Yksin kotona

Viime viikolla aloitin työt ja koirille tämä tarkoittaa yhdeksän tunnin yksinoloa työpäiväni ajan. Melkoinen muutos taas yhtäkkiä, kun elokuusta lähtien poissaoloni ovat olleet epäsäännöllisiä ja maksimissaan noin neljän-viiden tunnin pituisia. Aika paljon stressasikin miten koirat, erityisesti Tilda, kotona pärjäävät. Olen tähän mennessä nauhoittanut kaikki koirien yksinolot, joissa on kuulunut lähinnä Tildan vinkumista ja välillä pientä haukkumista. Java ja Nele ovat pääasiassa olleet hiljaa (välillä äksyttäneet, kun joku on tullut häiritsemään nukkumista).

Ensimmäiset neljä työpäivää pidin Tildalla haukunestopantaa kaulassa. Alun nauhoituksissa on selvästi enemmän levottomuutta, joka kuitenkin vähenee päivien edetessä ja torstaina oli ensimmäinen päivä, kun Tilda ei enää tullut katsomaan lähtöäni eteiseen, vaan jäi sohvalle nukkumaan. Perjantaina kokeilin jättää Tildan ilman haukunestopantaa eikä nauhoituksessa ollut mitään erityistä. Tänä maanantaina tein saman, mutta nyt nauhalla kuului yksi parin minuutin haukkumisjakso ja pari muuta lyhyempää. Ei ole paljon, mutta melkoisen metelin Tilda oli silti sen parin minuutin aikana saanut aikaiseksi. Ei huvittaisi testailla naapurien sietokykyä, joten eilen laitoin taas aamulla pannan Tildan kaulaan ja nyt oli ollut hiljaista.

Yksinolojen vastapainoksi olen yrittänyt lenkittää koiria niin, että ne oikeasti saisivat energiaansa kulutettua silloin, kun olen paikalla ja tyytyisivät lepäämään, kun olen poissa. Aamulenkit ovat pidentyneet 45 minuuttiin ja illalla olen pyrkinyt vähintään tunnin lenkkiin. Viime viikon säät eivät tosin erityisesti houkutelleet ulkoilemaan ja sateisena torstai-iltana tuntui jo siltä, että suorastaan raahaan koiria perässäni... Perjantaina koirat saivatkin palkaksi lepoillan ja vaikuttivat oikein tyytyväisiltä tilanteeseen.

Autioitunut uimaranta, kuva: Tytti Käyhkö

Yksinolemisen vaikeus on ehdottomasti Tildan ainoa huono puoli, mutta toivon kovasti, että rutiinien ja tottumisen myötä Tilda osaisi olla kotona kiltisti eikä olisi tarvetta käyttää haukunestopantaa. Joulun jälkeen saan käyttööni myös dap-haihduttimen, jospa se pitkien lenkkien ohella helpottaisi koirien yksinoloa.

Kaukajärvellä Janan ja Hilan kanssa, kuva: Tytti Käyhkö