Kankaanpää RN

Viikko sitten sunnuntaina (tarkalleen ottaen 22.4.) osallistuin Linan kanssa ensimmäistä kertaa viralliseen näyttelyyn. Kyseessä oli Kankaanpään ryhmänäyttely ja tuomarina Tanya Ahlman-Stockmari.

Lähdin Kankaanpäähän jo perjantaina töiden jälkeen ja pakatessa ymmärsin miksi on helpompaa, jos koiran voi valmistella näyttelyyn kotona: jouduin ottamaan mukaan pesuaineet, kammat + harjat, turbokuivaimen, trimmauspöydän ja näyttelytarvikkeet koiralle sekä itselleni. Lina vaihtaa parhaillaan pentukarvaansa pois ja lauantai-illan suurin homma olikin avata kaikki huopatakut. Viikon pesuväli on tällä hetkellä ihan liian pitkä! Pesu noin neljän päivän välein voisi pitää turkin suht takuttomana, mutta ainoa "pieni" ongelma on vain ajan löytäminen jatkuvaan koiran pesemiseen. Pesuaineetkaan eivät välttämättä ole parhaat mahdolliset, mutta nykyisillä mennään ainakin Tampere KV:hen asti.

Junnunarttuja oli Linan lisäksi paikalla neljä. Lina esiintyi suurimmaksi osaksi hyvin ja liikkeessä häntä oli pystyssä. Tuomari kävi koirat melko nopeasti läpi ja Lina antoi onneksi hyvin tutkia itseään. Suurimmat miinukset tulevatkin koiran esittäjälle eli allekirjoittaneelle, sillä asettelin Linan taas huonosti seisomaan maassa. Pitäisi varmaan harjoitella enemmän, kun nytkin mentiin kehään oikeastaan täysin ilman treeniä.

 Häntä pystyssä, kuva: Markku Vaitinen

 Odotellaan omaa vuoroa

 Seisottaminen ei ihan onnistunut...

Lina sai laatuarvostelun ERI (erinomainen), SA:n (sertifikaatin arvoinen) ja sijoittui luokassaan kolmanneksi. SA tarkoitti, että päästiin myös paras narttu-kehään, joka sinänsä oli turha käynti, kun meidät käteltiin lähes samantien pois. Arvostelu oli iloinen yllätys, varsinkin turkin osalta:

Oikea koko ja mittasuhteet, hyvä pää ja ilme. Vielä kapea ja kehittymätön edestä. Kokoon sopiva runko ja raajaluusto. Runsas hyvin hoidettu karvapeite. Hyvä häntä. Liikkuu hyvin. Oikea ylälinja liikkeessä.

Ei ollenkaan huonompi näyttelydebyytti! Näyttelyssä minulla oli mukana Turusta ostamani trimmauspöytä, joka oli todella kätevä. Seuraavaksi ostoslistalla on Linalle rattaat, jotta saa koiran ja tavarat näyttelytungoksessa ehjänä kehän laidalle. Myös mahdollisimman huomaamaton, valkoinen pinni tai vastaava pitäisi hankkia Linalle, etteivät karvat menisi niin paljon silmien eteen.

Seuraava näyttely on jo parin viikon päästä, kun suunnataan Tampere KV:hen.

Elina Jänesniemen agilitykoulutus

Blogi on viime aikoina kärsinyt luvattoman pitkistä päivitystauoista enkä valitettavasti voi luvata, että tilanteeseen tulisi muutos. Allekirjoittaneen lomailu nimittäin päättyi viime viikolla ja edessä on aluksi noin kymmenen viikon työharjoittelu, joka jatkuu kesätöinä mahdollisesti elokuun puoliväliin asti. Näin ollen koko kesä menee pitkästä aikaa töiden merkeissä eikä tietokoneen ääressä ehdi niin paljon istuskella. Ja kuka haluaisikaan istua, ellei sitten tiedossa ole poikkeuksellisen sateinen kesä... Koirille tämä kaikki tarkoittaa paljon yksinoloa ja pitää taas muistaa välillä laittaa nauhoitus päälle työpäivän ajaksi. Toivottavasti mitään ongelmia ei kuitenkaan tulisi.

