Sunnuntaina otin pitkästä aikaa lyhyen tokotreenin molempien koirien kanssa. Ensin treenasin Nelen kanssa ja Java sai odottaa makuuhuoneessa suljetun oven takana. Jo perjantain agilityssa olin huomannut, että Nele alkaa pikkuhiljaa ymmärtää maahan-käskyn ja tarjoaa oikeaa liikettä ilman ohjausta. Harjoittelimmekin lyhyesti istumista, maahanmenoa, paikalla pysymistä, sivulletuloa ja luoksetuloa. Nele on todella ahne ja herkkupalkka toimii mainiosti. Lelulla palkkaamista Nele ei oikein ymmärrä ja Javaan verrattuna Nelen "tapporavistelut" ovat lähinnä koomisia.
Javan kanssa otin 1 minuutin paikkamakuun, maahanmenon ja seisomisen liikkeestä, toko ja tavallisen luoksetulon ja pieniä seuraamisia. Sisällä harjoittelu rajoittaa aika paljon tekemistä, mutta tokoilu ulkona ei näin kylmällä huvita itseä eikä koiria. Toivottavasti viimeistään huhtikuussa alkaisi olla sellaiset ilmat, että pääsisi jo lähikentälle.
Viime kesänä kävin Javan kanssa kahdessa virallisessa tottelevaisuuskilpailussa, joista varsinkin Tampereen kisaan kohdistui melkoisia suorituspaineita. Kyseinen kisa meni todella huonosti ja oma motivaatio tokoa kohtaan alkoi hiipumaan. Lokakuusta asti olemme taukoilleet ohjatuista treeneistä ja itsenäisestä harjoittelusta. Ei ollenkaan huonompi idea, sillä kisapyörityksessä olin unohtaa sen tärkeimmän: kaiken harjoittelun täytyy olla kivaa. Ei pakotettua, vaan rentoa ja hyvällä fiiliksellä. Koira tekee innolla eikä paineistu liikaa. Jos itseä ärsyttää ja väsyttää, treenaaminen kannattaa unohtaa kokonaan.
Motivaationi ei ole vieläkään täysin palannut ja pelkästään vilkaisu tokon kisakalenteriin meinasi stressata liikaa. Onneksi meidän ei ole mikään pakko mennä kisaamaan, jos siltä tuntuu. Oikeastaan voisi olla parempi hankkia kisavarmuutta möllitokoista, jos niitä vain järjestettäisiin jossain lähellä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti