tiistaina, joulukuuta 24, 2019
sunnuntaina, marraskuuta 17, 2019
Tilda 6v
Pikkukoira täytti tänään kuusi vuotta. Kieltämättä tänä viikonloppuna on mieleen muistuneet vuoden takaiset tapahtumat, kun joutui pelkäämään, ettei Tilda näe seuraavaa syntymäpäiväänsä. Kyseinen tapahtumaketju on vastapuolen takia saanut ihan käsittämättömät mittasuhteet, mutta kun tämä maailma ei nyt vain toimi niin, että voi tehdä mitä haluaa ja kirjaimellisesti päästä kuin koira veräjästä (vieläkään en ole saanut mitään korvauksia Tildan eläinlääkärikuluista). Onneksi kuitenkin Tilda on yhä täällä ja voi hyvin - jopa niin hyvin, että pääsee pienelle laihdutuskuurille.
keskiviikkona, marraskuuta 13, 2019
Syksy kuvissa
Nele nimiäisten jälkitunnelmissa
Tilda osaa ottaa rennosti kotisohvalla
Omalla "rantapolulla"
Taustalla Vähä-Halimajärvi
torstaina, marraskuuta 07, 2019
Vauva-arkea
Enää ei ole kesää jäljellä ja syksykin on aikalailla ohi. Edellisestä päivityksestä ei ehtinyt kulua kuin pari päivää, kun yhtäkkiä elämään tuli yksi muuttuja lisää. Koirat joutuivat lähtemään Kankaanpäähän suunniteltua nopeammin ja viettivät lopulta hoidossa lähes pari viikkoa. Takaisin kotiin päästyään niillä olikin paljon ihmeteltävää, kun myös vauva oli tullut taloon.
Nele otti tilanteen rauhallisesti: kävi haistelemassa vauvaa ja lähti sen jälkeen muihin juttuihin. Tilda sen sijaan oli pari päivää ihan sekaisin. Ensimmäistä kertaa koskaan pikkukoira jätti ruokalautasen nuolematta, kun piti vahtia, että mitä vauva tekee. Tilda käveli perässä kylpyhuoneeseen, halusi kurkistella vaunuihin ja tuli yöllä sohvalle katsomaan, kun vauvaa ruokittiin. Parin päivän jälkeen innokkuus kuitenkin hellitti ja nyt Tildan suhtautuminen vauvaan on lähes Nelen tasolla.
Mitään ihmeellistä ei koirien kanssa nyt ole tehty. Hetken harkitsin, että olisin palannut Tildan kanssa takaisin agilityyn, mutta lääkäri suositteli tällä kertaa itseäni ottamaan rauhallisemmin. Asiaa tarkemmin mietittyäni totesin, ettei ehkä ole järkeä vielä lähteä juoksentelemaan, varsinkin kun agility ei ole mitään kevyttä hölkkää. Muutenkin talvi on suhteellisen tympeää aikaa harrastaa, joten parempi aika agilitypaluulle voisi olla joka tapauksessa keväällä.
Neleä on jostain syystä koetelleet taas terveyshuolet. Heinäkuussa jouduttiin käymään eläinlääkärissä oksentelun takia. Luultavasti helteet aiheuttivat jälleen ongelmia ja Neleä täytyi pakkoruokkia, jotta tilanne saatiin paranemaan. Eläinlääkäri tarkisti Nelen veriarvot, mutta niissä ei ollut mitään, joten pääsimme nesteytyksen ja pahoinvointilääkkeen kautta kotiin.
Seuraavan kerran eläinlääkärissä kävimme aivan syyskuun lopussa, kun Neleä jostain syystä alkoi kovasti kutittaa. Mitään ei turkissa näkynyt, mutta jatkuvasti Nele rapsutti ja nuoli eri paikkoja turkistaan. Iho meni paikoitellen osittain ihan vereslihalle. Eläinlääkärikään ei löytänyt mitään selkeää syytä rapsutteluun, joten päätti määrätä Nelelle loishäädön tablettina. Tiedä sitten mistä oli kyse, mutta lääkkeen aloituksen jälkeen rapsuttelu loppui. Myös Tilda sai varmuuden vuoksi tabletin ja pidin molemmat koirat erossa muista koirista parin viikon ajan. Rapsutteluepisodin yhteydessä Nele kärsi hetken myös kuonon ja kaulan turvotuksesta. Epäilen, että se johtui kuonon trimmauksesta, mutta varmuutta tästäkään ei ole. Jouduin soittamaan asiasta Hattulan päivystykseen, antamaan Nelelle kyytabletin ja pitämään pari yötä kauluria. Koskaan aiemmin ei tällaista ongelmaa ole trimmauksen yhteydessä ollut.
Nele otti tilanteen rauhallisesti: kävi haistelemassa vauvaa ja lähti sen jälkeen muihin juttuihin. Tilda sen sijaan oli pari päivää ihan sekaisin. Ensimmäistä kertaa koskaan pikkukoira jätti ruokalautasen nuolematta, kun piti vahtia, että mitä vauva tekee. Tilda käveli perässä kylpyhuoneeseen, halusi kurkistella vaunuihin ja tuli yöllä sohvalle katsomaan, kun vauvaa ruokittiin. Parin päivän jälkeen innokkuus kuitenkin hellitti ja nyt Tildan suhtautuminen vauvaan on lähes Nelen tasolla.
Mitään ihmeellistä ei koirien kanssa nyt ole tehty. Hetken harkitsin, että olisin palannut Tildan kanssa takaisin agilityyn, mutta lääkäri suositteli tällä kertaa itseäni ottamaan rauhallisemmin. Asiaa tarkemmin mietittyäni totesin, ettei ehkä ole järkeä vielä lähteä juoksentelemaan, varsinkin kun agility ei ole mitään kevyttä hölkkää. Muutenkin talvi on suhteellisen tympeää aikaa harrastaa, joten parempi aika agilitypaluulle voisi olla joka tapauksessa keväällä.
Neleä on jostain syystä koetelleet taas terveyshuolet. Heinäkuussa jouduttiin käymään eläinlääkärissä oksentelun takia. Luultavasti helteet aiheuttivat jälleen ongelmia ja Neleä täytyi pakkoruokkia, jotta tilanne saatiin paranemaan. Eläinlääkäri tarkisti Nelen veriarvot, mutta niissä ei ollut mitään, joten pääsimme nesteytyksen ja pahoinvointilääkkeen kautta kotiin.
Seuraavan kerran eläinlääkärissä kävimme aivan syyskuun lopussa, kun Neleä jostain syystä alkoi kovasti kutittaa. Mitään ei turkissa näkynyt, mutta jatkuvasti Nele rapsutti ja nuoli eri paikkoja turkistaan. Iho meni paikoitellen osittain ihan vereslihalle. Eläinlääkärikään ei löytänyt mitään selkeää syytä rapsutteluun, joten päätti määrätä Nelelle loishäädön tablettina. Tiedä sitten mistä oli kyse, mutta lääkkeen aloituksen jälkeen rapsuttelu loppui. Myös Tilda sai varmuuden vuoksi tabletin ja pidin molemmat koirat erossa muista koirista parin viikon ajan. Rapsutteluepisodin yhteydessä Nele kärsi hetken myös kuonon ja kaulan turvotuksesta. Epäilen, että se johtui kuonon trimmauksesta, mutta varmuutta tästäkään ei ole. Jouduin soittamaan asiasta Hattulan päivystykseen, antamaan Nelelle kyytabletin ja pitämään pari yötä kauluria. Koskaan aiemmin ei tällaista ongelmaa ole trimmauksen yhteydessä ollut.
keskiviikkona, kesäkuuta 19, 2019
Koirien kesä
Mitä kuuluu koirien kesään? Nyt täytyy todeta, että pitkälti vain oleskelua. Muutamat kuumat päivät ovat pitäneet varsinkin Nelen lähinnä sisätiloissa ilmalämpöpumpun viilennyksen alla. Luulen, että yhdistelmä kuumuus ja nesteenpoistolääkitys aiheutti Nelelle myös ripulointia, koska veden juominen on aina ollut koirilleni jotenkin hankalaa. Onneksi tällä hetkellä näyttäisi kuitenkin, että vatsavaivoista selvittiin kotilääkityksellä ja nesteyttämällä koiria aina ruokinnan yhteydessä. Tildaa vatsa ei ole vaivannut, mutta muuten lämpö on väsyttänyt pikkukoirankin.
