Ohi on

Kesätyöt nimittäin ja samalla valitettavasti koko kesäkin. En ole varmaan yhtenäkään kesänä ollut näin kiireinen kuin tänä vuonna ja sen kyllä huomasi myös tämän blogin päivitystahdista. Toisaalta ei oikeastaan ole edes ollut mitään erityistä kirjoitettavaa, kun koirien päivät ovat pitkälti koostuneet nukkumisesta ja lyhyistä lenkeistä. Yksinolo on tullut koirille varsin tutuksi kesän aikana, vaikka pidempien työpäivien ajaksi koirat pääsivätkin hoitoon. Agilitytreeneissä taidettiin kevään ja kesän aikana käydä alle kymmenen kertaa ja vain kerran omatoimitreenaamassa. Agilitykisojen suhteen ollaan pidetty hiljaiseloa ihan kunnolla, mutta näyttelyrintamalla sentään tapahtui, tosin tuloksilla ei päästy juhlimaan.

Pientä jännitystä elokuuhun toi Javan ja Linan lähempi tutustuminen ampiaiseen sekä Nelen vatsavaivat. Lina erehtyi laittamaan kuononsa liian lähelle sisälle lentänyttä ampiaista ja sai luultavasti jonkinlaisen osuman. Onneksi tästä ei seurannut muuta kuin hieman turvonnut kuono ja pelästynyt Lina. Java taasen onnistui heti alkulenkistä astumaan ampiaisen päälle ja koska viimeksi pistos aiheutti allergisen reaktion, nappasin Javan syliini, poistin piikin tassusta ja palattiin takaisin kotiin. Kyytabletit olivat autossa, mutta ajattelin ensin tarkkailla miten tilanne etenee, kun viimeksikään tablettia ei suositeltu heti annettavaksi. Tällä kertaa päästiin helpolla: Java makaili ja nuoli tassuaan, mutta turvotus ja punoitus pysyivät poissa.

Nelen vatsavaivojen aiheuttaja jäi mysteeriksi, mutta sainpahan hyvän syyn pestä matot... Kaikki alkoi siitä, että eräänä iltana Nele alkoi yhtäkkiä kiljua, kun vaihtoi asentoa. Koskaan aikaisemmin ei ole tapahtunut tällaista ja jälleen piti miettiä onko syytä soittaa päivystykseen. Päällisin puolin tarkasteltuna Nelestä ei löytynyt mitään erikoista ja vaikuttikin siltä, että toisella on vatsa kipeä. Iltalenkille lähtiessä Nele oksensi kaiken ruokansa suoraan hissin oven eteen ja yöllä pieniä määriä matolle. Oksentamisen jälkeen Nele kuitenkin piristyi eikä enää kiljunut yön aikana. Tämän jälkeen Nele oli enemmän tai vähemmän ripulilla ja erään työpäivän jälkeen kotona odotti "mukava" yllätys matoilla ja lattioilla. Nele pääsi riisi ja seiti-kuurille, joita yritin antaa pieninä annoksina pitkin päivää. Hieman huolestutti, että mitä jos vatsatauti ei menekään ohi, vaan käy kuten vuonna 2009... Nele oli onneksi koko ajan pirteä, söi hyvällä ruokahalulla ja näyttäisi, että vatsataudista ollaan nyt päästy.

Alkavan syksyn ja vapaa-ajan myötä olisi taas tarkoitus aktivoitua koirajutuissa. Nelen kanssa jatkan samassa agilityn treeniryhmässä ja eiköhän sinne kisoihin vielä tämän vuoden aikana mennä. Linan ilmoitin juuri Tappien hajuerottelukurssille ja Javan kanssa pitäisi muistella tokoa yhden ykköstuloksen verran (helpommin taas sanottu kuin tehty). Ja jotta tässä ei aivan tylsistyisi, pitäisi kuukauden sisään vielä kirjoittaa lopputyö ja valmistua sekä muuttaa uuteen kotiin.