Pentu talossa

Otsikosta huolimatta oma lauma ei ole kasvanut, vaikka viime viikonloppuna ympärillä pyörikin neljä koiraa. Lähdin nimittäin perjantai-iltana pitkästä aikaa maaseudun rauhaan ja koirani pääsivät (mielestään varmasti joutuivat) tutustumaan siskolleni tulleeseen Rinne-pentuun. Rinne on 15-viikkoinen sekarotuinen, josta löytyy ainakin saksanpaimenkoiraa ja suomenlapinkoiraa. Mennään siis aivan eri kokoluokassa kuin omat koirani.

Koirieni suhtautuminen uuteen tulokkaaseen meni juuri kuten oletinkin. Tilannetta rauhoitti se, ettemme olleet omassa kodissa, vaan vanhempieni luona eikä koirien tarvinut olla 24/7 yhdessä. Java ja Nele tekivät pennulle hyvin selväksi, ettei lähelle kannata tulla ja muun ajan käyttäytyivät kuin uutta koiraa ei olisi olemassakaan. Tilda ei oikein tiennyt mitä mieltä olisi: Rinne oli mielenkiintoinen, mutta toisaalta vähän pelottava. Rinne ottikin koiristani eniten kontaktia Tildaan, kun ei heti saanut häätöä kauemmaksi. Pientä leikkiyritelmää oli nähtävissä, joka usein meni sisällä Tildan osalta haukkumiseksi. Ulkona vanhemmat koirat sietivät pentua paremmin ja kävimme parilla pidemmällä metsälenkillä yhdessä (Java tosin joutui jättämään nämä välistä).

Rinne kokeilee onneaan, Nele ei arvosta yritystä

Isot edellä, pieni perässä

cPL normaali

Sain maanantaina kuulla Javan haimatulehdustestin tuloksen.

"Javan cPL-haimatulehdusarvo oli nyt täysin normaali 87 (normaalia alle 200, 200-400 rajatapaus, yli 400 selkeä haimatulehdus).

Javan haimatulehdus on parantunut, eikä kyseessä ole kroonistunut piilevä muoto. Vältetään jatkossa rasvaisia ruokia ja tiedostetaan että joskus haimatulehdus saattaa elämän myötä uusia (oireina oksentelu, ripulia ja etvatsan kipuilu). Tärkeintä ennaltaehkäisyssä on matalarasvainen ruokavalio."

Java voi selvästi paremmin kuin alkuvuodesta, mutta painoa pitäisi saada lisää ja toisaalta lenkkeillessä huomaa, ettei Java jaksa enää samaan tapaan. Ehkä energiaa on vähärasvaisen ruuan takia liian vähän, ehkä ikä painaa jo tassuissa.

Tildan toipilasaika ohi ja Javan haimakontrolli

Nyt on kulunut kaksi viikkoa Tildan sterilisaatiosta ja sairasloma on ohi! Harmillisesti allekirjoittanut joutuu taas kahdeksan päivän työputkeen, mutta otettiin kaikki ilo irti edes tästä yhdestä vapaapäivästä ilman toipilaita. Tildan haava on parantunut hyvin ja vauhtia on riittänyt välillä vähän liiankin kanssa. Kaikki lenkit ollaan tehty ohjeen mukaisesti hihnassa ja oikeastaan vasta eilen tein kunnolla pidemmän lenkin Javan ja Tildan kanssa. Ihanaa, kun koko tämä sterilisaatioprojekti on nyt ohi ja voidaan keskittyä taas normaaliin elämään.

Kaksi viikkoa leikkauksesta

Myös Java kävi tänään haimatulehduksen kontrollissa ja samalla mahalaukulle tehtiin varjoainekuvaus. En oikein tiennyt mitä odottaa, kun Javan vointi on tuntunut niin vaihtelevalta. Välillä leikkii innoissaan lelulla ja välillä lenkkeily ei kiinnostaisi pätkääkään. Ennen eläinlääkärin tapaamista käytiin taas vaa'alla, joka näytti samaa lukemaa kuin viimeksi: 3,8 kg. Kovin on koiruus laiha... Eläinlääkäri tutki Javan läpi ja totesi kaiken olevan hyvin (ei kuumetta, ei aristanut vatsaa). Java otettiin verinäyte, joka lähetetään Saksaan tutkittavaksi ja siitä selviää tarkemmin mikä on haiman tilanne tällä hetkellä. Tulokset kuulen todennäköisesti alkuviikosta.

