Menin radan Javan kanssa kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla A:n sijainti aiheutti ongelmia. Koska halli oli niin pieni, myös esteiden välimatkat olivat melko pienet ja kuvasta poiketen A:lle tultiin (liian) tiukassa kulmassa. Java kyllä pääsi molemmilla kerroilla ylös, mutta vauhti hiipui melkein liikaa ennen huippua. Olisi pitänyt ohjata A huomattavasti kauempaa, jotta vauhti olisi saatu kohdilleen. Toisella kerralla Java myös hyppäsi liian aikaisin A:lta pois ja otimme sen uudestaan kunnolla. Loppuratakaan ei mennyt ihan hyvin. Ensimmäisellä kerralla menin viimeisen esteen väärästä suunnasta. Syynä ihan se, etten ollut sisäistänyt radan loppuosaa riittävän hyvin. Toisella kerralla Java hyppäsi toiseksi viimeisen esteen kaksi kertaa, kun jälleen sekoilin ohjauksen kanssa.Suurin ongelma oli ehdottomasti Javan vaikeus irtautua minusta. Uusi paikka, uudet koirat ja ihmiset (jos vertaa treeniryhmäämme) olivat varmaan suurin syy. Toisaalta saattaa olla, että annoin käskyt taas aivan liian myöhään. Molemmat suorituksemme tuli nyt videoitua, joten niistä voin katsoa käskyjen antamista. Kuitenkin tuntui, että Java hakeutui jatkuvasti jalkani viereen, vaikka viikkotreeneissä irtautuminen on jo ollut ihan hyvällä mallilla.
Nelen kanssa en tietenkään ottanut rataa, vaan kokeilimme muutamaa pientä hyppyä, putkea ja keppejä. Putki oli aluksi Nelestä taas vähän pelottava ja tyttö hiipi sen läpi. Sen jälkeen taisi mieleen muistua, että tästä saikin namia, kun menee läpi ja Nele meni innokkaasti suoran ja käännetyn putken läpi. Olen varma, että Nelessä on potentiaalia agilityyn, mutta luulen, että esimerkiksi puomin ja A:n opettaminen Nelelle tulee olemaan haasteellista. Javaan verrattuna Nele ei ole niin itsenäinen ja rohkea, vaan pikemminkin arastelee uusia juttuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti