lauantaina, toukokuuta 14, 2011

Kiireinen päivä

Keskiviikkona oli koirilla ja siinä sivussa omistajallakin vaihteeksi päivä täynnä koirajuttuja.

Aamulla klo 8:30 suuntasin molempien koirien kanssa Hakametsän eläinlääkäriasemalle, tosin Nele sai jäädä autoon odottelemaan. Java kävi silmänpaineiden kontrollimittauksessa ja tällä kertaa lukemat olivat hyvät (vasen 19 ja oikea 18). Hakametsästä lupasivat taas myöhemmin soitella siitä mitä silmälääkäri sanoisi jatkosta ja iltapäivällä sainkin puhelun, että seuraava kerta olisi silmätarkistus vasta loppuvuodesta (hoitaja puhui syksystä), ellei mitään ongelmia tule sitä ennen. Silmänpainetta alentavia silmätippoja jatketaan yhä aiemman ohjeen mukaisesti eli nyt pitäisi tehdä niiden antamisesta sellainen rutiini, etteivät unohtuisi.

Eläinlääkäristä suuntasin Tallille omatoimitreenailemaan. Tavoitteena oli harjoitella paria ohjauskuviota, keppejä ja Nelen kanssa meidän omaa suosikkia eli keinua. Javalle kepit eivät tuottaneet taaskaan minkäänlaisia vaikeuksia, vaan pujotteli nätisti, vaikka lähetin eri kulmista, jäin itse taakse tai juoksin eteen. Nelekin pujotteli paljon paremmin kuin kisoissa, varsinkin vasemmalta (eli helpommalta puolelta) ohjatessa etenee suht varmasti. Oikealta ohjatessa Nelen epävarmuus lisääntyy ja alkaa herkästi hakea apua ohjaajalta. Tätä pitää treenailla vielä verkoilla.

Keinua Nele taas alkuun jännitti eikä suostunut tulemaan sille, joten nostin Nelen vain kylmästi keinulle, eteen namia ja keinu sai laskeutua alas. Tämä tehtiin pari kertaa ja sen jälkeen Nele alkoikin itse kiivetä keinulle. Muutaman kerran tehtiin niin, että hidastin keinun alastuloa, mutta koska tuntuu, että olemme jumittaneet samassa kohdassa ikuisuuden, päätin antaa keinun laskeutua ilman mitään sähläämistä. Ja Nelehän suoritti myös tällaisen keinun ja pystyi siinä samalla vielä syömään nameja, joten mitenkään ylijännittävä tilanne ei ollut. Neleä ei tunnu niinkään pelottavan keinun kolahdus tai edes se, että keinu yleensä pomppaa vielä laskeuduttuaan uudestaan ylös, vaan nimenomaan se vaihe, kun keinu ensimmäisen kerran lähtee alas.

Ohjauskuvioista kokeilin jaakotusta ja takaaleikkausta. Java toimi jälleen erinomaisesti ja on helppoa, kun koiran voi lähettää edelle ilman, että tarvitsee itse suuremmin hidastella. Nelenkin kanssa takaaleikkaus onnistui ilman ylimääräisiä pyörimisiä, mutta irtoamista pitäisi vielä työstää ja nopeuttaa.

Javan kanssa otin myös tokoa, koska meillä on pitkästä aikaa tokokoe melkein jo kalenterissa. Teimme 2,5 minuutin paikkamakuun, jonka aikana yritin häiriköidä Javaa mm. heittelemällä lelua. Javasta huomasi, että sen olisi tehnyt mieli painua lelun perään, mutta pysyi kuitenkin paikallaan. Olin oikein supertyytyväinen Javan suoritukseen. Seuraamisten kanssa taasen olikin ongelmia, kun seuratessa Java herkästi lähtee liian sivulle tai jää taakse ja lopun perusasento jää tästä syystä vinoon. Olen treenannut näitä kotona lyhyellä matkalla ja toimivat silloin hyvin, mutta heti kun matka pitenee, Javakin lähtee lipumaan omille teilleen.

Näistä treeneistä hetkeksi kotiin lepäämään ja pesemään Neleä. Testattiin viime postauksessa mainittua hoitoainetta ja ainakin heti pesun jälkeen turkki vaikutti mukavan tuntuiselta. Mutta katsotaan nyt mitä viikon aikana ehtii taas tapahtua... Iltapäivällä vuorossa oli meille jotain aivan poikkeuksellista eli näyttelytreenit, jotka järjesti meidän oma yhdistys. En edes muista, koska olisin viimeksi käynyt näyttelytreeneissä, ehkä joskus Nelen pentuaikoina. Mutta nyt on tällaisille treeneille viimeinkin tarvetta, kun Nele pääsee näillä näkymin osallistumaan kiinanharjakoirien Club Showhun heinäkuussa. Toki menemme vain viallisten koirien luokkaan, mutta voisi silti olla hyvä esiintyä edukseen varsinkin, kun kilpakumppanit ovat pahimmassa tapauksessa monen maan valioita... Näyttelytreeneissä Nele oli kuten mätsäreissäkin eli esiintyi hyvin ja kun tuomari oli oikein tuttu niin tällä kertaa piti heilutella häntääkin. :)

Ja jotta päivä ei vielä päättyisi, jatkoimme muutaman näyttelytreeniläisen kanssa Hakametsän koirapuistoon. Molemmat koirani käyttäytyivät yllättävän hyvin, vaikka puistossa oli useita koiria. Java keskittyi ensin lintuihin ja sen jälkeen keppeihin sekä käpyihin. Välillä toki piti käydä komentamassa leikkiviä koiria... Nele rauhoittui aika pian viereeni eikä jaksanut osallistua leikkeihin. Kotiin käveltiin maisemareittiä eli radan vartta pitkin ja iltaruoan jälkeen molemmat koirat kaatuivat suoraan nukkumaan.

Ei kommentteja: