Olemme nähneet Rusinaa nyt useammin sekä lenkeillä että agilitytreeneissä ja aluksi koirieni oli aina pakko aloittaa haukkumalla, koska täysin musta koira taisi jotenkin hämmentää niitä. Lenkeillä koirat kulkivat kuitenkin yhdessä ihan nätisti - eivät ottaneet kontaktia, mutta eivät rähisseetkään keskenään. Pikkuhiljaa omani ovat lämmenneet Rusinalle ja nyt varsinkin Nele on jo hyväksynyt Rusinan tutuksi koiraksi. Perjantaina lenkille lähtiessä tapahtui sekin ihme, ettei Java enää Rusinan nähtyään haukkunut, vaan pikkuisen jopa heilutti häntäänsä!
Nelen väistöliike
Nele edellä, Rusina perässä ja Lina takana
Lenkkeilimme Hallilan metsäpolkuja Lahdesjärven rantaan ja seurailimme rantaa mökkitielle, josta päästiinkin takaisin kotiin. Metsäpolut olivat sopivasti jäässä ja rannalla saimme nauttia ihanasta auringonpaisteesta. Hieman tuli harmiteltua, ettei mukaan tullut eväitä.
Matkalla piti ylittää pieni puro
Rannassa Lina innostui kiipeilemään veneen päällä, joka johti siihen, että Lina liukui venettä pitkin rantaveteen ja jään päälle, joka yllättäen kestikin Linan painon! Tässä vaiheessa itselleni tuli kiire houkutella Lina luokseni ennen suurempaa pelastusoperaatiota. Olin testannut jään "kantavuutta" heti, kun tulimme rantaan enkä uskonut, että se kestäisi koiria. Pitäisi kuitenkin muistaa koirien kanssa olla aina varovainen jäätyneiden vesistöjen lähellä, nopeastihan koirat ehtivät jäälle ja omanikin ovat sen verran kevyitä, ettei ohutkaan jää välttämättä hajoa alta ihan heti.
Hetki ennen liukumäkeä
Lopuksi on vielä aivan pakko hehkuttaa näitä uusia lenkkimaastoja! Metsäpolut ovat lähes kivenheiton päässä kotoa ja toisaalta valaistuja puisto- ja metsäteitä löytyy aivan läheltä. Enkä ole vielä edes ehtinyt tutkia koirien kanssa kaikkia mahdollisia reittejä, esimerkiksi Hervantaan olisi tarkoitus kävellä joku päivä kahville. ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti