Arki 1/7

Huhtikuussa 2014 osallistuin Facebookissa arkikuvahaasteeseen ja samat jutut tuli silloin päiviteltyä blogiin. Samainen haaste osui taas kohdalle, mutta pari päivää pidempänä. Olen saanut palautetta, että blogi ei päivity tarpeeksi usein, joten nyt on luvassa harvinaista herkkua: postauksia viikon ajan! :)

Tänään oli allekirjoittaneella vapaapäivä, joten Nele ja Tilda pääsivät iltapäivästä metsään. Mukaan lähtivät villakoirat Rusina ja Rolle. Reissu ei alkanut parhaalla mahdollisella tavalla, kun ensin koirani sotkivat itsensä autossa niin hihnoihin, että menivät paniikkiin. Itsekin jo vähän pelästyin, että mitä ihmettä tapahtuu, mutta onneksi sain hihnat valjaista nopeasti irti. Ehkä pieni note-to-self minulle, että hihnat on pidettävä poissa koirien jaloista tai irroitettava kokonaan. Seuraava koetus odotti heti alkulenkistä, kun mutkan takaa tuli vastaan kaksi isoa valkoista koiraa. Toinen iso koira oli irti ja lähti meitä kohti. Myös Nele ryntäsi koiria kohti haukkuen, mutta tajusi jossain vaiheessa kääntyä ympäri ja tulla luokseni. Ilmeestä näki, että nyt on jännä paikka. Tilda onneksi tuli myös luokse eikä lähtenyt paniikissa juoksemaan mihin sattuu. Iso koirakaan ei tullut iholle, vaan palasi omistajansa luo. Kuitenkin sellainen hetki, että jos vastapuoli olisi ollut aggressiivinen, olisi edessä ollut todella paha tilanne.

Tampereen ja Kangasalan rajamaastoissa

Java hammashoidossa

Javan olotila ei ole viime aikoina ollut paras mahdollinen, vaan jostain syystä silmät ovat vuotaneet kovasti ja häirinneet Javaa. Myös hampaat ovat olleet hammaskiven poiston tarpeessa ja suu haissut pahalta. Heti vuoden alussa varasinkin Javalle eläinlääkäriaikaa ja päädyin ensimmäisenä ottamaan ajan hammaskiven poistoon sekä edellisellä hammaslääkärireissulla mainittuun hampaan poistoon. Jälkimmäisen operaation ja omien työvuorojen takia saatiin aika vasta tammikuun loppuun ja lopulta viime keskiviikkona suuntasin heti aamukahdeksalta Javan kanssa Hakametsään.

Sovimme eläinlääkärin kanssa jo alkutarkistuksessa, että Java jäisi hammasoperaation jälkeen vielä tiputukseen ja tulisin hakemaan Javan kotiin vasta kolmen aikaan iltapäivällä. Tiputus auttaisi haimaa toipumaan paremmin nukutuksesta. Eläinlääkäristä myös luvattiin soittaa hammashoidon jälkeen, jottei Javan vointia tarvitsisi jännittää iltapäivään asti.

Hammashoito meni hyvin, mutta yhden hampaan poisto vaihtui neljään hampaaseen. Ja vielä pari pitäisi poistaa joskus kevään aikana:

"Javalta poistettiin hammaskivi ja hampaat tarkistettiin. Javalta poistettiin oikealta ylhäältä P2 ja P3 väliposkihampaat sekä vasemmalta ylhäältä P2 väliposkihammas ja vasen ala1 etuhammas, mikä oli aiemmin katkennut.

Javalta tulisi poistaa vielä oikealta alhaalta P4 väliposkihammas ja M1 poskihammas (nämä katkenneet aiemmin - P4 hampaasta kruunuosa katkennut ja juuret jäljellä, M1 hampaasta osa kruunua katkennut)."

Nyt hammashoidosta on kulunut viikko ja Java on parantunut hyvin. Tulehduskipulääkettä annoin kahtena päivänä ja kaksi viikkoa pitäisi syödä vain pehmeää ruokaa. Kaikki lelut ja puruluut nostin pois koirilta. Ienkontrolliin suunnataan aikaisintaan joskus ensi viikon loppupuolella. Hampaat hoitanut eläinlääkäri pohti, että hampaiden huonokuntoisuus on hyvin voinut vaikuttaa myös Javan silmiin ja saada nekin oireilemaan (Java pyyhkii silmiään tassuilla, joita nuolee). Ollaan kuitenkin joka tapauksessa maanantaina menossa Hakametsään silmälääkärin luokse vuositarkistukseen.

Hei me treenataan!

Nyt rasti seinään: ollaan treenattu jo kahdesti agilitya tänä vuonna! Ensimmäisellä kerralla vain Tilda pääsi mukaan ja aloitettiin hyvin kevyesti puolen tunnin treenillä: pieni rata vain hypyillä ja putkella. Tehtiin myös pujottelua hihnassa. Tilda oli kuin taukoa ei koskaan olisi ollutkaan.

