Tampere KV

Lauantaina osallistuin Linan kanssa Tampereen KV-näyttelyyn. Kyseisessä näyttelyssä on aiemmin tullut käytyä turistina, nyt viimein pääsi kehään asti.

Ensimmäistä kertaa ongelmana oli huono sää, kun sekä perjantai-iltana että lauantaiaamuna satoi enemmän tai vähemmän vettä. Linan turkki kihartuu herkästi kastuessaan (ja menee muutenkin kamalaksi), joten ei auttanut muu kuin laittaa Linalle sadetakki päälle lenkin ajaksi ja toivoa, ettei monen tunnin työ turkin kanssa menisi aivan hukkaan. Pää ja häntä kihartuivat hieman, mutta muuten turkki pysyi hyvänä sateesta huolimatta.

Näyttely oli Pirkkahallilla ja olin paikalla hyvissä ajoin ennen narttujen vuoroa. Otin mukaan taas trimmauspöydän ja yllättävän näppärästi sen ja Linan sai kannettua kehän laidalle. Junnunarttuja oli paikalla kahdeksan. Lina oli sitä mieltä, että taivas tippuu kohta niskaan ja ensimmäisen kierroksen kulki ihan häntä alhaalla. Myöhemmin nosti häntäänsä hieman, mutta kovasti oli taas jännittyneen oloinen junnu kehässä (toisin kuin torstain näyttelytreeneissä, joissa Lina oli oikein reipas). Myös pöydällä Lina yritti pikkuisen väistää tuomaria.

Laatuarvosteluksi tuli EH (erittäin hyvä). Koska junnunartuista vain kaksi sai ERIn, kaikki EH:n saaneet pääsivät myös kilpailuluokkaan (jos ERIn saaneita on neljä tai enemmän, eivät EH:t mene enää kehään). Lopulta Lina sijoittui luokassaan neljänneksi. Tuomarina harjakoirilla oli Marjatta Pylvänäinen-Suorsa ja arvostelussa luki seuraavaa:

Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä luusto. Oikeapiirteinen pää. Hyvä kuonon muoto. Tummat hieman ulkonevat silmät. Hyvät korvat. Lyhyt kaula. Liikkeessä ylälinja saisi olla tasaisempi. Niukasti kulmautunut. Kovin ahtaat takaliikkeet, taka-askel jää kovin lyhyeksi. Hyvä karvanlaatu.

Jo ennen junnunarttujen vuoroa kävin shoppailemassa Linalle Isle of Dogs-sarjan N51 Heavy Management-hoitoaineen ja Re Qual-sarjan Re Silk-silkkitippoja, joissa on UV-suoja. Lisäksi ostin värittömiä kumilenkkejä ja Linalla olikin ensimmäistä kertaa kehässä etutukka kiinni. Luultavasti tulen vastaisuudessakin laittamaan sen kiinni, koska on paljon kivempi, että Linakin näkee eteensä. Kehän jälkeen piti ostaa vielä yksi asia:

Jep, meillä on nyt rattaat, jotka luonnollisesti sopivat väriltään trimmauspöytään. Aiemmin olin sitä mieltä, että omille koirille ei rattaita tule, kun niillä on omatkin jalat, mutta niin se mieli vain muuttui näyttelytungoksessa, jossa Linaa on pakko kantaa sylissä, ettei jää kärryjen, ihmisten, isojen koirien, jne. alle. Rattaissa Linan on myös turvallisempi viettää aikaa kuin trimmauspöydän päällä. Trimmauspöytää ei valitettavasti saa lastattua rattaiden kyytiin, joten pitää harjoitella yhden käden ohjaustekniikka. Ja onpahan naapureillakin taas jotain ihmeteltävää. :)