Kaksoiskeinu ja kadonnut sorkka

Viime viikonloppuna kävin Javan kanssa MEJÄilemässä ja Nelen kanssa agilitykisoissa. Jotenkin ihmeellisesti olin muistanut ilmoittaa Nelen ennen Lapin matkaamme kahdelle agilityradalle TamSKin kisoihin ja kun Nelen vointi oli ihan hyvä, suuntasimme lauantaina TamSKin Tallille (käytyämme ensin SDP:llä toteamassa, että niin kisathan eivät tosiaan olleetkaan siellä...).

Ennen agia oli kuitenkin Javan vuoro päästä etsimään yksi kadonnut sorkka Niihaman metsistä. Kävimme tekemässä jäljet perjantai-iltana ja ajoimme lauantaiaamuna. Askelin laskettuna jäljelle tuli mittaa 135 metriä ja SportsTracker ehdotti lauantain ajon jälkeen, että olimme kävelleet 170 metriä. Jäljen todellinen pituus lienee noiden lukujen välissä.

Javalle tehty jälki kulki jälleen kummallisessa maastossa: kaatuneita puita, valtavan kokoinen linnunpönttö ja iso läjä sitä itseään, jonka epäilin tulleen vähintäänkin karhusta. Java kuitenkin jäljesti kuin vanha tekijä ja vaikka välillä meinasi harhautua verijäljeltä, osasi todella hyvin korjata. Vain kerran taisin näyttää Javalle oikeaa suuntaa. Vauhti oli sellainen, että itselläni oli pahoja vaikeuksia pysyä mukana. Jos talvi ei kohta yllätä, voimme ehkä ehtiä tekemään vielä yhden jäljen tämän vuoden puolella.

Agilitykisat alkoivat vasta iltapäivästä ja kestivät pitkälle lauantai-iltaan. Ensimmäisellä agilityradalla vastassa oli hämmentävä tilanne: keinu suoritettiin radalla kaksi kertaa! Ei ole tällaistakaan vielä ennen sattunut. Aiemmin tämä olisi ollut painajainen ja kyllä nytkin mietitytti, että mitä Nele mahtaa tehdä. Mutta Nele meni ja teki! Myös toisella agilityradalla keinu mentiin kertaalleen ja sekin onnistui! Ongelmaksi näissä kisoissa muodostui toinen meille hankala este eli pujottelu, jonka takia kotiin palattiin kahden hylätyn kanssa.

Molemmilla radoilla Nele joko aloitti kepit väärin tai jätti ne kesken ja paineistui kovasti, kun yritin pyytää tekemään uudestaan. En jäänyt yrittämään väkisin, vaan jatkoimme matkaa. Myös loppusuorilla Nele oli sitä mieltä, että viimeinen este on aivan turha ja juoksi suoraan hihnalaatikolle.

A-rata kaksoiskeinulla

Näiden kisojen perusteella meidän täytyy ottaa seuraavaksi harjoittelukohteeksi kepit ja varmempi pujottelu. Ostin Nelelle kymmenen kerran agilitytreenit SDP:lle Päivin oppiin, jotka aloitamme torstaina. Ehkäpä sitä ehtisi vielä parit-kolmet kisatkin ennen vuoden vaihtumista...

Taas eläinlääkärissä

Kotiuduimme tiistaina aivan uskomattoman hienosta Lapin ja Norjan matkasta, mutta siitä myöhemmin pidempi juttu tänne blogiin. Nyt koirien viime hetken terveyskuulumisia, sillä jo torstaina olin jälleen kerran molempien koirien kanssa Hakametsän eläinklinikalla.

Javalle annettiin vain rokotukset, sillä varsinainen potilas oli Nele. Myös Javalla rabiesrokote oli vanhentunut ja päätin käyttää pakollisen ell-reissun hyväkseni, jotta molempien koirien rokotukset olisivat kunnossa. Java sai myös kennelyskärokotteen, joka taas harmillisesti puuttuu Neleltä. Noin muuten Javan asiat olivat kunnossa, tosin hammaskiveä oli kertynyt, vaikka tuntuu, että koirat olivat vasta hetki sitten sen poistossa.

Ihan ensimmäisenä pöydälle joutui kuitenkin Nele:

"Nelellä ollut korvalehdissä punoitusta alkuviikosta alkaen ja syyskuun lopulla ilmestynyt patti vasempaan kylkeen, joka kasvanut melko nopeasti.

Nelellä vasemmassa kyljessä litteän muotoinen patti, joka nyt noin 1,5 cm x 1,5 cm. Patti ei ole aristava tällä hetkellä. Patista otettiin ohutneulanäyte, joka lähetetään patologille tutkittavaksi."

En ymmärrä mistä näitä terveysongelmia oikein tulee. Tai no, korvien suhteen epäilen, että ne jotenkin ärtyivät tunturien kylmässä ja voimakkaassa tuulessa. Varsinaista korvatulehdusta ei eläinlääkärikään epäillyt ja ohjeeksi saimme puhdistaa korvanlehtiä pari kertaa päivässä. Nyt korvat näyttävät jo paljon paremmilta eikä Nele juurikaan rapsuttele niitä.

Patti sen sijaan on mysteeri. Syyskuun 23. päivä kävimme hierojalla ja silloin pattia ei vielä ollut näin selkeästi. Olin tuntevani jotain Nelen kyljessä, mutta hyvin vaikea siitä oli erottaa mitään. Nyt patin tuntee hyvin ja se on muuttunut kovaksi. Matkalla konsultoin ystäviäni patin suhteen, mutta he eivät olleet kohdanneet vastaavaa aiemmin. Myöskään eläinlääkäri ei osannut sanoa asiaan mitään, sillä sormin on kuulema hyvin vaikea päätellä mistä voisi olla kyse. Ohutneulanäytteen tuloksia joudun odottelemaan 2-3 viikkoa, toivottavasti kyseessä ei olisi mitään vakavaa.

Saimme luvan jatkaa normaalia elämää (mennä huomenna agilitykisoihin ja ensi viikolla taas koirahierojalle), jos Nele vain voi hyvin ja pirteästi. Ainakaan tällä hetkellä en huomaa Nelen voinnissa mitään ihmeellistä ja ruokakin alkoi matkastressin pikkuhiljaa kadotessa taas maistua.

Syysretki Laipanmaalle

Lauantaina 20.9. lähdin Nelen kanssa Tappien syysretkelle. Java joutui jälleen kerran jäämään kotiin, jotta voisin itse ottaa retkeilyn hieman rennommin. Syysretki suuntautui Laipanmaan erämaa-alueelle, jonka reittiin olimme tutustuneet jo viikkoa aiemmin.

Retkelle osallistui yhteensä kuusi pikkukoiraa ja kaikki koirat tulivat oikein hyvin toimeen keskenään. Edellisellä Tappien retkellä Nele äksyili mielestäni turhan paljon muille, mutta tällä kertaa Nele jätti kiukuttelut pois. Upeasta aurinkoisesta syyspäivästä huolimatta Laipanmaan Elamon kierroksella ei näkynyt kuin pari retkeilijää meidän lisäksemme, joten koirat saivat juosta koko reitin vapaana.

Pientä retkeilijää alkoi väsyttää

Retkeilevät pikkukoirat Rusina, Luna, Nele, Lily ja Tähti

Nele ja Lily-westie kaverikuvassa

Lisää kuvia retkestä löytyy Tappien galleriasta.

Nelen rokotus ja hieronta

Viime viikolla kävin Nelen kanssa Hakametsän eläinklinikalla hakemassa passin tulevaa Lapin ja Norjan matkaa varten. Tarkoitus oli vain poiketa nopeasti paikalla, jotta hoitaja saisi kirjoitettua passiin tarvittavat tiedot. Näin helpolla ei kuitenkaan päästy, vaan yllättäen hoitaja ilmoitti Nelen rabiesrokotteen vanhentuneen.

Onneksi kuitenkin yhdellä eläinlääkäreistä oli aikaa rokottaa Nele heti enkä joutunut varaamaan erillistä aikaa. Ennen rokotusta eläinlääkäri tutki Nelen läpi ja kuunteli pitkään sydäntä. Tässä vaiheessa aloin aavistaa, että kommenttina saattaa tulla muuta kuin kaikki hyvin. Eläinlääkäri ilmoitti kuulevansa hyvin hennon sivuäänen vasemmalta aorttaläpän alueelta. Aiemmin Nelellä ei ole kuulunut sivuääntä eikä tilanne nytkään vaadi kuin kontrollointia rokotuskäyntien yhteydessä. Kuitenkin kaiken Linan kanssa koetun jälkeen tällainen tilanne laittaa pelottamaan. Mitä jos sivuääni pahenee? Mitä jos Nelestä tulee kipeä? Mitä jos...? Tiedän, että sivuääntä ei välttämättä seuraavalla kerralla enää edes kuulla tai se pysyy hentona koko Nelen elämän ajan, mutta silti en pysty enää koskaan suhtautumaan kevyesti saati huolettomasti tällaisiin asioihin, vaan taustalla on aina pelko "mitä jos".

Rabiesrokotteen vanhentuminen tarkoitti, että tämän päivän agilitykisat Lempäälässä jäivät meiltä varoaikojen takia välistä. Ensin harmitti, mutta sitten sattumalta sain Nelelle varattua peruutusajan hierontaan tiistaiaamulle ja hieroja totesi Neleä käsiteltyään, että on oikeastaan hyvä, että kisat jäivät välistä. Kävimme ensimmäistä kertaa Terveysklinikka Rytmissä ja Nelestä huomasi, että hieronta tuli oikein hyvään väliin, sillä pieni harjakoira oli rangastaan ihan vinossa.

Olin vähän epäillytkin, että jotain ongelmia saattaisi olla, sillä eräällä yhteislenkillä Ella-koikkeri kiihdytteli alamäestä suoraan päin Nelen kylkeä. Nele-parka ei ymmärtänyt väistää ja taisi tulla Ellallekin yllätyksenä, ettei kaveri lähde juoksemaan pois alta. Sinänsä törmäyksestä ei vaikuttanut tulevan mitään suurempaa, mutta välillä Nele on saattanut vilkaista kylkeään, josta päättelin, että jotain siellä voisi olla. Hieronnassa huomasi, että kipeitä paikkoja oli selkeästi ja nyt hieronnan jälkeen Nele on ollut paljon iloisempi koira. Hieroja sanoikin, että kunhan koira saadaan kuntoon, saadaan agilityradallekin lisää vauhtia. Myös Javalle hieronta tulisi tarpeeseen ja varasin heti Nelen hoidon jälkeen molemmille koirille uuden ajan lokakuun puoliväliin.

Kapteeni Java ja perämies Nele

Jokin aika sitten bongasin Mustin ja Mirrin verkkokaupassa hyvän tarjouksen Hurtan pelastusliiveistä. Olin jo kesällä miettinyt pelastus/uintiliivin hankkimista varsinkin Javalle ja kun tarjoukseen kuului nimenomaan Javalle sopiva koko, 0-5 kg, laitoin tilauksen eteenpäin.

Kesän aikana on tullut katseltua myös jonkinlaista kulkuvälinettä vesille ja yllättäen sellainen löytyi lähempää kuin olisin uskonut. Ja vielä ilmaiseksi! Kiitos Tytti, saat tulla meidän kanssa ensi kesänä melomaan. :)

Kyseessä on kahden hengen kanootti, johon koiratkin mahtuvat mukaan. Javan pelastusliivi tuli siis hankittua juuri hyvään aikaan ja Nelelle yritän katsella omaa liiviä tulevista tarjouksista. Toki pitää ostaa pelastusliivi myös itselleni, ehkä vielä tämän syksyn puolella, jos tästä tulee lähdettyä vesille.

Laipanmaalla

Viime sunnuntaina vietimme lähes koko päivän Laipanmaan erämaa-alueella Kangasalla. Kävelimme läpi Elamon kierroksen, jolla on pituutta noin 10,6 kilometriä. Puolivälissä matkaa pysähdyimme Elamonjärven laavulle lepäämään ja paistamaan makkaraa. Kyseessä oli tutustuminen Tappien tämän syksyn retkikohteeseen.

Laipanmaa ei ollut ihan sellainen paikka kuin olin etukäteen kuvitellut. Elamonjärven laavu oli todella hienolla paikalla, joskin läheiset mökkinaapurit hieman häiritsivät metelöinnillään. Noin muuten reitti meni pitkälti samanlaisissa maastoissa kuin mitä lähimetsästä löytää. Toisaalta Laipanmaa onkin suurimmaksi osaksi talousmetsää eikä mikään kansallispuisto. Etukäteen pelotti hirvikärpästen määrä alueella, mutta lopulta se oli ihan siedettävä (jos nyt hirvikärpäsiä ylipäänsä voi mitenkään sietää).