Toukokuun puolivälissä, tarkalleen ottaen 19.-20.5., matkasin Linan kanssa Viroon Tallinnan kaksipäiväiseen ryhmänäyttelyyn. Matkaseuraksi lähti Pia sekä havannankoirat Simo ja Ville, jotka molemmat olivat Linalle jo entuudestaan tuttuja. Koirat tulivat oikein hyvin koko matkan toimeen keskenään, mitä nyt Ville yritti hieman liehitellä nuorta tyttöä, mutta Lina oli sen verran nopea liikkeissään, ettei Ville pysynyt kauan perässä. Sunnuntaiaamuna Simo ja Lina innostuivat ensimmäistä kertaa leikkimään kunnolla keskenään. Java ja Nele eivät päässeet matkaan, vaan viettivät viikonlopun Kankaanpäässä.
Olin pyytänyt töistä vapaaksi ko. viikonlopun lisäksi myös perjantain 18.5., jotta ehtisin laittaa Linan näyttelykuntoon kotona eikä mukaan tarvitsisi ottaa pesuaineita tai kuivaajaa. Tämä onnistui puoliksi: sain Linan pestyä ja kammattua toisen puolen turkista, mutta sitten tulikin jo kiire lähteä. Matkatavarat heittelin kasaan vajaassa tunnissa, joka kostautui myöhemmin, kun huomasin Tallinnassa, että kotiin oli jäänyt mm. Linan ruoka (!!) ja omat yövaatteet.
Laiva kohti Tallinnaa lähti perjantai-iltana klo 21.30. Koirien lisäksi meillä oli matkassa auto, joten koirat viettivät laivamatkan siellä omissa häkeissään. Matkaan meni pari tuntia ja Tallinnassa oltiin puolenyön maissa. Hotelliin pääseminen ei kuitenkaan ollut niin helppoa kuin olisi voinut luulla: alunperin varaamassamme paikassa ei ollut ketään paikalla (onneksi tätä ei oltu maksettu etukäteen!) ja jouduimme vaihtamaan hotellin lennosta. Onneksi koiraihmisten suosimasta Dzingel-hotellista löytyi vapaa huone, joka alun hintahämmennyksen jälkeen osoittautui varsin edulliseksi. Tässä vaiheessa nukkuminen olisi houkuttanut todella paljon, mutta sen sijaan oli pakko ottaa kampa ja jatkaa Linan turkin selvittelyä. Lopulta pääsin nukkumaan klo 4 aamuyöstä ja kolmen tunnin päästä oli jo herätys aamupalalle.
Viimeinkin hotellissa! Saimme kolmen hengen huoneen, joten koirillekin oli oma sänky. Kuvassa Pia, sängyllä Lina ja lattialla Simo.
Näyttely pidettiin paikallisen koulun pihassa. Kiinanharjakoiria oli ilmoitettu yhteensä 17, paikalla oli lauantaina 13 ja sunnuntaina 14. Junnunarttuja oli molempina päivinä kolme.
Matkalla autolta näyttelypaikalle: Lina ylhäällä, pojat alhaalla
Turkki kuntoon ennen kehää
Lauantaina harjakoirat arvosteli Sara Nordin, joka kaappasi Linan pöydältä syliinsä, kun pikkuneiti meinasi hieman jännittää. "Sylihoidon" jälkeen Lina olikin paljon rennompi. Laatuarvosteluksi tuli EH ja sijoituimme kolmanneksi.
Feminen bitch, good size + proportion, very sweet expression, good eye + ear, normal angulation, need to fill out in ribcage, good bone + feet, coat is still too wooly but correct coat is coming, moves a bit closed behind + loose in front, very steady mover from side, sweet temperament.
Onneksi edes toisella meistä oli tukka hyvin...
Hengasimme näyttelypaikalla koko päivän ryhmäkehiä odotellen, joten juuri muuta ei lauantaina ehtinytkään eikä koiria toisaalta olisi voinut kovin pitkään pitää hotellihuoneessa keskenään. Sunnuntaina tuomariksi vaihtui Heather Lamont. Lina esiintyi nyt maassa paremmin, mutta pöydällä peruutteli, kun tuomari yritti koskea ja tämähän näkyi myös arvostelussa. Samaten turkin laadusta tuli jälleen maininta. Laatuarvostelu ja sijoitus eivät parantuneet yhtään lauantaista eli meille jälleen EH ja kolmas sija.
Sunnuntaina kasattiin teltta, jotta koirat saisivat auringonsuojaa
Small. Happy on the ground, but very apprehensive on the table. Good head & ears. Nice enough outline. Coat not of desired texture.
Taas odoteltiin ryhmäkehät ja sen jälkeen sai kotimatka alkaa. Laiva kohti Helsinkiä lähti 19.30 ja jälleen koirat matkustivat autossa laivamatkan ajan. Takaisin Tampereella olimme puolenyön maissa ja siinä vaiheessa sekä koira että omistaja olivat aivan valmiita nukkumaan.
Lina ihmettelee EH-ruusuketta
Vaikka Tallinnan reissu ei näyttelyiden suhteen mennyt niin hyvin kuin olisi voinut toivoa (tokihan menimme hakemaan niitä junnusertejä), oli reissu muuten oikein onnistunut ja melkoinen kokemus yllättävine hotellinvaihdoksineen. Junnusertien perässä tuskin enää lähdetään Viroon tai muuallekaan, mutta en usko, että tämä kuitenkaan oli viimeinen koiranäyttelymme ulkomailla. Tiedä mihin sitä vielä eksyy...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti