Tänään kävin Nelen kanssa tekemässä uusinnan tammikuisesta agilitykisastamme. Takut järjestivät kisat Lempäälässä ja olin ilmoittanut Nelen vain hyppyradalle, johon osallistui yhteensä 7 koirakkoa. Tällä kertaa meidän vuoro oli jo aamupäivästä, joten koko päivä ei onneksi mennyt odotteluksi ja kisapaikalla asiat toimivat niin hyvin, että sain kilpailukirjan ajoissa takaisin eikä tarvinnut odottaa, että kaikki kakkosten radat käytäisiin ensin läpi.
Lähdin Nelen kanssa radalle jo toisena. Rataprofiili oli mielestäni hyvä - ei ainakaan liian vaikea. Ja niinhän siinä kävi kuten tammikuussakin: puhdas nolla ja kolmas sija, mutta vähäisen kilpailijamäärän takia vain kaksi ensimmäistä saivat LUVAn. Sinänsä jälleen ihan hyvä juttu, kun muuten meiltä varmaan jäisi kisaaminen odottamaan ulkokenttiä...tai ehkä paremminkin sitä ihmettä, että Nele tekee keinun kisatilanteessa. Palkinnoksi sain lahjakortin ja pienen pussin herkkuja koirille.
Taas Nele tuntui kisaradalla kovin hitaalta ja olen varma, että neiti pääsisi tassuillaan nopeamminkin (videota ei valitettavasti ole). Keskiviikkona kävin Anne Huittisen valmennuksessa ja siellä oli puhetta siitä, että Nele tekee agilitya, kun on "pakko" ja juoksee kiltisti perässäni, mutta ei ole yhtään innoissaan lajista. Java taas on ihan toista maata: huutaa radan reunalla, kun muut menevät ja lähestulkoon palkkautuu siitä, että saa tehdä agilitya. Tietenkin tulee mieleen onko mitään järkeä viedä Neleä agilityharjoituksiin ja -kisoihin, mutta onneksi olen jo jättänyt taakse sen ajatuksen, että Nelestä koskaan tulisi mitään huippuagilitykoiraa. Jos joskus noustaan kolmosiin, se on jo saavutus. Lähinnä tarkoitus on pitää hauskaa ja aktivoida pientä koiraa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti