Vuosi 2014

Tämä vuosi jää historiaan yhtenä elämäni raskaimmista vuosista. Heti alkuvuodesta meitä kohtasi mittaamattoman suuri suru, kun jouduin helmikuun alussa hyvästelemään Linan. Tämä menetys määritteli pitkäksi aikaa kaiken tekemisen ja satunnaisia agilitykisoja lukuun ottamatta keskityin lähinnä ulkoilemaan koirien kanssa. Linan lähdön jälkeen hain myös runsaasti geokätköjä ja joitakin tämä on ihmetyttänyt. Totuus on se, että tarvitsin jotain tekemistä ja syyn lähteä jonnekin, sillä muuten olisin jäänyt kotiin itkemään. Linan muistokirjoitusta en tämän vuoden aikana pystynyt tekemään, sillä vieläkin aihe tuntuu liian kipeältä, vaikka pahin vaihe on ohi. 

Kuukausi Linan menetyksen jälkeen, maaliskuun alussa, Java sai taas silmänsisäisen verenpurkauksen. Tässä vaiheessa tilanne alkoi tuntua jo epätodelliselta, kun koira oli jälleen kipeänä. Javan silmä kuitenkin parani hitaasti ja viimeisimmässä kontrollissa elokuussa silmä oli kirkas sekä näkevä. Verenpurkauksesta asti Java on ollut koko vuoden pienellä kortisonilääkityksellä, joka ei onneksi ole aiheuttanut sivuoireita. Ongelmat näkökyvyssä johtivat Javan lopulliseen eläkelöitymiseen agilitysta.

Toukokuussa palasin Nelen kanssa säännöllisiin agilityn viikkotreeneihin ja kyllä se vain on totuus, että harjoitus tekee mestarin. Koko kesä treenattiin säännöllisesti keinua ja tämä palkittiin upealla saavutuksella marraskuussa, kun Nele vihdoin nousi kolmosiin. Ehdittiin myös korkkaamaan kolmoset ja kaikista epäilyksistäni huolimatta Nele suoriutui starteista hienosti saadaan ensimmäisen kolmosluokan tuloksen. Muuten tämän vuoden harrastusrintamalle kuului MEJÄilyä, koiratanssin ja dobon kokeilu sekä kesällä paljon uimista. Nele joutui Javan sijaiseksi koirauimalaan huhtikuussa ja näennäisestä kauhusta huolimatta tämä herätti Nelen sisäisen vesipedon. Kuuteen vuoteen en ole saanut Neleä suostuteltua kuin rantahiekalle ja tänä kesänä Nele yllätti tulemalla veteen vapaaehtoisesti ja jopa innoissaan.

Pitkin vuotta osallistuin koirien kanssa erilaisille retkille sekä kaveriporukalla että tappilaisten kanssa. Hienoja paikkoja ja hyvää seuraa - onni on muiden koirien kanssa toimeentulevat koirat. Paras retki oli edessä lokakuussa, kun lähdin ystäväni ja Nelen kanssa automatkalle kohti Utsjokea ja Pohjois-Norjaa. Olen niin tyytyväinen siihen, että kyseinen reissu todellakin tuli toteutettua! Matkan jälkeen oli Nelen vuoro huolestuttaa omistaja terveysongelmilla, mutta onneksi kyseessä ei ollut mitään vakavaa.

Loppuvuonna oli aika laittaa kaikki elämässä jälleen uusiksi. Pohjoisen matkan jälkeen lähdin etelään ja palasin pienen valkoisen harjakoiran kanssa. Joskus epäilen, että kohtalo johdatti Tildan luokseni, lääkkeeksi ikävääni. Tilda toi mukanaan nuoren koiran elämäniloa ja energiaa, joka on tehnyt meille muille hyvää. Nele sai leikkikaverin, itselläni on taas motivaatiota jatkaa koiraharrastamista ja Javalla on joku, jolle äksyillä. Kuukausi Tildan tulon jälkeen pakkailin tavarani laatikoihin ja jätin taakseni rivitalon palatakseni jälleen kerrostaloasumiseen. Oma piha vaihtui pieneen parvekkeeseen, mutta sentään lenkkimaastot ovat yhä erinomaiset. Muutto tarkoitti myös paluuta koirien yksinhuoltajaksi ja kun lähes samaan aikaan aloitin kokoaikatyöt, on koirilla jälleen ollut totuttaumista pitkiin yksinoloihin.

Kaiken kaikkiaan vuosi 2014 vei mennessään monta kertaa enemmän kuin mitä antoi.


Vuoden alussa kirjoittelin ylös erilaisia tavoitteita, mutta Linan lähdön jälkeen millään niistä ei ollut mitään merkitystä ja katsoin tavoitepostausta oikeastaan ensimmäisen kerran vasta pari viikkoa sitten. Osa täyttyi, osa ei (kursiivilla vuodelle 2014 suunnitellut tavoitteet ja normaalilla tekstillä pohdintaa niihin liittyen):

Java

- Agilityssa kevyttä treenailua (omatoiminen ja yksittäiset koulutukset) ja ehkä kisoihin silloin tällöin. Kuitenkin vain keväästä syksyyn, talvella ei harjoitella. Kesällä taas Agirotuun, tavoitteena avoin SM ja joukkuekisa.

Ei onnistunut Agirotu eivätkä sen puoleen mitkään muutkaan agilitykisat. Alkuvuoden silmänsisäinen verenpurkaus päätti Javan agilityuran, sillä en uskalla ottaa sitä riskiä, että Java vahingossa putoaa puomilta tai hyppää jotain päin. Javan tämän vuoden agility koostui lähinnä satunnaisesta Nelen tuuraamisesta treeneissä loppuvuonna ja silloinkin jätettiin mm. puomi suorittamatta.

- En vieläkään ole valmis luovuttamaan tokon suhteen, joten laitetaan reippaasti tällekin vuodelle tavoitteeksi se viimeinen ALOn ykköstulos. Kokeeseen osallistuminen olisi mahdollista viimeistään syksyllä, joten sitä ennen pitäisi muistella mitä toko olikaan. Yritetään aktiivisesti osallistua Tappien tokotreeneihin.

Ei käyty treeneissä eikä todellakaan käyty kokeessa. Pahoin pelkään, että myös Javan tokoura päättyy tähän, varsinkin jos kortisonilääkitys jatkuu.

- MEJÄillään! Yritetään aktiivisesti osallistua Tappien MEJÄ-treeneihin.

Tätä tehtiin ja Java on aivan loistava tässä lajissa. Ei uskoisi lintukoirasta.

Nele

- Agilityssa unohdetaan kolmoset. Tavoitteena tälle vuodelle on LUVA-nolla kakkosten hyppyradalta ja keinun onnistuminen kisatilanteessa. Keinun suorittaminen pitää saada kisoissa yhtä rennoksi kuin treeneissä. Käytännössä tämä tarkoittaa, että lähdetään hakemaan varmuutta epiksistä. Kesäkaudeksi saadaan toivon mukaan säännöllinen treeniryhmä Tappien kautta, jonka lisäksi harjoitellaan omatoimisesti ja osallistutaan yksittäisiin koulutuksiin. Kesällä taas Agirotuun, tavoitteena avoin SM ja joukkuekisa.

Kyllä, kyllä ja kyllä! Paitsi ei Agirotu, kun harjakoirista ei kerta kaikkiaan saanut joukkuetta.

- Nelellä on paha tapa sännätä toisia koiria kohti, joka on ikävää varsinkin silloin, kun ollaan metsälenkillä ja koirat ovat vapaana. Tavoitteena on opetella tästä eroon käyttäen vastaehdollistumista eli toisin sanoen opettaa Nele reagoimaan uudella tavalla vieraisiin koiriin. Ei todellakaan mikään helppo homma, mutta helpottaisi arkielämää merkittävästi.

Ohituksia harjoiteltiin säännöllisen epäsäännöllisesti, mutta ne koskivat yleensä koko laumaa.

- MEJÄillään! Yritetään aktiivisesti osallistua Tappien MEJÄ-treeneihin, mutta kuitenkin niin, että Java on etusijalla tässä lajissa.

Nele osallistui Tappien MEJÄ-tutustumiseen ja osoitti olevansa varsin pätevä jäljestäjä.

Molemmat

- Käydään fysioterapiassa tai koirahierojalla, mieluiten ainakin pari kertaa vuoden sisällä.

Fysioterapiassa ei käyty, mutta molemmat koirat pääsivät loppuvuonna koirahierojalle. Nele kävi kahdesti, Java kerran.

- Ruokavalion osalta yritän yhä pyrkiä parempaan ruokintaan kuin pelkät nappulat tai raakaruokinta.

Yritys hyvä kymmenen, mutta käytännön toteutus muuttui turhan usein pelkiksi nappuloiksi.

- En ymmärrä miksi naksutin pölyttyy kaapissa, vaikka koirien mielestä on huippukivaa opetella uusia juttuja ja toisaalta jo opittuja asioita pitäisi vahvistaa. Koirien kouluttaminen noin yleensä onkin sellainen asia, jossa voisin tsempata tänä vuonna kunnolla.

Ei suoraan sanottuna kiinnostanut, kunnes Tilda asteli taloon ja palautti innon opettaa koirilleen jotain. Paljon ei ehditty tämän vuoden puolella naksutella, mutta sen verran kuitenkin, että Tilda opetteli sen avulla jo maahanmenoa.