Viime sunnuntaina suunnattiin uudestaan hallille ja tällä kertaa jouduin töiden jälkeen ottamaan koko lauman mukaan. Harmillisesti pakkanen oli sen verran kiristynyt, etten uskaltanut jättää Javaa ja Neleä autoon palelemaan, joten koirat pääsivät sisälle asti. Nykyään autossa on kulkenut mukana vain yhden koiran pieni kevythäkki, joten homma ei mennyt ihan kuin Strömsössä ja Javan varsinkin piti ilmoittaa joka kerta, kun joku erehtyi kulkemaan lainahäkin ohi. Täytyy käydä kaivelemassa isompi kevythäkki varastosta, vaikka toivonkin, että treenit osuisivat pääasiassa sellaisiin ajankohtiin, että voisin jättää eläkeläiset hyvällä omallatunnolla kotiin.

Taas jatkettiin helpolla rataharjoituksella ja testattiin myös kontaktiesteitä. Hämmentävää miten hyvin Tilda muistaa kaiken, vaikka luulin, että esimerkiksi puomi olisi pitänyt aloittaa aivan alusta. Nyt täytyisi tehdä selkeä suunnitelma siitä mitä oikeastaan aiotaan treeneissä tehdä, koska muuten tekee vähän sitä ja vähän tuota eikä oikeastaan mitään kovin järkevää.



Tildan lisäksi myös Nele pääsi pitkästä aikaa kentälle. Ja mitä tekee keinukammoinen koira agilitykentällä? Menee ja suorittaa keinun heti ensimmäisenä. Siinä vaiheessa kieltämättä tuli sellainen olo, että voi miksi jouduttiin lopettamaan agility heti, kun se viimeinkin alkoi sujua... Mutta vähän myöhemmin mentiin puomille ja Nelestä näki, että nyt jännittää ja mieleen palautui kaikki ne vaikeudet ja takapakit. Ei agility oikeasti koskaan ollut Nelen laji.

Pakko loppuun todeta, että tämä harrastaminen sujuu paljon paremmin, kun on jokin tavoite mihin suunnata. Olen ehkä jopa vähän innostunut!

Suunnittelemattomuus

Vuodenvaihteesta selvittiin ilman suurempia ongelmia. Nele ja Tilda pääsivät päivällä pitkälle lenkille kiertämään Halimasjärven luontopolkua, jonka päätteeksi kotiin tuli kaksi aivan kuraista koiraa. Javan kanssa otettiin rauhallisemmin ja käveltiin vain lähipuistossa. Java ja Nele eivät juurikaan välittäneet raketeista, mutta Tilda oli paljon valppaampi. Onneksi viime vuonna asennutin ikkunoihin kaihtimet eikä Tilda nähnyt välkytystä ulkona, vaikka kovin katseli kohti ikkunoita. Viimeinen iltaulkoilu tehtiin hieman ennen kymmentä ja sen jälkeen koirat menivät nukkumaan kuka minnekin (postauksen kuvat ovat uudenvuodenaatolta, tosin alkuillasta).

Aiempina vuosina olen listannut tavoitteita ja suunnitelmia tulevalle vuodelle, mutta tämän perinteen jätän nyt välistä. Java ja Nele ovat eläkkeellä eikä enää ole tarvetta tehdä muuta kuin nauttia elämästä. Pitäisi vain muistaa olla kiitollinen jokaisesta päivästä, jonka saan koirieni kanssa viettää. Vanhuus nimittäin näkyy jo selvästi Javassa ja Nelen kohdalla sydänvika saattaa olla arvaamaton. Toivottavasti molemmat kuitenkin jaksavat olla luonani vielä mahdollisimman pitkään.

Tildalle voisin tehdä suunnitelmia, mutta parin viime vuoden aikana vuorotyö on vienyt niin paljon aikaa koiraharrastuksilta, että on turvallisempaa olla lupailematta mitään ihmeitä. Kaverini kanssa kuitenkin sovimme, että tämä on se vuosi, kun nuoret koiramme depytoivat molemmat agilityn epiksissä. Se olkoon Tildan kohdalla ainoa suunnitelma vuodelle 2017. :)

Vuosi 2016

Huh, miten nopeasti tämä vuosi meni! Blogi hiljeni entisestään, kun ne vähäisetkin koiraharrastukset jäivät tauolle.

Viime vuoden tapaan alkuvuosi oli taas yhtä terveysongelmaa ja se saikin miettimään mahtaako koko lauma olla kasassa vuoden 2016 lopussa. Nelen närästysvaivat jatkuivat satunnaisesti aina juhannukseen asti, jonka jälkeen Nele on voinut paremmin tai ainakin närästys on ollut paljon lievempää. Tammikuussa Nele kävi sydänultrassa ja siihen eläinlääkärikäyntiin loppui agilityharrastus. Nelelle aloitettiin sydänlääkitys ja syyskuisessa kontrollissa tilanteen todettiin pysyneen samalla tasolla.

