Kankaanpää RN

Viime sunnuntaina oli ensimmäinen tämän vuoden koiranäyttelyistä. Olin ilmoittanut Linan Kankaanpään ryhmänäyttelyyn, jonne kiinanharjakoiria oli ilmoitettu yhteensä 15. Ihanan vähän ja kehäkin alkoi vasta iltapäivällä. Toki lähdin Kankaanpäähän jo perjantaina ja muistin samalla miksi näyttelyihin kannattaa lähteä mieluummin suoraan kotoa: nyt jouduin pakkaamaan autoon kaiken pesuaineista alkaen.

Olin pessyt Linan näyttelyä varten ensimmäisen kerran torstaina ja ajattelin silloin lisätä turkkiin hieman Bio-Groomin hoitoöljyä. "Hieman" olikin vahingossa liian paljon ja turkki jäi todella öljyiseksi. Lauantai-iltana tein varsinaisen näyttelypesun ja käytin Linan kahdesti shampoossa, jotta öljy lähtisi pois. Kuivatessa selvisi, ettei kaikki öljy todellakaan ollut lähtenyt, mutta onneksi turkki ei näyttänyt ihan mahdottomalta. Pikemminkin laskeutui paremmin eikä ollut niin "lennokas" kuin Linalla yleensä.

Tuomarina toimi Theo Leenen. Lina esiintyi ensimmäistä kertaa nuorten luokassa. Narttuja oli tähän luokkaan ilmoitettu vain kaksi. Lina sijoitettiin toiseksi laatuarvostelulla EH. Kirjallinen arvostelu oli tällainen:

2 years old. Good size but little long in body. Feminine head. Dark eyes. Scissor bite. Missing some premolars. Well set ears. Good neck, shoulder and topline. Correct croup. Well angulated. Good bone and feet. Strong body. Nice coat. Moving well. Character should be stronger.

On yllättävää, että Linan arvostelu oli noinkin positiivinen, sillä Linaa jännitti taas ihan kamalasti. Kehässä mentiin pää ja häntä alhaalla ja pöydällä yritti väistellä tuomaria. Lina ei syönyt nameja eikä pystynyt tekemään mitään temppuja. Pakoili vain jalkojen taakse ja vaikutti ahdistuneelta.

 Pientä koiraa ahdistaa

Ei ole kivaa pakottaa koiraansa tekemään sellaista, josta se ei pidä. Eikä todellakaan kiinnosta tuhlata rahojaan muovinauhoihin, jotka ovat yhtä tyhjän kanssa. Joten käväistään Linan kanssa katsomassa vielä Tampere KV, johon laitoin ilmon jo tammikuussa ja jäädään sen jälkeen toistaiseksi näyttelytauolle. Kesällä voitaisiin käväistä muutamassa mätsärissä etsimässä iloa tähän touhuun, näin ei ainakaan voida jatkaa.

Maata näkyvissä

Edellisistä pihakuvista on kulunut puolitoista viikkoa ja vihdoinkin kevät on edennyt! Lumet ovat sulaneet nopeasti ja nyt näkyy nurmikkoa (tai tarkemmin sammalta). Myös ensimmäiset kevätkukat ovat ilmestyneet ja mikä parasta: näyttäisi, että niitä tulee takapihalle paljon!

 Toinen puoli pihasta on jo lumeton

 Pikkuapulaiset vauhdissa (mustan pressun alla grilli)

 Nurmikon ilmastointia by Java (takana pihan viimeiset lumet)

 

 Kevätkukkien alkuja

 Piha takaoven suunnalta - paljon on tekemistä edessä

Hyppyradalla

Melkein kahden kuukauden agilityn kisatauko päättyi lauantaina, kun kisailtiin yhden hyppyradan verran Lempäälässä.

Lauantaina oli jo valmiiksi melko tiukka aikataulu, kun kakkosten hyppärin rataan tutustuminen ilmoitettiin alkavaksi vasta klo 16 ja konsertti Tampere-talossa alkaisi klo 19. SDP:lle saapuessa olikin vastassa ikävä yllätys, kun radat olivat todella myöhässä. Tämä tuntui ärsyttävän yhtä jos toistakin... Rataan tutustuminen taisi lopulta alkaa reilun tunnin myöhässä.

Rataprofiili oli ihan ok, ainoastaan kepeille vienti vähän jännitti. Ja siitä otettiinkin ensimmäinen vitonen, kun Nele aloitti oikein, mutta jätti toisen välin pujottelematta. Keppien jälkeen alkoi kilpajuoksu kohti hyppyä 12. Hävisin tässä Nelelle ja Nele melkein ehti kiertää hypyn 12 väärälle puolelle. Ehdin kumminkin pelastaa tilanteen niin, ettei saatu kuin vitonen hylätyn sijasta. Kaikki tämä ja muu kaartelu toi meille 5,75 sekuntia yliaikaa ja tuloksissa oltiin viimeisellä sijalla.



Jaksoin odottaa maksien rataan tutustumiseen asti ja sitten oli pakko mennä pyytämään kilpailukirja tulospalvelusta, vaikka tiedänkin miten ärsyttää on, kun ihmiset tulevat sinne kyselemään kirjojaan. Kotona ehdinkin valmistautua jopa 20 min ennen kuin oli pakko lähteä ajamaan kohti kaupunkia.

Nele 5v

Murunen aka murmeli aka Nele täytti tänään jo viisi vuotta!

Takatalvi

Edelliset pihakuvat ovat viikon takaa ja olisi todella ihanaa kirjoittaa, että maata on viimein näkyvissä. Mutta ei, vaan lunta on tullut LISÄÄ! Siis eikö oikeasti talvi voisi jo loppua ja kevät alkaa kunnolla? Onneksi tämän takatalven lumet taitavat sulaa huomenna, kun luvataan taas aurinkoa.

Ai mikä kevät?

 

Linaa ketuttaa eikä pikkuneiti halunnut liikkua mihinkään

Java on varmaan ainoa, jolla oli kivaa

Terassikin on taas lumen peitossa

Yritän kevään ja kesän aikana (jos ne koskaan tähän maahan saapuvat) kirjoitella tästä pienestä pihaprojektistani tänne. Ja jotta koiraihmiset eivät tylsisty eivätkä jutut ole blogin aiheen vierestä, ovat pikkuapulaiseni mukana pihatöissä. Jos ei muuten niin tuhoamassa nurmikkoa ja muuta kasvillisuutta...

Ylämäki, alamäki, agility

Keskiviikkona pääsin viimein Nelen kanssa Anne Huittisen valmennukseen. Alun perin Nelen vuoro olisi ollut vasta huhtikuun puolivälissä, mutta vaihdettiin hetkellisesti päivää ja ryhmää. Treenimotivaatio ei kotoa lähtiessä ollut mitenkään erityisen suuri, mutta Nele oli niin hyvä agilitykoira, että kotiin palasin paljon paremmalla mielellä.

Rata näytti keskiviikkoiltana tältä:

Ennen omaa vuoroa epäilin mm. Nelen kykyä löytää kuudentena oleva putki ja olin varma, että pujottelu tuottaisi hankaluuksia. Mutta Nele löysi kaikki esteet, itse vain olin koko ajan myöhässä ja ohjasin mihin sattui. Tehtiin rata kahdessa osassa: ensin esteet 1-20 (tietenkin sopivin välein palkaten!) ja pienen tauon jälkeen esteet 21-31. Nele jaksoi oikein hienosti loppuun asti, vaikka vauhti alusta hidastuikin.

Linan kanssa agility on nyt ollut todella vaihtelevaa: välillä olen supertyytyväinen mustavalkoiseen ja välillä mietityttää, että onkohan tämä nyt Linan laji ollenkaan. Tällä viikolla ollaan menty alamäkeä. Tiistain agilitytreeneissä Lina kompastui ensimmäiseen hyppyrimaan ja alkoi kiertää hyppyä, kyttäsi jatkuvasti namiboksia ja tuntui, että etenimme kuin suossa. Oman vuoron päättyessä olin jopa helpottunut... Erityisen hienoa oli kuitenkin se, että Lina meni ensimmäistä kertaa 12 keppiä ja ainut ongelma oli pujottelun ensimmäisen välin löytyminen. Muuten Lina eteni pujottelun loppuun asti todella taitavasti.

Tänään käväisin SDP:llä ja treenaamaan pääsivät Nele sekä Lina. Ensin tehtiin rataa. Nelen kanssa ensimmäinen yritys meinasi taas levitä, kun en ohjannut kunnolla ja Nele kaarrotteli pitkin hallia. Keppien hakeminen tuotti ongelmia ja muutenkin Nele olisi tykännyt oikoa nameille. Kepeillä käytin näissä treeneissä verkkoja kahdessa viimeisessä välissä, jotta olisi helpompi varmistaa oikea pujottelu loppuun asti. Linan kanssa yritin myös rataa lyhyissä pätkissä ja se oli....no, tuskaa. Lina ei osaa yhtään hakea hyppyjä, tulee koko ajan taakseni ja tuntuu paineistuvan herkästi.

Lopputunnista tehtiin keinua ja Linan kanssa keppejä. Pujottelussa oli nyt vain 6 keppiä ja niistä Lina suoriutui hienosti. Keinulla Nele oli oikein pätevä eikä turhia jännitellyt, mutta Lina sen sijaan oli jotenkin ahdistunut (vieläkään ei olla kummankaan kanssa edetty maksipöydän käyttöön asti). Huh, välillä tämä harjakoirien kanssa harrastaminen on todella koettelevaa.