Tildan toipilasaika ohi ja Javan haimakontrolli

Nyt on kulunut kaksi viikkoa Tildan sterilisaatiosta ja sairasloma on ohi! Harmillisesti allekirjoittanut joutuu taas kahdeksan päivän työputkeen, mutta otettiin kaikki ilo irti edes tästä yhdestä vapaapäivästä ilman toipilaita. Tildan haava on parantunut hyvin ja vauhtia on riittänyt välillä vähän liiankin kanssa. Kaikki lenkit ollaan tehty ohjeen mukaisesti hihnassa ja oikeastaan vasta eilen tein kunnolla pidemmän lenkin Javan ja Tildan kanssa. Ihanaa, kun koko tämä sterilisaatioprojekti on nyt ohi ja voidaan keskittyä taas normaaliin elämään.

Kaksi viikkoa leikkauksesta

Myös Java kävi tänään haimatulehduksen kontrollissa ja samalla mahalaukulle tehtiin varjoainekuvaus. En oikein tiennyt mitä odottaa, kun Javan vointi on tuntunut niin vaihtelevalta. Välillä leikkii innoissaan lelulla ja välillä lenkkeily ei kiinnostaisi pätkääkään. Ennen eläinlääkärin tapaamista käytiin taas vaa'alla, joka näytti samaa lukemaa kuin viimeksi: 3,8 kg. Kovin on koiruus laiha... Eläinlääkäri tutki Javan läpi ja totesi kaiken olevan hyvin (ei kuumetta, ei aristanut vatsaa). Java otettiin verinäyte, joka lähetetään Saksaan tutkittavaksi ja siitä selviää tarkemmin mikä on haiman tilanne tällä hetkellä. Tulokset kuulen todennäköisesti alkuviikosta.

"Javalta otettiin vatsaontelosta röntgenkuvat. Mahalaukku normaalikokoinen, suolistossa ei poikkeavaa. Maksan koko normaali. Selkäranka siisti. Java sai varjoainetta suun kautta piirtämään mahalaukun seinämä tarkemmin, mahalaukussa ei todettu poikkeavaa, ei massamaisia muutoksia, paksuuntuma on ollut todennäköisesti mahakatarria."

Sain ohjeeksi jatkaa Antepsin-lääkkeen antamista iltaisin kolmen kuukauden ajan. Ruokavalio pysyy yhä samana eli vähärasvaista ruokaa ja tavoitteena saada Javan paino hieman nousemaan. Katsotaan miten onnistuu, kun työpäivät vain pitenevät entisestään enkä mitenkään pysty nostamaan ruokintakertoja kolmeen päivässä. Muuhun jatkohoitoon eläinlääkäri palaa, kun saa haimatestin tulokset.

Kolme viikkoa ollaan nyt enemmän tai vähemmän vain oltu ja on pakko antaa tunnustusta koirille siitä miten hienosti ne ovat kestäneet. Java on tuntunut olevan tyytyväinen lyhyisiin ulkoiluihin Tildan kanssa ja Tildakin hyväksyi kohtalonsa. Nele joutui ainoana terveenä koirana kaiken tämän sijaiskärsijäksi ja sai myös tyytyä lyhyisiin lenkkeihin muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Viime lauantaina kävin Nelen kanssa kahdestaan ulkoilemassa metsässä vajaan parin tunnin ajan ja Nele oli aivan täysin poikki reissun jälkeen. Huomaa, että toipilasajalla on ollut vaikutuksensa koirien kuntoon ja Nelen kohdalla myös painoon (voisikohan ylimääräiset siirtää Javalle).

Taluttaja ja koira kuin kaksi marjaa

Yksinolojen suhteen pelkäsin koirien haukkuvan ylimääräistä energiaansa pitkien poissaolojeni ajan, mutta ihmeen hyvin näistäkin ollaan selvitty. Java nukkuu nykyisin makuuhuoneessa suljetun oven takana, sillä Tilda (kuten aikanaan Linakin) alkaa herkästi kiusaamaan Javaa murisemalla ja haukkumalla, jotta saisi Javan siirtymään pois paikaltaan. Ja Java antaa periksi, joka entisestään lisää Tildan intoa kiusata Javaa. Nelelle ei Tilda (eikä aikanaan Linakaan) tee tätä, sillä Nele ei anna komennella itseään, vaan antaa äkäisen palautteen nuoremmalleen. Javan siirtyminen makuuhuoneeseen on hillinnyt Tildankin haukkumista, mutta selvästi nauhoituksissa huomaa, että jossain vaiheessa pikkukoira vain kyllästyy yksinolemiseen ja haluaisi jotain tekemistä. Onhan se yhdeksän-kymmenen tuntia liikaa kenelle tahansa, mutta vielä pitäisi koirien ja itseni kestää kuukauden päivät. Sen jälkeen toivottavasti työpäivieni pituus lyhenee, vaikka sesonki käynnistyykin täydellä teholla.

Tänään vihdoinkin metsälenkki ilman talutushihnoja