Tänä kesänä koiria odottavat jännittävät ajat. Olen ollut kohta kuukauden päivät kotosalla, mutta en kesälomalla, vaan meitä on kohta yksi enemmän tässä taloudessa. Enkä tällä kertaa puhu koiranpennusta. :) Juhannuksesta alkaen koirat joutuvat hetkeksi hoitoon Kankaanpäähän ja nähtäväksi jää millainen on suhtautuminen uuteen tulokkaaseen heinäkuun alussa. Vaunujen kanssa kulkemista täytynee vähän harjoitella, etteivät koirat säntäile alle. Lisäksi haluaisin opettaa ainakin Nelen matkustamaan vaunujen alakorissa, koska siitä voisi olla hyötyä yhtään pidempien lenkkien kanssa.
Alkuvuodesta kerroin, että amstaffin hyökkäys Tildan päälle menee käräjäoikeuteen, koska hyökänneen koiran omistaja ei ole ollut halukas korvaamaan koiransa tekosia. Koska prosessit näissä asioissa ovat pitkiä, sain vasta jokin aika sitten päätöksen, joka jäi vielä odottamaan lainvoimaisuutta. Mitään epäselvää ei tässä tapauksessa ollut ja vastapuoli myönsi syyllisyytensä eikä valittanut, joten viime kuun lopussa saapui uusi kirje, jossa kerrottiin tuomion olevan nyt virallinen. Hyökänneen koiran omistaja sai järjestysrikkomuksesta 40 euron sakon ja hänen korvattavakseen tuli kaikki hakemani, hieman yli 1460 euron, eläinlääkärikulut korkoineen. Mutta koska vastuu ei paljon hänellä paina, saan seuraavaksi hakea saataviani ulosoton kautta. Sen lisäksi, että tämä tapaus itsessään on tuonut valtavasti fyysistä ja henkistä huolta sekä murhetta, joudun vielä tappelemaan siitä, että saan itselleni kuuluvat asianmukaiset korvaukset. Jos oma koirani olisi tehnyt jotain tällaista, en ikinä voisi vältellä vastuutani tapahtuneesta, vaan maksaisin kiltisti hyökkäyksestä aiheutuneet kulut. Enkä edes kehtaisi alkaa selitellä ja jopa syytellä kohtuuttomuudesta, jos koirani olisi yrittänyt tappaa yleisellä tiellä ohikulkevan koiran. Tämä tapaus ei saa muuta kuin vihaiseksi ja miettimään miten puolustaa omia koiriaan varsinkin kun yhtälöön tulee nyt vielä yksi muuttuja lisää.
Näissä tunnelmissa kohti heinäkuuta ja uusia kuvioita.
Tänä kesänä koiria odottavat jännittävät ajat. Olen ollut kohta kuukauden päivät kotosalla, mutta en kesälomalla, vaan meitä on kohta yksi enemmän tässä taloudessa. Enkä tällä kertaa puhu koiranpennusta. :) Juhannuksesta alkaen koirat joutuvat hetkeksi hoitoon Kankaanpäähän ja nähtäväksi jää millainen on suhtautuminen uuteen tulokkaaseen heinäkuun alussa. Vaunujen kanssa kulkemista täytynee vähän harjoitella, etteivät koirat säntäile alle. Lisäksi haluaisin opettaa ainakin Nelen matkustamaan vaunujen alakorissa, koska siitä voisi olla hyötyä yhtään pidempien lenkkien kanssa.
Alkuvuodesta kerroin, että amstaffin hyökkäys Tildan päälle menee käräjäoikeuteen, koska hyökänneen koiran omistaja ei ole ollut halukas korvaamaan koiransa tekosia. Koska prosessit näissä asioissa ovat pitkiä, sain vasta jokin aika sitten päätöksen, joka jäi vielä odottamaan lainvoimaisuutta. Mitään epäselvää ei tässä tapauksessa ollut ja vastapuoli myönsi syyllisyytensä eikä valittanut, joten viime kuun lopussa saapui uusi kirje, jossa kerrottiin tuomion olevan nyt virallinen. Hyökänneen koiran omistaja sai järjestysrikkomuksesta 40 euron sakon ja hänen korvattavakseen tuli kaikki hakemani, hieman yli 1460 euron, eläinlääkärikulut korkoineen. Mutta koska vastuu ei paljon hänellä paina, saan seuraavaksi hakea saataviani ulosoton kautta. Sen lisäksi, että tämä tapaus itsessään on tuonut valtavasti fyysistä ja henkistä huolta sekä murhetta, joudun vielä tappelemaan siitä, että saan itselleni kuuluvat asianmukaiset korvaukset. Jos oma koirani olisi tehnyt jotain tällaista, en ikinä voisi vältellä vastuutani tapahtuneesta, vaan maksaisin kiltisti hyökkäyksestä aiheutuneet kulut. Enkä edes kehtaisi alkaa selitellä ja jopa syytellä kohtuuttomuudesta, jos koirani olisi yrittänyt tappaa yleisellä tiellä ohikulkevan koiran. Tämä tapaus ei saa muuta kuin vihaiseksi ja miettimään miten puolustaa omia koiriaan varsinkin kun yhtälöön tulee nyt vielä yksi muuttuja lisää.
Näissä tunnelmissa kohti heinäkuuta ja uusia kuvioita.
sunnuntaina, toukokuuta 26, 2019
Nelen kevään terveyskuulumiset
Kevään aikana Nele on hoidattanut itseään sekä hampaiden että sydämen osalta. Kumpikin toimenpiteistä oli Nelen mielestä vähintään yhtä kamalia kokemuksia, vaikka sydämen osalta kävimme vain kontrollissa. Eläinlääkäristä on ajan saatossa tullut superpelottava paikka, jossa täristään, läähätetään, vingutaan ja tehdään syöksyjä kohti ulko-ovea.
Hammaslääkärikäynti tuli yllättäen vastaan, kun huomasin tammikuun lopussa sohvalla palasen hammasta. Vilkaisu Nelen suuhun kertoi, että pala näyttäisi puuttuvan isosta poskihampaasta - juuri sellaisesta hampaasta, jolla Nele on varmasti roikkunut hihnassaan. Kävimme Hakametsässä tarkistuttamassa suun kunnon ja eläinlääkäri totesi poistettavia hampaita olevan ainakin kaksi isompaa ja mahdollisesti myös osa pienemmistä etuhampaista.
Varsinainen hampaiden poistoaika venyi harmillisen pitkälle omien ja Hakametsän aikataulujen takia, kun alkuperäinen aika piti vaihtaa eläinlääkärin sairastumisen vuoksi. Vasta aivan huhtikuun alussa Nelen hampaat saatiin operoitua, jolloin poistettiin lohjennut vasen ylä P4 ja parodontiitin takia oikea ala I2 ja M2. Kotiin mukana lähti yllättävän virkeä Nele, jolle ruokakin olisi jo maistunut hetken lepäilyn jälkeen. Itse kun olin lähinnä pelännyt sitä, ettei Nele suostu syömään mitään huonon olon vuoksi ja sitten olen ongelmissa närästyksen kanssa... Hampaiden poisto tiesi Nelelle parin viikon elämää kuonokopan kanssa, jotta hihna ei vahingossakaan eksyisi suuhun. Ienkontrollissa saatiin onneksi heti lupa takaisin normaaliin elämään ja kuonokoppa haudattiin takaisin laatikon pohjalle. Nyt kun hampaita on vähemmän, huomaa, että Nele helpommin kuolaa nukkuessaan ja että asioiden pureskelu ei ole niin tehokasta mitä aiemmin. Hihnassa toki pitää roikkua entiseen malliin.
Sydänkontrolliin suuntasin Nelen kanssa tämän kuun alussa. Vaikea oli jälleen etukäteen sanoa olisiko tilanne kuinka paljon muuttunut edellisestä käynnistä, sillä Nele on yhä niin reipas eikä mitään selkeitä hälytysmerkkejä, kuten yskää, ole ollut. Eläinlääkäri totesikin Nelen olevan hyvässä yleiskunnossa ja sykkeen, rytmin sekä sivuäänen voimakkuuden pysyneen samana. Keuhkoissakaan ei kuulunut mitään ylimääräistä, mutta:
"Sydänultrassa on tilanne jonkin verran muuttunut. Vasemman eteisen laajentuma on edennyt. Mutta muuten sydämen toiminta on ennallaan. Mitraali-, tricuspidaali- ja aorttaläppävuodot kuten viimeksi."
Eli pientä etenemistä on tapahtunut, joka toisaalta tässä vaiheessa elämänkaarta on osaltaan ihan väistämätöntä. Nelen lääkitys jatkuu toistaiseksi yhä samana, mutta seuraava kontrolliaika olisi jo reilun puolen vuoden päästä eli joulukuussa. Olettaen tietenkin, ettei sitä ennen tule mitään hälyttäviä tekijöitä, kuten yölevottomuutta, raskaampaa hengitystä, lisääntynyttä läähätystä tai yskähtelyä. Viime kesän kuumuus ei päästänyt sydänvaivaisia helpolla, joten saa nähdä miten tänä vuonna käy.
Hammaslääkärikäynti tuli yllättäen vastaan, kun huomasin tammikuun lopussa sohvalla palasen hammasta. Vilkaisu Nelen suuhun kertoi, että pala näyttäisi puuttuvan isosta poskihampaasta - juuri sellaisesta hampaasta, jolla Nele on varmasti roikkunut hihnassaan. Kävimme Hakametsässä tarkistuttamassa suun kunnon ja eläinlääkäri totesi poistettavia hampaita olevan ainakin kaksi isompaa ja mahdollisesti myös osa pienemmistä etuhampaista.
Varsinainen hampaiden poistoaika venyi harmillisen pitkälle omien ja Hakametsän aikataulujen takia, kun alkuperäinen aika piti vaihtaa eläinlääkärin sairastumisen vuoksi. Vasta aivan huhtikuun alussa Nelen hampaat saatiin operoitua, jolloin poistettiin lohjennut vasen ylä P4 ja parodontiitin takia oikea ala I2 ja M2. Kotiin mukana lähti yllättävän virkeä Nele, jolle ruokakin olisi jo maistunut hetken lepäilyn jälkeen. Itse kun olin lähinnä pelännyt sitä, ettei Nele suostu syömään mitään huonon olon vuoksi ja sitten olen ongelmissa närästyksen kanssa... Hampaiden poisto tiesi Nelelle parin viikon elämää kuonokopan kanssa, jotta hihna ei vahingossakaan eksyisi suuhun. Ienkontrollissa saatiin onneksi heti lupa takaisin normaaliin elämään ja kuonokoppa haudattiin takaisin laatikon pohjalle. Nyt kun hampaita on vähemmän, huomaa, että Nele helpommin kuolaa nukkuessaan ja että asioiden pureskelu ei ole niin tehokasta mitä aiemmin. Hihnassa toki pitää roikkua entiseen malliin.
Sydänkontrolliin suuntasin Nelen kanssa tämän kuun alussa. Vaikea oli jälleen etukäteen sanoa olisiko tilanne kuinka paljon muuttunut edellisestä käynnistä, sillä Nele on yhä niin reipas eikä mitään selkeitä hälytysmerkkejä, kuten yskää, ole ollut. Eläinlääkäri totesikin Nelen olevan hyvässä yleiskunnossa ja sykkeen, rytmin sekä sivuäänen voimakkuuden pysyneen samana. Keuhkoissakaan ei kuulunut mitään ylimääräistä, mutta:
"Sydänultrassa on tilanne jonkin verran muuttunut. Vasemman eteisen laajentuma on edennyt. Mutta muuten sydämen toiminta on ennallaan. Mitraali-, tricuspidaali- ja aorttaläppävuodot kuten viimeksi."
Eli pientä etenemistä on tapahtunut, joka toisaalta tässä vaiheessa elämänkaarta on osaltaan ihan väistämätöntä. Nelen lääkitys jatkuu toistaiseksi yhä samana, mutta seuraava kontrolliaika olisi jo reilun puolen vuoden päästä eli joulukuussa. Olettaen tietenkin, ettei sitä ennen tule mitään hälyttäviä tekijöitä, kuten yölevottomuutta, raskaampaa hengitystä, lisääntynyttä läähätystä tai yskähtelyä. Viime kesän kuumuus ei päästänyt sydänvaivaisia helpolla, joten saa nähdä miten tänä vuonna käy.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