"Javalta otettiin vatsaontelosta röntgenkuvat. Mahalaukku normaalikokoinen, suolistossa ei poikkeavaa. Maksan koko normaali. Selkäranka siisti. Java sai varjoainetta suun kautta piirtämään mahalaukun seinämä tarkemmin, mahalaukussa ei todettu poikkeavaa, ei massamaisia muutoksia, paksuuntuma on ollut todennäköisesti mahakatarria."

Sain ohjeeksi jatkaa Antepsin-lääkkeen antamista iltaisin kolmen kuukauden ajan. Ruokavalio pysyy yhä samana eli vähärasvaista ruokaa ja tavoitteena saada Javan paino hieman nousemaan. Katsotaan miten onnistuu, kun työpäivät vain pitenevät entisestään enkä mitenkään pysty nostamaan ruokintakertoja kolmeen päivässä. Muuhun jatkohoitoon eläinlääkäri palaa, kun saa haimatestin tulokset.

Kolme viikkoa ollaan nyt enemmän tai vähemmän vain oltu ja on pakko antaa tunnustusta koirille siitä miten hienosti ne ovat kestäneet. Java on tuntunut olevan tyytyväinen lyhyisiin ulkoiluihin Tildan kanssa ja Tildakin hyväksyi kohtalonsa. Nele joutui ainoana terveenä koirana kaiken tämän sijaiskärsijäksi ja sai myös tyytyä lyhyisiin lenkkeihin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Viime lauantaina kävin Nelen kanssa kahdestaan ulkoilemassa metsässä vajaan parin tunnin ajan ja Nele oli aivan täysin poikki reissun jälkeen. Huomaa, että toipilasajalla on ollut vaikutuksensa koirien kuntoon ja Nelen kohdalla myös painoon (voisikohan ylimääräiset siirtää Javalle).

Taluttaja ja koira kuin kaksi marjaa

Yksinolojen suhteen pelkäsin koirien haukkuvan ylimääräistä energiaansa pitkien poissaolojeni ajan, mutta ihmeen hyvin näistäkin ollaan selvitty. Java nukkuu nykyisin makuuhuoneessa suljetun oven takana, sillä Tilda (kuten aikanaan Linakin) alkaa herkästi kiusaamaan Javaa murisemalla ja haukkumalla, jotta saisi Javan siirtymään pois paikaltaan. Ja Java antaa periksi, joka entisestään lisää Tildan intoa kiusata Javaa. Nelelle ei Tilda (eikä aikanaan Linakaan) tee tätä, sillä Nele ei anna komennella itseään, vaan antaa äkäisen palautteen nuoremmalleen. Javan siirtyminen makuuhuoneeseen on hillinnyt Tildankin haukkumista, mutta selvästi nauhoituksissa huomaa, että jossain vaiheessa pikkukoira vain kyllästyy yksinolemiseen ja haluaisi jotain tekemistä. Onhan se yhdeksän-kymmenen tuntia liikaa kenelle tahansa, mutta vielä pitäisi koirien ja itseni kestää kuukauden päivät. Sen jälkeen toivottavasti työpäivieni pituus lyhenee, vaikka sesonki käynnistyykin täydellä teholla.

Tänään vihdoinkin metsälenkki ilman talutushihnoja

Tilda steriloitiin

Viime keskiviikkona vein Tildan sterilisaatioon. Tämä toimenpide on ollut suunnitelmissa jo Tildan lokakuisista juoksuista asti ja eläinlääkäriaikakin varattiin reilu kuukausi sitten.

Sterilisaatio tehtiin tähystyksenä Animagissa ja pyysin, että he samalla vilkaisevat myös Tildan tassun tilannetta. Tassu oli pientä turvotusta lukuun ottamatta kunnossa ja ohjeeksi sain syöttää aiemmin määrätyn antibioottikuurin loppuun. Tilda vietti eläinlääkärissä yhteensä kolmisen tuntia ennen kuin sain soiton hakea pikkuneiti kotiin.

