sisältäen kaksi hyppyä ja putken. Koko ajan Tilda oli todella reipas ja innoissaan. Jopa niin innoissaan, että esitteli taas javamaisia piirteitään huutamalla kentän reunassa sillä aikaa, kun tein Nelen kanssa. Tässä yksi harjoiteltava asia lisää: oman vuoron odottaminen.

Ehdottomasti täytyisi taas pian päästä treenaamaan ja tällä kertaa jonkinlaisen suunnitelman kanssa. Ilman suunnitelmaa sitä tekee vain satunnaisesti jotain, kun oikeasti voisi etukäteen vähän miettiä mikä olisi jatkon kannalta järkevää treenaamista.