 Uudenvuodenaaton lenkki Halimasjärven luontopolulla

Nelen lisäksi myös Java voi alkuvuonna huonosti. Java sai toisen haimatulehduksen helmikuussa ja joutui viettämään kaksi päivää Hakametsässä tiputuksessa. Koko koira tuntui jossain vaiheessa olevan pelkkää luuta ja nahkaa, mutta onneksi vanhempieni luona vietetyt lomakaudet ovat korjanneet tämän ongelman ja nyt Javalla on jopa hieman vararavintoa talvesta selviytymiseen. Ja aivan kuin tässä ei olisi ollut jo tarpeeksi vanhalle koiralle alkoivat silmät vaivata Javaa kesällä. Mitään erityistä ei silmistä kuitenkaan löytynyt ja lopulta epäilyksenä oli yliherkkyysreaktio. Sitä kokeiltiin ensin parantaa ruokavaliomuutoksella, mutta lopulta Java sai hetkeksi kortisonitipat. Tällä hetkellä silmät vuotavat jonkin verran, mutta eivät juurikaan rähmi tai punoita.

Kaikenlaisia retkiä mahtui jälleen tähän vuoteen. Tappilaisten kanssa käytiin tutustumassa Iso-Vuorijärveen huhtikuussa, syyskuussa teimme yhden yön vaelluksen Liesjärven kansallispuistossa ja lokakuussa valloitettiin tutut kohteet Pukala sekä Siikaneva. Aikaa vietettiin myös muun muassa Näsijärvellä, Kankaanpäässä ja Heramaanjärvellä.

 Onnellista Uutta Vuotta!

Agilitya taisin käsitellä tänä vuonna vain yhden ainoan postauksen verran - historiallista! Mutta niin se on, että agilitytreenien määrän voi laskea lähes yhden käden sormilla. Jätin keväällä Takut taakseni, kävin Tappien tarjoamalla lyhyellä agilitykurssilla ja omatoimitreenasin pari hassua kertaa. Melkoinen muutos siihen, että joskus käytiin säännöllisesti viikkotreeneissä, erilaisia koulutuksissa ja kisoissa... Muutenkin "harrastaminen" sanan varsinaisessa merkityksessä oli tänä vuonna tuntematon käsite, vaikka tuli sitä sentään käytyä Nose Work- ja rally-toko-tutustumisessa. Molemmista lajeista tykkäsin, mutta motivaatio ei riittänyt jatkoharjoitteluun. Uimassa pyörähdettiin sekä koirauimalassa että Kaukajärvellä.

Tämän vuoden alussa tuli jälleen listattua jotain tavoitteita, katsotaan miten kävi (kursiivilla vuodelle 2016 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Hammashuolto ja silmäkontrolli alkuvuodesta.
- Nose Work-tutustumiseen.

Silmäkontrollissa ja Nose Workissa käytiin helmikuussa, hampaat hoidettiin kuntoon heinäkuussa.

Nele

- Viimeinen tavoitteellinen vuosi agilityssa. Yritetään treenata säännöllisesti kesäkauden loppuun asti ja mahduttaa mukaan edes yhdet kisat (tässä se tavoite). Sen jälkeen Nele saa siirtyä sunnuntaiharrastelijaksi.

En muista ehdittiinkö tammikuussa yhteenkään agilitytreeniin ennen kuin Nele sai diagnoosin sydämen vajaatoiminnasta ja pääsi eläkkeelle. Vielä vuodenvaihteessa olin hyvin motivoitunut treenaamiseen, mutta saattaa olla, että tämän vuoden osalta treeni-into katosi juuri Nelen sairastumisen myötä.

Tilda

- Jatketaan agilitya. Keskitytään omatoimitreeneissä pujottelun ja keinun harjoitteluun. Ehkä käydään möllikisoissa, jos siltä tuntuu.

Juu ei. Tai siis käytiin Tappien lyhyt jatkokurssi ja parit omatoimitreenit. Siihen se sitten jäikin.

- Rally-tokon alkeiskurssille.

Kurssin sijaan käytiin yhden illan tutustumisessa. Kiva laji, jonka harjoitteluun olisi mukava löytää motivaatiota.

Kaikki

- Jotain kivaa aktivointia: naksuttelua, nose workia, doboilua, uintia, agilitya, mejää, rally-tokoa, tms. Jokaiselle tasonsa mukaisesti (esim. Nelelle ei doboa eikä Javalle agilitya ilman rajoitteita).
- Koirahierojalle tarpeen mukaan. Java ja Tilda alkuvuodesta, Nele mahdollisesti keväällä.
- Paljon kivoja metsäretkiä ja toivottavasti päästään taas pienelle vaellukselle, vaikka kahdellekin.
- Yritetään aktivoitua koirakaverien ja yhteislenkkien suhteen.

Kaikki koirat pääsivät tänä vuonna koirahierojalle. Metsäretkillä ja yhdellä vaelluksella tuli myös käytyä. Aktivoinnin suhteen olisin voinut tsempata ja koirakavereista tuli lähinnä nähtyä vain tiettyjä. Tappien yhteislenkeille ja retkille sen sijaan osallistuttiin aina kun oli mahdollisuus.

Hyvää Joulua!