Tilda 11v

Viime aikoina elämä ei ehkä ole näyttänyt Tildalle niitä parhaita puoliaan, mutta niin vain 11 vuotta tuli täyteen. Kuva otettu tämän kevään vappuhulinoissa.

Tilda 10v

Pikkukoiralle tuli kymmenen vuotta täyteen! Tilda juhlii kotioloissa - herkkujen ja takan lämmön parissa.

Yö Kirkas-Soljasella

Olen jo pitkään halunnut päästä takaisin retkeilyn pariin, mutta jostain syystä aina on ollut esteitä ja toisaalta aika mennyt niin nopeasti, että kesä on ollut ohi ennen kuin on edes ehtinyt vilkaista retkikamojen suuntaan. Edellinen telttaretki oli vuonna 2018 (!), kun vietettiin Tildan kanssa yksi yö Isojärven kansallispuistossa. Nyt vihdoin korjattiin tilanne ja suunnattiin koko perhe heinäkuun alussa telttailemaan Seitsemiseen Kirkas-Soljasen leirintäpaikalle. 

Suuria vaelluskokemuksia tämä reissu ei tarjonnut eikä ollut tarkoituskaan. Paikkana Kirkas-Soljanen on hyvin helppo: auton saa lähelle, paikalla on riittävät varustelut ja alue on helppokulkuinen. Kesälomakausi teki sen, että arki-iltana paikalla oli useampi telttaseurue, mutta koiria ei onneksi ollut kuin Tilda ja kaveriperheen Tuuma. Tilda ja Tuuma eivät nekään varsinaisesti olleet tekemisissä keskenään: kumpikin sietää toista, mutta pitää oman tilansa.

Isojärvellä meillä oli käytössä kahden hengen tunneliteltta, mutta tällä kertaa majoituksena oli isompi kolmen hengen kupoliteltta. Hyvin mahduttiin kaikki! Tilda sai yöksi päälle villapaidan ja meni nukkumaan jalkopäähän makuupussin päälle. Yöllä lämpötila kuitenkin laski jonnekin 10 asteen tuntumaan ja jossain vaiheessa Tilda ilmestyi väliimme hieman täristen. Tässä kohtaa otin Tildan makuupussini sisälle ja siellä Tilda nukkui niin tyytyväisenä, ettei liikkunut enää mihinkään ennen aamua.

Aamupalan jälkeen tehtiin reissun ainoa pidempi kävelylenkki, kun kiersimme Saari-Soljasen parin kilometrin ympyräreitin. Tässä vaiheessa muut telttaseurueet olivat yhtä lukuun ottamatta jo lähteneet, joten lounaan saimme nauttia Kirkas-Soljasen nuotiopaikalla ihan rauhassa ennen kotiinpaluuta. Retken jälkeen Tilda rapsutteli itseään kovasti enkä tiedä oliko kyse hyttysten pistoista, sillä niitä näkyi reissun aikana vain vähän. Sinänsä ei olisi huono idea hankkia Tildalle jonkinlaista kevyttä haalaria tällaista pikkuretkeilyä varten. Muistaakseni joskus kävimmekin Mustissa ja Mirrissä katsomassa valikoimaa, mutta valmiit mallit eivät yhtään istuneet Tildalle.

Pitkästä aikaa

Vuodesta 2009 olen kirjoittanut koirien blogia aina vuosittain, kunnes nyt yhtäkkiä tuli jopa puolentoista vuoden tauko! Hämmentävää, mutta kertonee jotain tämän hetkisestä tilanteesta.

Tilda elää nykyään leppoisaa kotikoiran elämää, johon kuuluu säännöllinen hieronta noin puolentoista kuukauden välein. Välillä Tilda on paremmassa kunnossa, välillä (varsinkin talven liukkailla) huonommassa kunnossa. Pitkiä lenkkejä ei enää tehdä, mutta pidetään kuitenkin pikkukoiran lihaskunnosta huolta.

Yhdessä asiassa Tildan elämä on kuitenkin muuttunut tämän tauon aikana: Tildasta on nimittäin tullut viiksivallu! Lueskelin jossain vaiheessa koirien tuntokarvojen leikkaamisesta kuonon trimmaamisen yhteydessä ja tulin siihen lopputulokseen, ettei niiden leikkaaminen pois ehkä olekaan niin ok kuin tähän saakka on annettu ymmärtää. Tästä johtuen Tilda on saanut pitää viiksensä, vaikka muuten olen yrittänyt yhä trimmata kuonoa harjakoirien malliin, sillä esimerkiksi silmien aluset värjäytyvät helposti ruskeiksi.

Tilda ja viikset (kuva otettu kesäkuun lopussa)

Vuosi 2021

Taas on yhtäkkiä yksi vuosi kulunut. Katselin läpi tänä vuonna kirjoittamani postaukset, joita on jopa enemmän kuin viimeiseen kolmeen vuoteen. Alkuvuonna lupasinkin yrittää aktivoitua blogin parissa, kun vähensin somen käyttöä jättämällä Facebookin lähes kokonaan (enkä muuten ole katunut yhtään). Hyvä alku hiipui kuitenkin siihen, että jälleen koirien terveysongelmat pahenivat ja aika meni murehtiessa niitä. Nelen vointi alkoi hiipua entistä nopeammin ja kesäkuun alussa jouduin saattamaan ystäväni viimeiselle matkalle. Arki helpottui, kun enää ei tarvinut muistaa lääkemääriä tai miettiä miksi koira on iltaisin niin levoton, mutta samalla tilalle tuli suuri suru ja ikävä. Nele oli viimeinen sidokseni aktiivisiin koiraharrastusvuosiin, joita aina välillä yhä kaipaan. Teimme yhdessä paljon hienoja juttuja, joita tämä blogi on täynnä.

Nelen lähdön jälkeen koti hiljeni. On ollut outoa ja toisaalta helppoa olla vain yhden koiran kanssa. Tilda on hyvin huomaamaton, paitsi kun ollaan lähdössä automatkalle tai kun perheeni tulee vierailemaan. Silloin kaikki kyllä kuulevat, että Tilda on paikalla. Huhti-toukokuun aikana selvisi, ettei Tilda ole kunnossa, vaan kipuilee selästään. Selvää syytä tälle ei löytynyt, mutta kolme vuotta sitten tapahtunut amstaffin hyökkäys on varmasti jättänyt jälkensä pieneen koiraan. Reilu vuosi sitten tapahtunut varvasonnettomuus paljastui sekin röntgenkuvissa vanhaksi murtumaksi. Kaikki tämä johti siihen, että päätin lopettaa agilityharrastuksen Tildan kanssa heti kuvauspäivän jälkeen. En tiedä sainko oikein koskaan Tildan kanssa agilityyn samanlaista tuntumaa kuin Javan ja Nelen kanssa, kun aina harrastus keskeytyi syystä tai toisesta. Lisäksi loppua kohden aloin kyseenalaistamaan koko lajin, sillä välillä ihmisillä tuntui olevan tarve "harrastaa" hinnalla millä hyvänsä.

Loppuvuosi onkin Tildan osalta ollut säännöllistä hierontaa ja onneksi pikkukoira on saatu alkutilannetta parempaan kuntoon. Tällä hetkellä hierontaväli on 1,5 kuukautta ja seuraava kerta edessä tammikuun puolivälissä. Kotikäytös kertoo paljon kiputilanteesta: kipeänä ollessaan Tilda reagoi hyvin herkästi murinalla varsinkin takaosan kosketukseen ja lapsen liikkumiseen.

Tulevalta vuodelta toivon vihdoinkin hengähdystaukoa koiran terveyshuolista. Sellaista normaalia arkea, jota joskus aivan koiran omistamisen alkuaikoina oli. Ei säännöllisiä lääkityksiä, ei ylimääräisiä eläinlääkärikäyntejä, ei huolta ja murhetta. Toki Tilda pidetään hyvässä kunnossa ja jos se vaatii jatkuvia hierontakäyntejä, ne pidetään kalenterissa. Haluaisin sopivasti ulkoilua, kivoja metsäretkiä, rentoa yhdessäoloa ja ehkä jonkin pienen harrastuksen, joka olisi koiralle mielekästä ja turvallista puuhaa. Voi olla, että näin ei taaskaan mene, mutta kai aina voi kuitenkin toivoa?

Hyvää Joulua!