Pääsiäisloma sujui pitkälti oleskellessa, paitsi lauantaina, jolloin osallistuin Nelen kanssa Tappien järjestämään Elina Jänesniemen koulutukseen. Jokseenkin hassua oli olla Nelen kanssa kakkoset-kolmoset ryhmässä, jossa oli oikeasti hyviä koirakoita. Radalla oli vaatimattomasti 40 estettä, joista Nelen kanssa pääsin esteelle 18 asti. Ennen tarkempia huomioita pientä fiilistelyä koulutuksesta (videosta kiitokset Tainalle ja Tytille):



Heti radalle mennessä Elina kysyi missä vaiheessa aion palkita Nelen. Tavoitteena ei todellakaan ollut tehdä koko rataa kerralla, vaan osissa ja lisäksi teimme osuutemme 2 x 10 min pätkissä. Loppuvaiheessa huomasi, että Nele alkoi selvästi väsähtää, joten vaikka 20 min tuntuu lyhyeltä ajalta, oli se meille juuri riittävästi. Koulutuksesta jäi mieleen:

- Koiraa pitää ohjata niin, että ylimääräiset tässä/täällä-käskyt voi jättää pois (haltuunotot asia erikseen).
- Nele liikkuu huomattavasti nopeammin, kun itse etenen koiran edellä ja "vedän" perässäni.
- Namilla palkitessa selkä kohti koiraa ja juostaan poispäin (vrt. seistään paikallaan ja katsotaan koiraan).
- Opettele putkijarrutus: sihinä / koiran nimi, alkeisopetuksessa ei vielä liikettä. Putkijarrutusta kokeiltaessa Nele tuli putkesta huomattavasti tiukemmalla käännöksellä.
- Leiki koirien kanssa motivaatioleikkiä (yksi-kaksi-kolme).

Lyhyt video Nelen osuudesta (kaksi erillistä pätkää):



Tästäkään koulutuksesta ei ole mitään huonoa sanottavaa, päinvastoin! Kouluttaja kehui Neleäkin, joka oli kuulema nopea rotuisekseen. :)

Nele 4v

Koirista ensimmäisenä juhlii Nele, jolle tuli tänään täyteen neljä vuotta.

Muutama päivä sitten leikkasin Nelelle kesäturkin. En todellakaan leikannut turkkia niin lyhyeksi kuin viimeksi ja jos turkki pysyy suht takuttomana, pysytään tässä pituudessa:

Virikkeitä luolastossa

Viikko sitten lauantaina kävin Javan kanssa tutustumassa virikeluolastoon Vantaalla. Kyseessä oli Tappien järjestämä lajiin tutustuminen, joka vaikutti juuri Javalle sopivalta jutulta. Suuri Metsästäjä ei kuitenkaan innostunut luolastosta ja sen hajuista niin paljon kuin etukäteen ajattelin, vaan alkuhämmennyksen jälkeen Java keskittyi lähinnä etsimään luolastoon heitettyjä nameja.

 Luolasto kulkee hallin seinien vierellä

 Javan parina luolastoon tutustui Penny - tässä ihmetellään yhdessä mihin Java meni

Java ei aina ollut ihan varma mihin pitikään mennä

Kotimatkalla ja vielä kotonakin Java lähinnä nukkui. Vaikka luolastoon tutustuminen kesti vain 25 min, se onnistui väsyttämään koiran tehokkaasti. Virikeluolastoon tutustuminen oli kokemuksena hauska, mutta en usko, että sinne tulee välttämättä lähdettyä uudestaan (voisiko joku perustaa Tampereelle tällaisen?).

