Ensiesiintyminen kolmosissa

Tänään osallistuin Nelen kanssa ensimmäistä kertaa kolmosten radoille. Kolmosille olisi ollut tarjolla kaksi agilityrataa ja yksi hyppyrata, joista päätin jättää hypärin pois. Sinänsä yllättävää, kun miettii, että juuri siellä voisi ainakin välttyä keinulta, mutta Nele on tehnyt keinua nyt treeneissä niin hienosti, että uskon sen onnistuvan kisatilanteessakin.

Yleensä kolmosten vuoro on vasta iltapäivällä, mutta tämä kisa oli poikkeus ja mini kolmoset starttasivat jo vähän yhdeksän jälkeen. Oli hyvin lähellä, etten nukkunut aamulla pommiin ja ilman tuplaherätystä tuskin olisin päässyt ainakaan ekalle radalle. Myös lähtö hallille oli taas jotenkin yhtä sähläystä, hallilla lähin parkkipaikka luonnollisesti täynnä ja ilmoittautumiseen pitkä jono. Jonottelin varmaan 20 minuuttia ja Nelen lämmittelyksi tuli pelkästään matka autolta halliin. Koira nopeasti häkkiin, kengät jalkaan ja tässä vaiheessa kuulutettiin jo rataan tutustuminen. Kieltämättä tunnelma oli lähinnä sellainen, että lähtisikö vain kotiin... Mini kolmosia oli A-kisassa 40, joten rataan tutustuminen oli kahdessa erässä ja toisen erän aikana ehdin vähän lämmitellä Neleä ennen omaa vuoroa, joka oli jo viidentenä.

Molemmat agilityradat olivat meille hyvin sopivia ja mielestäni helppoja. Tai ainakaan niissä ei ollut mitään sellaista, jota en olisi Nelen kanssa harjoitellut. Ensimmäiseltä radalta saimme heti tuloksen: vitonen putken pään hetkellisestä kadottamisesta (olisin voinut ohjata paremmin) ja lähes neljä sekuntia yliaikaa. Nelen sijoitus oli 13/40, ei ollenkaan huono. Toiselta radalta tuli hylätty, kun en korjannut Nelen ohittamaa hyppyä. Ehkä olisi pitänyt, mutta toisaalta korjailu tuntuu vievän Nelen vauhdin, jota ei muutenkaan ollut. Keppien jälkeen Nele unohtui nimittäin hetkeksi katselemaan ratatyöntekijää, taisi odotella jo siinä vaiheessa palkkaansa...

Kaiken kaikkiaan näistä kisoissa jäi lopulta hyvä fiilis! Nele ei liikkunut nopeinta vauhtiaan, mutta kuunteli kuitenkin hyvin ohjauksiani, teki hienosti pujottelun ja vauhdikkaasti keinun (oli vasta jälkimmäisellä radalla!). Myös Tilda pääsi tänään kunnolla tutustumaan agilityhalliin, joka oli aika jännä paikka. Samalla Tilda joutui ensimmäistä kertaa minulla ollessaan odottelemaan kevythäkissä ja hieman pelkäsin, että pikkuneiti kaivaa itsensä sieltä ulos. Mutta ei, yllättävän nätisi Tilda makaili paikallaan eikä edes huutanut perääni. Onneksi vieressä esimerkkiä näytti Nele eikä Java... Java-parka joutui jättämään nämä kisat välistä ja jäi kotiin. Aamulla harmitti lähteä, kun toinen tuli eteiseen odottelemaan, mutta päivällä vastassa oli levänneen oloinen Java, joka lähti pitkästä aikaa todella innoissaan lenkille.

Huomenna on vuorossa Nelen viimeiset agilitytreenit, kun kymmenen kerran treenisettimme päättyy. Tammi- ja helmikuun olen ajatellut pitää Nelellä treeni- ja kisataukoa. Lähempänä kevättä voisimme taas jatkaa harjoittelua, mutta missä ja koska jää vielä nähtäväksi. Nelen tauon aikana olisi tarkoitus käydä Tildan kanssa alkeet, jos vain mitenkään saan alkeiskurssin sovitettua kalenteriini.