Olen kuullut tähystysmenetelmästä paljon hyvää ja halusin kokeilla sitä nyt Tildan kanssa, varsinkin kun en itse juurikaan olisi vahtimassa koiria kotona toipilasaikana. Sterilisaatio meni Tildan osalta kaikin puolin hyvin eikä kohdussa tai munasarjoissa todettu mitään poikkeavaa. Haavat suljettiin sulavalla tikillä ja 7-10 päivää täytyy käyttää kauluria. Kipulääkettä tuli antaa vain 2-3 päivää, tosin itse annoin neljä päivää. Lenkkeily on parin viikon ajan rauhallista hihnakävelyä, sen jälkeen voinee palata takaisin normaaliin.

Haavat leikkauspäivänä

Keskiviikkoillan Tilda vain nukkui. En edes yrittänyt viedä pikkuneitiä ulos asioilleen, kun vaikutti sen verran väsyneeltä. Ulos mentiin vasta torstaiaamuna ja silloin Tilda onneksi kävikin heti pissalla. Aluksi lenkit olivat lyhyitä käyntejä kerrostalon takapihalla ja pieni lenkki edestakaisin läheiselle tielle, mutta pikkuhiljaa matka piteni lähistön lyhyisiin ympyrälenkkeihin. Ulkona Tilda menee välillä vähän liiankin reippaasti, mutta tätä se on ollut jokaisen koiran kanssa sterilisaation jälkeen: minä yritän hidastaa ja koira kiskoo innolla eteenpäin. Pitkät työpäivät ovat varmistaneet sen, että myös Java ja Nele ovat joutuneet tyytymään paljon normaalia lyhyempiin lenkkeihin. Toisaalta äitini saapui perjantaina vahtimaan koiria viiden päivän ajaksi, joten yksin koirat eivät ole joutuneet olemaan. Tämä järjestely mahdollisti Javan ruokkimisen kolme kertaa päivässä sopivilla aikaväleillä ja on harmillista, etten itse pysty nyt millään toteuttamaan samaa (pitäisi olla ruokinta-automaatti, joka napsahtaisi päälle tiettynä kellonaikana).

Kyljistä leikattiin karvat pois isolta alueelta

Kolme päivää leikkauksesta

Nyt sterilisaatiosta on viikko. Haavat ovat parantuneet hyvin ja kaulurin ajattelin jättää pois perjantai-iltana. Oli aivan itsestäänselvyys steriloida Tilda heti, kun mahdollista ja kävi erittäin hyvä tuuri, että se mahdollisuus tarjoutui näin pian! Nyt kesä ja koko loppuelämä voidaan viettää ilman minkäänlaisia juoksumurheita. Olen aina ollut sitä mieltä, että jalostukseen käyttämättömät koirat pitäisi leikkauttaa ja Linan kohtalo vain vahvisti mielipidettäni entisestään. Liian pitkään tuli silloin laitettua asioita juoksujen alkamisen tai loppumisen tai välikauden piikkiin. Enää en tee sitä virhettä yhdenkään koiran kanssa.

Viikko leikkauksesta

Tähystyssterilisaatio Animagissa maksoi 603 euroa, puolet enemmän kuin Nelen perinteinen sterilisaatio Hakametsässä vuonna 2009.

Tildan kipeä tassu ja Javan hammaskontrolli

Niinhän siinä kävi, ettei Tildan tassuvaivasta selvitty ilman eläinlääkärireissua. Otin koirien kanssa rennosti viime tiistaihin asti ja kun Tilda vaikutti olevan ok, lähdimme iltapäivällä jäälle. Mukaan pääsivät Nele ja Tilda, Java sai taas jäädä kotiin lepäämään. Koirat ottivat jäälenkistä kaiken irti ja Tilda varsinkin juoksi innoissaan kaiken tuulen mukana lentävän perässä.

