Agilitykoulutuksessa

Maanantaina treenailtiin taas agia Niihamassa. Olisi kyllä pitänyt jättää treenit välistä, sillä päivän tapahtumien ja kisamasennuksen takia olin jo valmiiksi huonolla tuulella eikä Javakaan sen takia toiminut treeneissä yhtään. Yritettiin mennä rataa niin Java jäi nuuhkimaan maata (joku oli tiputellut sinne nameja), tuijotti murhaavasti toisen ryhmän koiria ja komensi radalla ärsyttävän paljon. Argh, ei yhtään meidän päivä.

Eilen olin Javan kanssa TamSKin järjestämässä Jari Helinin koulutuksessa Eteläpuistossa. Ryhmänä oli kilpailuvalmiit ja ykkösluokassa kisaavat ja koirakoita paikalla 4. Koulutus kesti kaksi tuntia ja teimme tämän näköistä rataa:Rataa harjoiteltiin kahdessa osassa: ensin esteet 1-11 ja sitten 7-21. Lopuksi mentiin kerran koko setti. Java aloitti ja vaikka meni ehkä vähän paremmin kuin maanantain treeneissä niin silti oli taas aikamoista sekoilua. Varsinkin kepeillä Javan komennus oli suorastaan rasittavaa, mutta toisaalta myös ohjasin sitä huonosti, kun tehtiin keppejä siltä hankalammalta puolelta ja kokeiltiin uusia ohjauskuvioita. Toisaalta Java myös pysähteli nuuhkimaan rataa ja yhden kerran jopa karkasi erään sheltin luo, joka käveli omistajansa kanssa putken 8 takana! Javalla on viime aikoina ollut ihmeellistä vihamielisyyttä shelttejä kohtaan ja olin ihan varma, että se käy sheltin päälle. Ei sentään, kävi nuuhkimassa ja tässä vaiheessa olin jo itse hakemassa Javaa takaisin. En ymmärrä miksi se noin lähti.

Muutama huomio radasta:

- kun koira menee putkeen 5, nopeasti itse keppien (6) vasemmalle puolelle ja koiran vastaanotto sieltä (näin pääsee jatkon kannalta optimaaliselle puolelle)
-keinulla ei takaaleikkausta, jos koira ei kestä -> valssi keinun edessä
- kepeillä 19 joko ohjaus suoraan tai poimitaan koira mukaan ensimmäisestä välistä (itse vasemmalla puolella)

Keinulla Java meinasi heti ekalla kerralla tehdä lentokeinun, mutta sain pysähtymään suht loppuun. Vauhdikkaasta alastulosta jäi kuitenkin Javalle jotain traumoja, sillä muilla kerroilla keinulle meno oli hankalaa. Tai meni kyllä, mutta hyppäsi pois kesken. Hypyillä 11-13 ei ohjaaminen tuntunut onnistuvan kertaakaan kunnolla, sillä hypyn 12 vieressä oli Saunan jäljiltä korvatulppa, jota Javan oli joka hemmetin kerta pakko mennä haistamaan (ylipäänsä Eteläpuisto oli ihan kamalassa kunnossa).

Koska koulutuksen aiheena oli pujotteluharjoitukset, niin niitä tosiaan tehtiin paljon, kun kepit olivat 3 kertaa radan aikana. Muihin koulutuksessa olleisiin verrattuna minulla ja Javalla oli yksi selkeä ongelma keppien kanssa: Java ei osaa hakea aloitusväliä itsenäisesti, mikä hankaloitti harjoittelua melkoisesti. Ja vaikeammalta puolelta pujottelu oli sekin vaikeaa. Sinänsä oli hyvä huomata, että kumpaakin puolta pitää treenata, vaikka välistä meinasi itseäkin ärsyttää, kun keppejä piti vaan ottaa uudestaan ja koko ajan meni huonosti. Javakin alkoi jossain vaiheessa kyllästyä. Mutta eipä muuta kuin harjoittelua, harjoittelua ja harjoittelua oli kouluttajan toteamus.