Kausittaista

Koirien kouluttaminen tuntuu olevan melko kausittaista - ainakin omalla kohdalla. Alkuvuonna kouluttamismotivaatio on aina huipussaan, kun tekee vuoden tavoitteet ja alkaa innokkaasti toteuttaa niitä. Sitten innostus pikkuhiljaa hiipuu, kunnes ollaan tilanteessa, jossa ei ole hetkeen tehty mitään. Näin kävi viime vuonnakin. Tämän ikävän faktan tiedostamisen jälkeen jaksaa taas hetken treenata ja kouluttaa kevään innostamana, mutta viimeistään kesän helteet väsyttävät ja päivät käytetään auringossa makailuun. Syksyllä alkaa usein uudet kuviot ja kesän jälkeen on taas energiaa treenaamiseen, kunnes pimeys, märkyys ja loska masentavat eikä huvita tehdä mitään. Sitten ollaankin jo joulussa, joka on perinteisesti koirille lomaa ja itselle nykyään yksi sesonkiaika olla töissä, joten se siitä kouluttamisesta silloinkaan. Ja niin kierros alkaa alusta.

Ylläoleva on pitkähkö johdatus siihen mitä olen viime aikoina tehnyt koirien kanssa. En mitään! Tällä viikolla ohjatut agilitytreenitkin jäivät välistä, kun kouluttaja sairastui.

Viime viikolla Nele sentään esitti parhaita puoliaan maanantain treeneissä. Kakkosiin nouseminen antoi itselleni varmuutta siitä, ettei me nyt ihan huonoja ollakaan ja osasin luottaa paljon paremmin Nelen osaamiseen, joka näkyi heti siinä, että koira todella osasi. Pitäisi jotenkin psyykata itsensä uskomaan Neleen eikä aina ensimmäisenä epäillä, ettei Nele osaa tai ei suostu menemään. Tarvitsen enemmän sellaista asennetta kuin Javankin kanssa, jolloin mennään eikä ihmetellä osataanko vai ei. Viikko sitten kävin myös hieman omatoimitreenaamassa Tallilla. Otin hyppytekniikkaa sekä Linan että Nelen kanssa. Nele teki perussarjan rimoilla ja se meni oikein hyvin. Linan kanssa tein myös perussarjan, mutta rimojen tilalla oli ponnarit. Ensimmäisellä yrityksellä Lina teki megaloikan kahden viimeisen ponnarin yli, joten viimeinen ponnari otettiin pois ja siirrettiin palkka sen tilalle. Seuraavat kaksi yritystä menivät paremmin eikä Lina tehnyt enää pitkiä loikkia, mutta pientä rapinaa hyppyjen aikana kuuluu. Ensi kerralla pitää videoida harjoitukset tarkemmin (suurempi muistikorttikin auttaisi asiaan...), jotta näkisi paremmin varsinkin Linan hyppytyylin.

Kauhukolmikko laavulla

Java trimmauksessa

Yksi kevään merkki on koirien turkin lyhentyminen. Tänä vuonna leikkasin Javalle kesäturkin noin viikkoa aiemmin kuin viime vuonna. Sunnuntaina oli Javan ja Linan pesupäivä ja koska Javan turkki oli melkoisen takussa, päätin samalla trimmata sen lyhyemmäksi. Käytin 13 mm leikkuukampaa, kun ei kuitenkaan vielä olla kesän lämpötiloissa. Allaolevat kuvat on otettu sunnuntaina Javan pesun ja trimmin jälkeen, mutta ennen kuin Lina ehti kylpyyn (ja turkki todella on sen näköinenkin!). Kaikki kuvat on ottanut Tytti Käyhkö.

 Java, Jana ja the hanska

 Häikäisee

 Kiinanharjakoirat ovat aina luonteeltaan iloisia - not

Maata näkyvissä

Linan väistöliike

Sentään toinen tulee kutsuttaessa luokse

Nelen turkkia en varmaankaan lyhennä niin paljon kuin viimeksi, koska Nele näytti silloin yksinkertaisesti rumalta. Voisin kuitenkin keventää turkkia seuraavan pesun yhteydessä ohennussaksilla. Lina nimittäin tuntuu aloittaneen jonkinlaisen takkukauden ja itseäni helpottaisi paljon, jos pestäviä koiria olisi vain yksi.