Lassinlinna-saari

Nele fiksuna tyttönä meni kallion viereen suojaan tuulelta

Keskiviikkoaamuna Tilda ontui ja oli selvästi kipeä. Aamulla ei juurikaan halunnut astua tassulla eikä halunnut, että siihen kosketaan. Tassusta ei kuitenkaan tullut verta. Aamulenkillä kannoin Tildan asioilleen ja sen jälkeen Tilda matkasi sylikyydillä, kun muut koirat kävelivät pikkulenkin. Tildasta huomasi hyvin, että pikkuneiti on kipeä, kun aamupalan jälkeen katosi heti nukkumaan eikä vastaanotto työpäiväni jälkeen ollut ollenkaan niin riemuisa kuin yleensä. Aluksi ajattelin viedä Tildan näytille torstaiaamuna Hakametsään samalla, kun Java käy hammaskontrollissa. Tämä ei kuitenkaan Hakametsälle käynyt eikä Reviiristäkään löytynyt itselleni sopivia vapaita aikoja. Lopulta päädyin soittamaan Univetiin, johon saimme ilta-ajan jo samalle päivälle.

"Tildalla on oikean etutassun 2. varpaan kynsivalli tulehtunut. Varvas on turvoksissa ja punottava, sekä kosketusarka. Kynsi vaikuttaisi olevan kiinni napakasti, mutta kynsivallissa on vanhaa verta."

"Yleistutkimus on muuten normaali. Syke 120/min, normaalit sydänäänet. -- Hammaskiveä ja ientulehdusta etenkin yläleuan väliposkihampaiden alueella (p2-p3) ja p3 rotatoitunut eli on poikittain. Suosittelen hammaskivenpoistoa kevään aikana ja hammastarkastusta."

Eläinlääkärissä Tildan varpaasta leikattiin karvat pois ja se puhdistettiin. Pikkuneiti sai antibiootti- ja kipulääkekuurin. Tassua on myös pitänyt puhdistaa Betadinella, käyttää ulkona tossua ja sisällä kauluria. Kauluria en ole käyttänyt koirilla ikuisuuksiin ja se oli saanut hieman uuden muodon säilytyspaikassaan. Hyvin Tilda on kuitenkin sietänyt hieman vinoa kauluria ja nukkunut yöt kiltisti se päässä. Työpäivien aikana sen sijaan on kuulunut välillä surullista vinkumista. Sinänsä on hyvä, että Tilda joutui nyt totuttelemaan kauluriin, ettei se tule yllätyksenä sterilisaation jälkeen. Kotona ollessani pidin kuitenkin Tildalla tassussa sukkaa, mukavampi koiralle niin.

Kuvattu eläinlääkärikäynnin jälkeen

Tämän viikon maanantai-iltaan asti jatkettiin näin, kunnes Tildan tossu putosi iltalenkillä ja jäi sille tielleen. Kynsi vaikuttaa parantuneen hyvin eikä Tilda ole kiinnostunut tassustaan, joten kauluri saa jäädä hetkeksi sivuun.

Torstaiaamuna oli Javan vuoro lähteä liikenteeseen, kun suuntasimme Hakametsään maksuttomaan hammaskontrolliin. Ennen eläinlääkärin tapaamista Java kävi vaa'alla, joka näytti enää 3,8 kiloa! Pudotusta kahden viikon takaisesta oli 300 g. Aluksi lääkäri vilkaisi Javan suuhun ja totesi sen näyttävän hyvältä. Nyt on taas lupa syödä normaalisti kovia nappuloita ja lelukorinkin sai ottaa pois kaapin päältä. Painon laskeminen sen sijaan huolestutti myös eläinlääkäriä, joka tosin tarkoittaa Javalle eräänlaista onnenpäivää: lupa syödä niin paljon kuin haluaa. Enemmän ruokaa, useammin ruokaa. Javan ruokahalu on koko ajan pysynyt hyvänä ja kaikki kuppiin laitettu katoaa nopeasti. Normaalin ruoan oheen sain luvan antaa Javalle myös Nutri-plus geeliä tuomaan lisäenergiaa. Lisäksi Tildan eläinlääkärireissulla ostin kokeeksi Gastro-Intestinal Low Fat-märkäruokaa, joka sai kaikki koirat innostumaan eikä onneksi sekoittanut kenenkään vatsaa, vaikka en yleensä syötä purkkiruokia.

