Tampereen ensilumi
Viime torstaille olin varannut Tildalle hieronta-ajan Nekalan Koirakuntosalille, mutta vatsavaivojen takia Java sai mennä Tildan sijasta hierontaan. Ei huono muutos, sillä Java oli selästään jumissa. Hieroja epäili jumien tulleen kylmästä ja sovimme, että Javan voisi hieroa vielä uudestaan joulun jälkeen. Tästä eteenpäin Java saa pitää Hurtan mantteliaan, joka lämmittää selkää paremmin kuin pelkkä villapaita.
Torstai-iltana aloitin Nelen kanssa agilityn talvikauden. Pitkään arvoin mitä tekisin talvikauden kanssa: hakisinko treenipaikkaa ollenkaan. Lopulta päädyin hakemaan treenipaikkaa sekä Nelelle että Tildalle ja sain molemmat samaan torstairyhmään. Tällä hetkellä kuitenkin tuntuu, että treenipaikan hakeminen oli enemmänkin virhe ja kausimaksu on lähinnä yhdistyksen sponsorointia. Työt haittaavat harrastamista ja olen ollut lähes joka torstai iltavuorossa. Ellei työkaveri olisi suostunut vaihtamaan kanssani paria vuoroa, olisin tämän vuoden puolella päässyt talvikauden agilitytreeneihin vain kaksi kertaa. Nyt määrä nousee sentään neljään...
Treenaamattomuus on johtanut myös siihen, että tänä vuonna agilitykilpailut ovat täysin jääneet kalenterista pois. Lisäksi ensimmäinen kerta Takkulassa johti siihen, että Nele kehitti itselleen puomikammon (WTF?!) ja keinulle piti ottaa hihna avuksi, kun näytti, että Nele aikoo tehdä perinteiset eli poistua keinulta kesken kaiken. Joskus harjakoiran kanssa harrastaminen on todella mielenkiintoista. Seuraaviin treeneihin toivottavasti Tildakin pääsee jo mukaan eikä kehitä itselleen mitään turhia jännityksiä.
Aamulenkki Kankaanpäässä