Kerroin eläinlääkärille Javan mahdollisesta kipuilusta (nuolee ja puree aina välillä tassujaan eikä lenkkeily vieläkään oikein innosta) ja sain luvan jatkaa Litalginin antamista. Hän myös epäili, että Javan haimatulehdus saattaisi olla krooninen, kun ongelmia esimerkiksi liikkumisen kanssa on ollut pidempään. Parin viikon jälkeen selvinnee tarkemmin missä tällä hetkellä mennään, kun on vuorossa haimatulehduksen kontrollikäynti ja vatsan varjoainekuvaus.

Nyt noin viikon ajan kaikkien koirien lenkit ovat aiempaan verrattuna olleet lyhyitä ja vaikka sivuoireita on nähtävissä (raivokas leikkiminen ja lelujen ravistelu), ovat koirat selvinneet yllättävän hyvin. Itse olen ollut koko tämän ajan töissä, joten yksinoloja on tullut reilusta kuudesta tunnissa yhdeksään. Olisin luullut, että harjakoirat alkavat kiipeillä pitkin seiniä, mutta onneksi tyypit ovat sopeutuneet tilanteeseen. Java ei ole edes halunnut yhtään pidempiä lenkkejä ja Neleä olen välillä vienyt erikseen lähimetsään juoksemaan vapaana. Tilda selvästi haluaisi purkaa energiaansa ulkona, mutta on joutunut tyytymään hihnalenkkeihin.

Lyhyeksi trimmatut

Kaikki koirat pääsivät jälleen trimmauskoneen käsittelyyn, kun turkit alkoivat takkuuntua. Sinänsä en olisi halunnut trimmata koiria vielä näin aikaisin, vaan vasta joskus maaliskuun puolella, mutta vaihtoehtoja ei juurikaan ollut.

Ensimmäisenä turkistaan luopui Tilda. Luultavasti Tilda vaihtaa tällä hetkellä pentuturkkiaan, sillä turkki oli todella pahassa takussa, vaikka edellisestä harjauskerrasta ei ollut pitkä aika. Jouduinkin ajamaan ja saksimaan Tildan lähes nakumalliin, kun turkki oli huopaantunut melkein ihoon asti. Trimmauksesta lähtien Tilda onkin ollut ulkona lähes aina mantteli päällä ja pari kertaa puin pikkuneidille Javan vanhan haalarin, joka tosin teki kamalat huopatakut Tildan tassuihin. Nyt Tilda on kasvatellut turkkiaan takaisin kohta jo kuukauden päivät, mutta voi olla, että joudun pitämään turkin kuitenkin hyvin lyhyenä tämän pahimman takkukauden ajan.

Seuraavaksi käsittelyyni pääsi Java, jolle oli kasvanut jo yllättävän pitkä turkki. Javan turkki on pysynyt talven ajan suhteellisen takuttomana, mutta iän, lääkityksen tai molempien seurauksena turkki on selvästi harventunut ja iho tulee nopeasti näkyviin. Tämän huomaa varsinkin pesun aikana. Java myös palelee koirista eniten ja manttelien käyttö alkoi näkyä takkuina siellä täällä, joten ajelin turkin pois 13 mm leikkuukammalla ennen eläinlääkärireissuamme.

Viimeisenä turkkinsa menetti Nele, jonka kohdalla jouduin hetken jo miettimään, että ajanko turkkiaan ollenkaan pois. Nelen turkki on ollut koko talven todella hyvässä kunnossa eikä siinä ole ollut erityisemmin takkuja ja ne muutamat harvatkin on saanut helposti kammattua pois. Nele olisi ihastuttava pitkällä turkilla, mutta toisaalta pitkän turkin hoitamiseen menee aikaa, jota juuri nyt ei ole. Nele myös rakastaa metsässä juoksemista ja olisi sääli, jos metsälenkit menisivät risujen nyppimiseen turkista, jolla koira ei lopultakaan tee mitään, kun näyttelyihin ei olla menossa. Helpomman elämän takia ajelin myös Nelen turkin 13 mm leikkuukammalla.